Jos olet saanut muutettua elämäntapaasi pysyvästi niin että harrastat enemmän liikuntaa kuin aiemmin, miten sait muutoksen aikaan? Aloititko hiljakseen vai kertarysäyksellä?

Kävelylenkeistä tuli vähitellen tapa. Aiemmin kaipasi jonkun kohteen ulos lähtiessä, esimerkiksi kauppa tai kirjasto. Vähitellen kävely alkoi olla mukavaa ihan sellaisenaan ja tulee lähdettyä kävelylle hyvin säännöllisesti.

Terveys ja työssä tarvittava fyysinen kunto motivoi. Ensin kävin rapakuntoisena vain kerran viikossa kahvakuulassa ja vähän kävelylenkeillä. Kunnon ja itseluottamuksen kasvaessa mukaan on tullut uusia liikuntalajeja, lenkit pidentyneet hiljalleen. Kiinnostus terveelliseen syömiseen on kasvanut siinä ohessa. Kyseessä siis vuosien kehitys, jossa aktiivisesta elämästä on tullut henkireikä. 

Ostin koiran, oli pakko mennä ulos satoi tai paistoi.

Koiraa ei enää ole(sairaus vei) mutta tapa lenkkeillä säässä kuin säässä säilyi.

Täyskäännöksellä elämäntavoissa. Jätin kerralla kaiken paskon ja toin järkevämpää tilalle. Aivot on hetken solmusss, mutta kyllä se siitä.

Oikeastiko luulet että tällainen kyseleminen palstalla saa sinut liikkumaan? Nytkin voisit lähteä ulos lenkille mutta valitset makoilun ja palstailun 🤦

Vierailija kirjoitti:

Kävelylenkeistä tuli vähitellen tapa. Aiemmin kaipasi jonkun kohteen ulos lähtiessä, esimerkiksi kauppa tai kirjasto. Vähitellen kävely alkoi olla mukavaa ihan sellaisenaan ja tulee lähdettyä kävelylle hyvin säännöllisesti.

Näin itselläkin.

Lakkasin pakottamasta itseäni tekemään liikkumisesta erityistä "harjoitusta", eli kuntosali, ohjattu jumppa, online-tanssitunnit... siten sain lisättyä arkikävelyä ja kauppakassien kantamista. Tuntuu toimivan, kesäkuusta -10kg painoa lähtenyt, jota yritin karistaa muilla lajeilla.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko luulet että tällainen kyseleminen palstalla saa sinut liikkumaan? Nytkin voisit lähteä ulos lenkille mutta valitset makoilun ja palstailun 🤦

En ole ap, mutta itseänikin kiinnostaa. Kyllä muiden kokemuksia on aina kiinnostavaa lukea ja ne voivat kannustaa. Mene trollailemaan muualle turhia spämmäilyjä.

Hyvä kysymys ja mielelläni vastaan, se lähti liikenteeseen masennuksesta ja halusta muuttaa omia huonoja tapoja, ensin se alkoi kävelylenkeillä iltaisin mistä se sitten pikkuhiljaa vaihtui juoksuun (huom pikkuhiljaa) ja siitä sitten taas muuhun treenaamiseen.

Vähitellen liikenteeseen, siitä syntyy tapa ennemmin kuin huomaatkaan. Nää on kaikki tottumiskysymyksiä mitkä vaativat aina vaan sen ensimmäisen liikkeen. Sen jälkeen kun on hetken käynyt kävelyillä taikka juoksemassa taikka ihan mitä vaan siitä tulee tapa mistä on vaikeaa päästää irti, kroppa alkaa huutamaan lisää ja kotiin jääminen alkaa aiheuttamaan ahdistusta. 

Mukavia päiviä ap

pitää syödä riittävästi terveellistä ruokaa että jaksaa liikkua.. moni ei syö sitä tarpeeksi koska ei tajua että terveellisessä ruoassa ei ole kaloreita samalla tapaa, joten eivät jaksa liikkua energiavajeessaan

Minä aloitin pyörällä, omaan kevyeen tahtiin. Liikun aina fiiliksen mukaan, olen pyrkinyt siihen että ulkoilu on rentoa ja siitä nauttii. Omaa kroppaa kannattaa kuunnella ja muistaa levätä. Olen kavereille jotka ei paljon liiku tai ulkoile sanonut, että kunhan vain lähtee haukkaamaan raitista ilmaa niin se riittää, ei niitä kilometrejä kannata laskea.

Olen aina syönyt hyvin ja liikkunut paljon, mutta alkoholi on maistunut liikaa. Aloin pelätä, että saan vielä maksakirroosin ja lopetin sitten juomisen. Pöhötys lähti pois aika nopeasti. Kasvoista lähti ensimmäisenä ja sitten mahasta. 

Kerron, kun selviää, onnistuiko.

Work in progress, toisin sanoen.

Tuloksia - tai romahdusta - odotellessa...

1. Liikun vaan kivoimmilla mahdollisilla tavoilla. Tai näin alussa, pystyn nykyään myös punttitreeniin, vaikkei erityisen kivaa, mutta keski-ikäiselle hyväksi. Kaikki kovat treenit on itsekseen tehtäviä, joko youtuben tai musiikin kanssa (esim juoksu) koska mulle paras näin, kävelyllä käyn kaverin kanssa tai soitan kauempana asuville läheisille. Ihan turhaa kiusata itseään tylsillä treeneillä kun kaikki liike on hyväksi. Jos itse tykkäät vaikka uinnista tai pallopeleistä niin tee niitä.

2. Aloittaminen on tärkeintä. Jos oikeasti huomaa että vartin päästä lähdettyä väsyttää edelleen ihan hulluna, niin hipsii kotiin huilimaan. Kuin kohta 1: kaikki liike on kotiinpäin.

3. Aluksi menin vielä enemmän fiiliksellä. Nykyään mulla on monipuolisempi viikko-ohjelma ja tiedän etukäteen mitä teen. Jos jostakin syystä tuntuu pahalta (kipeeksi tulossa, menkat jne) niin teen jotain suunnitelman suuntaan, mutta kevyemmin. Jos päivä jää kokonaan välistä jostain syystä (vanhempainillat syö aikataulun, reissussa tai mitä ikinä), voin jättää yksittäisen treenin hyvillä mielin välistä ja jatkaa ohjelmasta kun taas ehdin. Tiedän, että kaikkea hyvää liikettä tulee kokonaiskuvassa yllin kyllin. Kuin kohta 1: kaikki liike on kotiinpäin.

Kaikkiaan siis ajattelen, että aloittaa pitää päivittäin mutta kehoa kannattaa kuunnella.

Askelmäärien seuraaminen kannustaa liikkumaan. Kun näkee konkreettisesti askelten lukumäärän niin tulee lisättyä askelia.

Ostin talon punttisalin ja urheilupuiston viereen. Kävelymatka kauppaan.

Vierailija kirjoitti:

Askelmäärien seuraaminen kannustaa liikkumaan. Kun näkee konkreettisesti askelten lukumäärän niin tulee lisättyä askelia.

Joitain kannustaa, joillekin sitten mittaaminen on ihan myrkkyä. Tämän suhteen kannattaa olla tosi rehellinen itselleen, ettei sabotoi omaa toimintaansa.

Tein elämäntapamuutoksen 15 vuotta sitten ja pudotin yli 10kg. Olin vain parikymppinen mutta liikunta oli jäänyt kokonaan pois (lapsena liikuin paljon ja ihan urheiluseurassa) ja ylipainoa oli kertynyt jonkin verran. En ollut mitenkään sairaalloisen lihava mutta painoindeksi kuitenkin lievästi ylipainon puolella. Aloitin sillä asenteella, että jokainen minuutti liikuntaa on parempi kuin 0 minuuttia. Siitä sitten syntyi rutiini ja löysin uudelleen liikunnan ilon. Pari vuotta aloituksesta juoksin jo maratoneja ja edelleen kestävyysjuoksu on se itselleni mieluisin laji. Vuodessa olin ihannepainossa. Itselläni on paras olo kun olen normaalipainon indeksillä lähellä alarajaa mutta en kuitenkaan alipainon puolella. Muutin ruokavaliota niin, että joka aterialle lisäsin kasviksia mutta en varsinaisesti välttele edelleenkään mitään ruokia ja juoksuharrastuksen vuoksi ei oikeastaan ole tarvinnut paljoa katsoa mitä syön. Syön siis myös herkkuja. Tiedostan kyllä, että kun ikää tulee ja jos kestävyysurheilu jää pois niin herkkuja on vähennetävä paljonkin. Liikuntaa harrastan 5 päivänä viikossa.

Kun täytin 40 v huomasin, että eipä se keho enää antanut anteeksi huonoja elintapoja. Alkoi tulla liikaa painoa, ja hengästyin vähäisestäkin fyysisestä rasituksesta, nukuin huonommin, stressaannuin herkemmin, alkoi tulla kolotuksia ja kipuja, sairastin useammin ym

Lääkäri kehotti pudottamaan painoa ja aloittamaan liikunnan. Liikunta on lääke! Hän sanoi.

Lopetin tekosyyt ja otin itseäni niskasta kiinni. Aloitin pikkuhiljaa, ei mitään kitudiettiä tai kuntoilua. Lopetin ensin epäterveelliset herkut ja aloin kävellä. Kun se sujui, kiristin vaatimuksia vähän lisää, kävelyn lisäksi kävin kehonkiertoharjoittelussa 1-2 krt viikossa. Jätin höttöhiilarit pois, ja ne täysjyvänä. Lopetin vaalean vehnän tuotteet ja makeat juomat.

Kun se sujui, aloitin vihannesten ja juuresten syömistä, lopetin makkaroiden syömisen.

Aloin käydä salilla ja voimaharjoittelua siellä.

Askel askeleelta tiukensin syömisiä ja liikuntaa. Ei kerralla. Kaikkeen piti ensin tottua ja kun siitä tuli rutiinia niin mietin mitä korjattavaa vielä on.

Olen jo 7 vuotta ollut normaalipainoinen ja urheilusta on tullut osa elämääni, johon olen jäänyt koukkuun. Pääsin sokeri ja hiilarikoukusta irti, ei enää maistu pullat ja makeat juotavat ym.

Sokeria ei tee enää mieli, eikä esim jäätelöä.

Terveyteni parani. Kivut ja kolotukset jäivät. Unen laatu parani. Jaksan juosta 10 km lenkkejä.

Elämäni on nyt parempilaatuista

Uimahallissa käymisestä tuli säännöllinen tapa. Liikuntavaatteet voi pakata valmiiksi kassiin niin että on markakokoinen shampoo ja muu tarvittava valmiina.