Niiaako kukaan enää?
Tuli yhtäkkiä mieleen että opetetaanko enää tyttöjä niiaamaan missään yhteydessä? Itse niiaan vain jos käyn ehtoollisella kirkossa. Sekin vain vanha tapa mikä jäänyt selkäytimeen.. itse siis olen 80-luvun lapsi ja koulussa opetettiin vielä niiaamista kiitoksen yhteydessä (esim kun sai palkinnon tai todistuksen). Taitaa olla niiaus katoavaa kansanperinnettä?
Kommentit (56)
En niiaa koskaan, lapsena niiasin välillä. Muistan myös joidenkin poikien kumartaneen, mutta lähinnä sitä teki sellaiset ns. pikkuvanhat lapset jollainen itsekin olin eikä muut.
Nykyään en kyllä tiedä tekeekö kukaan (lapsista).
Olen ysärillä syntynyt.
Aikuinen nainen ei niiaa eikä sitä lapsillekaan opeteta.
Vanhoilla taltioilla itsenäisyyspäivän Linnan juhlavastaanotoista niitä näkee, taitaa olla 60-luvulta viimeiset.
subi niiaa sessioissa sovittujen sääntöjen mukaan.
t. Master
Olen 80-luvun lapsi eikä meille opetettu niiaamista (olen keskisuuresta maaseutumaisesta kunnasta). Ihan käteltiin todistusten jaossa. Niiaaminen taitaa nykyään liittyä enään kuninkaallisten kanssa tapaamisiin.
Kumarran tietyissä tilanteissa, mutta niiaamaan en ole varsinaisesti koskaan opetellut ja koska mun juhlapukeutuminen on aina housupuku, niin pidän kevyttä kumartamista tavallaan siihen sopivampanakin, niiaaminen periaatteessa vaatisi minusta sen, että päällä on hame. Olen 80-luvulla syntynyt.
Ei orjat enää niiaa vaan painuuvat syväkyykkyyn rikkaiden edessä.
Vierailija kirjoitti:
Tietyissä piireissä kyllä, arvovaltaisten ihmisten kanssa.[/quote Juuri näin, Teidän Ylhäisyytenne.]
#8 jatkaa sen verran, että on varhaisteini-iässä osallistunut käytöstapa/etikettikoulutukseen, eli tuon kumartamisen ohella on tullut opeteltua mm. ruokailuun liittyvät säännöt. Vanhempani olivat hyvin tarkkoja näissä asioissa ja on näistä ollut kyllä hyötyäkin myöhemmässä elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vanhoilla taltioilla itsenäisyyspäivän Linnan juhlavastaanotoista niitä näkee, taitaa olla 60-luvulta viimeiset.
Tämä on kaikenlisäksi etikettivirhe...
En Niina koskaan, koska olen mies, mutta nostan hattua aina tervehtiessäni.
Niiasin vahingossa kun olin mummon kanssa kaupassa.
M32
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen nainen ei niiaa eikä sitä lapsillekaan opeteta.
Ilmankos nuo nykylapset on tuommoisia, ettei edes kiitosta osaa sanoa.
Kiittää voi muutenkin kuin polvistelemalla. Itse olen syntynyt 70-luvun lopulla ja inhosin jo tuolloin niiamista enkä suostunut sitä tekemään. Kiittää olen aina osannut ja osaan edelleenkin, jalkoja ei siihen tarvita.
Kyllä kumartaminen ja niiaaminen kuuluvat tapoihin edelleen. Esimerkiksi jos lapsi esiintyy jossain vaikkapa soittajana, on selvää, että yleisöä ns. tervehditään ja kiitetään näin. Tyttö voi toki teini-iässä päättää, onko itselle mahdollisesti kumartaminen luontevampaa kuin niiaaminen. Myös käteltäessä tyttö niiaa ja poika kumartaa. Aikuinen nainen ei yleensä Suomessa niiaa, mutta kumartaminen on naisellekin monessa tilanteessa paikallaan. Naisen kumarrus on kuitenkin kehonkielenä erilainen kuin miehen.
Sääli että kaikki tällainen katoaa, en tiedä onko niiaminenkin nyt ollut sitten joku pahuuden voima universumissa josta on täytynyt päästä eroon.
Pitäisiköhän näin miehenä ruveta niiamaan eri paikoissa ihan piruuttaan, katsoa miten ihmiset reagoivat?
Olen 70-luvun lapsi ja en koskaan niiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen nainen ei niiaa eikä sitä lapsillekaan opeteta.
Ilmankos nuo nykylapset on tuommoisia, ettei edes kiitosta osaa sanoa.
Mutta kiukkuisten tanttojen ja setien marina on ja pysyy.
Tietyissä piireissä kyllä, arvovaltaisten ihmisten kanssa.