Pyysin vertaistukea 2 vai 3 vanhemmuuteen

Vierailija kirjoitti:

Kuka lapset hakee ja hoitaa, jos Ap ja miehensä ovat Helsingissä töissä ja asunto ja lapset päiväkodissa pitkän, 1-2h matkan päässä?

Nämä on sellaisia haihatteluja, joita on helppo heittää mutta käytännössä mahdotonta toteuttaa sekä 2 että 3 lapsen kanssa

Vaikutatte pohtivan sitä, onko kolmas liikaa pois vanhemmilta sisaruksilta. Mielestäni kolmas lapsi on sisaruksille nimenomaan rikkaus ja voimavara tulevan elämän varrelle. Sisarussuhde on yleensä elämän pisin ihmissuhde ja on tosi arvokasta, että on useampi sisarus. Oma isoäitini soitteli vielä vanhanakin usein pitkiä puheluita isosiskonsa kanssa. Nyt hän kaipaa kovasti edesmennyttä siskoaan ja muistaa sanoa minulle usein, kuinka ihanaa on, että minulla on sisko.

Kannattaa ajatella myös lasten aikuisuutta ja sitä, miten arvokasta on, että silloin on useampi sisarus. Mielestäni kolmas lapsi on vanhemmille lapsillekin iloinen ja positiivinen asia.

Vierailija kirjoitti:

Vaikutatte pohtivan sitä, onko kolmas liikaa pois vanhemmilta sisaruksilta. Mielestäni kolmas lapsi on sisaruksille nimenomaan rikkaus ja voimavara tulevan elämän varrelle. Sisarussuhde on yleensä elämän pisin ihmissuhde ja on tosi arvokasta, että on useampi sisarus. Oma isoäitini soitteli vielä vanhanakin usein pitkiä puheluita isosiskonsa kanssa. Nyt hän kaipaa kovasti edesmennyttä siskoaan ja muistaa sanoa minulle usein, kuinka ihanaa on, että minulla on sisko.

Kannattaa ajatella myös lasten aikuisuutta ja sitä, miten arvokasta on, että silloin on useampi sisarus. Mielestäni kolmas lapsi on vanhemmille lapsillekin iloinen ja positiivinen asia.

Tätä ei voi mitenkään kiistää. Eniten mietimme sitä onko kahden (eli siis kolmen) elämä elämisen arvoista, jos johtuu joka asiaan sanomaan ei, ei saa mitään, ei harrastuksille, ei matkoille, ei mahdollisuuksille, ei hyvinvoinnille elämässä 😓😥

Kukaan samassa tilanteessa🥺

Edelleen kahden vaiheilla🥺🥺

Valitisisin raskauden jatkumisen ja antaisin pienen sisaruksen syntyä. Kaikkea ei elämässä voi kontrolloida ja joskus asiat menevät eri tavalla kuin olemme suunnitelleet. Uskon että elämä kantaa ja selviätte kyllä hienosti. Lapsi tuo mukanaan paljon iloa perheellenne ja sisaruksille. Jos annatte vauvan syntyä, kiinnytte häneen kovasti ja olette onnellisia, että annoitte hänen syntyä ja hänen olomassaolonsa tuntuu täysin luonnolliselta asialta ettekä koskaan vaihtaisi häntä pois.  Sen sijaan abortti voi kaduttaa myöhemmin kovastikin.

Vierailija kirjoitti:

Valitisisin raskauden jatkumisen ja antaisin pienen sisaruksen syntyä. Kaikkea ei elämässä voi kontrolloida ja joskus asiat menevät eri tavalla kuin olemme suunnitelleet. Uskon että elämä kantaa ja selviätte kyllä hienosti. Lapsi tuo mukanaan paljon iloa perheellenne ja sisaruksille. Jos annatte vauvan syntyä, kiinnytte häneen kovasti ja olette onnellisia, että annoitte hänen syntyä ja hänen olomassaolonsa tuntuu täysin luonnolliselta asialta ettekä koskaan vaihtaisi häntä pois.  Sen sijaan abortti voi kaduttaa myöhemmin kovastikin.

Mies toivoo keskeytystä. Sanoo ettei jaksa vielä 2 v valvomista. Rahanmenoa. Kahdessa pienessä on paljon paljon hommaa ja heillä on kyllä seuraa toisistaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta hyppy kahdesta lapsesta kolmeen oli pienempi kuin yhdestä kahteen. Kolmas oli lopuksi ilonaihe isoveljelle, joka ei ollut niin läheinen keskimmäisen kanssa.

Pikkulapsiaika on uuvuttavaa ja sitovaa joka tapauksessa. Kolmen pienen kanssa olin enemmän kotona, mutta lasten kasvettua isompi lapsiluku oli plussa.

Millä tavalla se oli plussa? Teinit haluavat vaatteet, iPhonet, teatteriin ja matkalle, niin kahdelle sen pystyy jotenkin kustantamaan, mutta miten ihmeessä kolmelle? Pakostikin joutuu paljosta tekemisessä, harrastamisessa luopumaan Sanomaan ei. Särkee sydämen

Kerron omasta elämästäni, miten koen tehneeni virheen, kun ajattelin omakotitaloa ja ulkoisia asioita. Kun pohdimme isomman asunnon hankkimista ja muuttoa, mietin asioita liikaa järjellä enkä sydämellä ja nyt minusta tuntuu, että tein muutaessamme yhden elämäni isoimmista virheistä. Samalla sain konkreettisen muistutuksen, kuinka onni ei tule ulkoisista asioista.

Asuimme aiemmin alueella, jossa asui paljon lapsiperheitä ja josta tunsin paljon ihmisiä. Ajattelin, että en koskaan halua muuttaa sieltä pois. Halusimme isomman kodin, mutta tuolta alueelta ei tuntunut sitä löytyvän. Lopulta löysimme toiselta asuinalueelta melko edullisesti omakotitalon. Ajattelin, että pienet lapset saavat kyllä uudelta asuinalueelta kavereita ja päädyimme muuttamaan. Toivoin omakotitaloa ja myös talon alhainen hinta houkutteli. Jos olisin tiennyt, että ihan lähellä ei asukaan niin paljon lapsia, en olisi muuttopäätöstä tehnyt. Luulin oikeasti, että lähistöltä löytyy paljon kavereita.

Näin jälkikäteen ajateltuna kadun kovasti tuota muuttoa. Tässä ihan lähellä ei asukaan paljon lapsiperheitä ja kaipaisin niin paljon sitä, että lapsilla olisi lähellä leikkikavereita. Jos mieheni suostuisi muuttamaan, olisin valmis muuttamaan vanhalle asuinalueellemme pienempään asuntoon vaikka heti. Mieheni ei kuitenkaan halua muuttaa. Asun Espoossa isossa omakotitalossa, mutta asuisin paljon mieluummin pienemmässä asunnossa vanhalla asuinalueellamme. Olin niin onnellinen tuolla jakaessani arkea muiden lapsiperheiden kanssa. Ihmiset ovat valtavan paljon tärkeämpiä kuin mikään ulkoinen asia.

On lapsillamme kavereita hieman kauempana ja elämämme oikein hyvää, mutta silti kaipaan paikkaa, jossa olisi enemmän lapsiperheitä. Tämä oli minulle opetus siitä, että elämän tärkeimmät asiat eivät ole rahalla ostettavissa, ja isoissa asioissa kannattaa ajatella enemmän sydämellä kuin järjellä.

Kolmas oli ja on ollut suuri ilo perheessämme. Anna hänen elää, kuitenkin kaipaisit häntä.

Vierailija 1234 kirjoitti:

Kolmas oli ja on ollut suuri ilo perheessämme. Anna hänen elää, kuitenkin kaipaisit häntä.

Tottakai. Ihminen kaipaa aina jotain mitä hänellä ei ole: aina. Nyt on kuitenkin mietittävä järjellä ja ajateltava kahta aiempaa lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta hyppy kahdesta lapsesta kolmeen oli pienempi kuin yhdestä kahteen. Kolmas oli lopuksi ilonaihe isoveljelle, joka ei ollut niin läheinen keskimmäisen kanssa.

Pikkulapsiaika on uuvuttavaa ja sitovaa joka tapauksessa. Kolmen pienen kanssa olin enemmän kotona, mutta lasten kasvettua isompi lapsiluku oli plussa.

Millä tavalla se oli plussa? Teinit haluavat vaatteet, iPhonet, teatteriin ja matkalle, niin kahdelle sen pystyy jotenkin kustantamaan, mutta miten ihmeessä kolmelle? Pakostikin joutuu paljosta tekemisessä, harrastamisessa luopumaan Sanomaan ei. Särkee sydämen

Kerron omasta elämästäni, miten koen tehneeni virheen, kun ajattelin omakotitaloa ja ulkoisia asioita. Kun pohdimme isomman asunnon hankkimista ja muuttoa, mietin asioita liikaa järjellä enkä sydämellä ja nyt minusta tuntuu, että tein muutaessamme yhden elämäni isoimmista virheistä. Samalla sain konkreettisen muistutuksen, kuinka onni ei tule ulkoisista asioista.

Asuimme aiemmin alueella, jossa asui paljon lapsiperheitä ja josta tunsin paljon ihmisiä. Ajattelin, että en koskaan halua muuttaa sieltä pois. Halusimme isomman kodin, mutta tuolta alueelta ei tuntunut sitä löytyvän. Lopulta löysimme toiselta asuinalueelta melko edullisesti omakotitalon. Ajattelin, että pienet lapset saavat kyllä uudelta asuinalueelta kavereita ja päädyimme muuttamaan. Toivoin omakotitaloa ja myös talon alhainen hinta houkutteli. Jos olisin tiennyt, että ihan lähellä ei asukaan niin paljon lapsia, en olisi muuttopäätöstä tehnyt. Luulin oikeasti, että lähistöltä löytyy paljon kavereita.

Näin jälkikäteen ajateltuna kadun kovasti tuota muuttoa. Tässä ihan lähellä ei asukaan paljon lapsiperheitä ja kaipaisin niin paljon sitä, että lapsilla olisi lähellä leikkikavereita. Jos mieheni suostuisi muuttamaan, olisin valmis muuttamaan vanhalle asuinalueellemme pienempään asuntoon vaikka heti. Mieheni ei kuitenkaan halua muuttaa. Asun Espoossa isossa omakotitalossa, mutta asuisin paljon mieluummin pienemmässä asunnossa vanhalla asuinalueellamme. Olin niin onnellinen tuolla jakaessani arkea muiden lapsiperheiden kanssa. Ihmiset ovat valtavan paljon tärkeämpiä kuin mikään ulkoinen asia.

On lapsillamme kavereita hieman kauempana ja elämämme oikein hyvää, mutta silti kaipaan paikkaa, jossa olisi enemmän lapsiperheitä. Tämä oli minulle opetus siitä, että elämän tärkeimmät asiat eivät ole rahalla ostettavissa, ja isoissa asioissa kannattaa ajatella enemmän sydämellä kuin järjellä.

Missä asuitte aiemmin ja missä nyt?

Olet jo monta kertaa tehnyt saman aloituksen. Vähän yksityiskohdat muuttuvat, mutta sama tarina kuitenkin.

Tukiverkko. Saisitko mistään apua lastenhoitoon, kuljettamisiin?

Vierailija kirjoitti:

Olet jo monta kertaa tehnyt saman aloituksen. Vähän yksityiskohdat muuttuvat, mutta sama tarina kuitenkin.

En ole. Mikä sinun apusi tähän oli?

Ota hänet ilolla vastaan kirjoitti:

Kolmas on ihana! Moni päivitteli. Mutta se johtuu siitä, että moni on juuttunut ajatukseen kahdesta lapsesta.

Minulla kolme aikuista poikaa. Kun kolmas syntyi, tuli toki lisää vauhtia. Mutta ihan normaaliin autoon mahtuu hyvin kolme lasta. Mitään kallista tms lisää ei tsrvitse hankkia. Ota vastaan teidän kuopus!

Jos nyt tarkkoja ollaan niin ei joka autoon mahdu turvallisesti kolmea noin pientä mitä aplla olisi. Jos keskipenkillä on vain se yksinkertainen turvavyö.

Vierailija kirjoitti:

Onko muutto pois pk seudulta mahdollinen? Etsiä työtä muualta,asua halvemmin? Koska teillä pienet lapset,kolmas ei ensimmäisinä vuosina vie enempää kuin ruokalisä,ostaa vaatteet,kengät ym niin että voi mahdollisuuksien mukaan kaikki ne kierrättää seuraavalle . Ja vaatteet käytettynä.. onko teillä tukea perheen ympärillä,saatteko hengähdystaukoja?

Rahan takia en itse voisi koskaan lapsesta luopua,on tässä elämässä niin paljon joutunut kuolemaa kohtaamaan. Mutta jaksaminen on jo eri asia,mutta siihenkin etsiä ensin apua,jos sitä ei saa,löydy,riitä niin sitte miettiä uusiksi ja hakea ammattikeskusteluapua.

Pakko puuttua tuohon rahan takia luopumiseen. Kun apn vastuksia lukee niin huomattavasti isommista asioista kyse kuin vain rahasta. Hän puhuu jaksamisesta ja siitä mitä voi tarjota lapsilleen. Onko ne asioita joista kannattaa luopua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota hänet ilolla vastaan kirjoitti:

Kolmas on ihana! Moni päivitteli. Mutta se johtuu siitä, että moni on juuttunut ajatukseen kahdesta lapsesta.

Minulla kolme aikuista poikaa. Kun kolmas syntyi, tuli toki lisää vauhtia. Mutta ihan normaaliin autoon mahtuu hyvin kolme lasta. Mitään kallista tms lisää ei tsrvitse hankkia. Ota vastaan teidän kuopus!

No ei mahdu normaaliin autoon kolme alle 4v istuinta, triplarattaat ja hoitolaukut sitten mitenkään.

Ei Ap tarvitse mihinkään triplarattaita. Esikoinen on vauvan syntyessä täyttämässä neljä eikä tarvitse rattaita. 4-vuotias on jo aivan erioloinen kuin 3-vuotias. 4-vuotiaat kävelevät, pyöräilevät, pukevat ja voivat taitojen puolesta harjoitella jo vaikka hiihtoa tai luistelua. Päiväkotien retkilläkin 4-vuotiaat kävelevät jo pitkiä matkoja. (Tietenkään ei tarvitse vielä harjoitella hiihtoa tai luistelua, mutta tämä vain muistutuksena, että esikoinen ei ole vauvan syntyessä enää ihan pieni vaan osaa jo monta asiaa.)

Tuplarattaitakaan ei välttämättä tarvitse kuin noin vuoden (lapsesta ja kuljettavasta matkasta riippuen ei välttämättä ihan sitäkään), kun keskimmäinen täyttää vuosi vauvan syntymästä kolme vuotta.

Oletko koskaan liikkunut pidempiä matkoja kolmen tosi pienen lapsen kanssa?

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota hänet ilolla vastaan kirjoitti:

Kolmas on ihana! Moni päivitteli. Mutta se johtuu siitä, että moni on juuttunut ajatukseen kahdesta lapsesta.

Minulla kolme aikuista poikaa. Kun kolmas syntyi, tuli toki lisää vauhtia. Mutta ihan normaaliin autoon mahtuu hyvin kolme lasta. Mitään kallista tms lisää ei tsrvitse hankkia. Ota vastaan teidän kuopus!

No ei mahdu normaaliin autoon kolme alle 4v istuinta, triplarattaat ja hoitolaukut sitten mitenkään.

Ei Ap tarvitse mihinkään triplarattaita. Esikoinen on vauvan syntyessä täyttämässä neljä eikä tarvitse rattaita. 4-vuotias on jo aivan erioloinen kuin 3-vuotias. 4-vuotiaat kävelevät, pyöräilevät, pukevat ja voivat taitojen puolesta harjoitella jo vaikka hiihtoa tai luistelua. Päiväkotien retkilläkin 4-vuotiaat kävelevät jo pitkiä matkoja. (Tietenkään ei tarvitse vielä harjoitella hiihtoa tai luistelua, mutta tämä vain muistutuksena, että esikoinen ei ole vauvan syntyessä enää ihan pieni vaan osaa jo monta asiaa.)

Tuplarattaitakaan ei välttämättä tarvitse kuin noin vuoden (lapsesta ja kuljettavasta matkasta riippuen ei välttämättä ihan sitäkään), kun keskimmäinen täyttää vuosi vauvan syntymästä kolme vuotta.

Ihan jokainen nelivuotias (saati kaksi-kolme-vuotias) tarvitsee rattaita pidemmillä matkoilla ja julkisissa ja reissussa.

Näkökulmia

Palautuuko vatsa keskeytyksestä normaaliksi? 🥺🥺

Tällaiset pohdinnat ovat kyllä minun mielestäni myöhässä nyt, kun olet jo raskaana (vaikkakin ilmeisen vahingossa).

En myöskään usko, että tämä viides perheenjäsen olisi niin kallis ja hankala, että muiden hyvinvointi loppuisi siihen.

Lisäksi muistutan, että pikkulapsivaihe on ihmisen elämästä häviävän pieni siivu. Jälkeenpäin ajatellen tuntuu, että se hurahti (valitettavasti) ohi minuutissa tai kahdessa.

Kaikki vaikuttaa etukäteen vaikeammalta ja raskaammalta kuin todellisuudessa.

Pian ne lapset ovat jo isoja ja hoitavat itse itsensä, kohta hoitavat jo omia lapsiaan.

Ei sinua silti kukaan tuomitse, eikä ole oikeuttakaan tuomita, päädyt mihin ratkaisuun hyvänsä. Nämä päätökset ovat aina henkilökohtaisia. Toivotan joka tapauksessa tsemppiä ja hyvää jatkoa!