Muita joiden vaimon on vaikea puhua seksistä ja seksuaalisusts tarpeistaan?
Ollaan nelikymppisiä ja oltu kimpassa jo kymmenen vuotta. Aluksi luulin, että kyse on ujoudesta tai häveliäisyydestä. Mutta edelleenkin vaimoni ei osaa kertoa mitään seksuaalista tarpeistaan - ja muutenkin on aina tosi vaivaantunut ja yrittää heti muuttaa puheenaihetta vaikka ihan hyvällä ja mukavalla tavalla koetan keskustelua asiasta avata.
Kokemuksia asiasta kenelläkään? Neuvoja?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oiskohan vika siinä, että naisia haukuttu niin paljon ties miksi hiekka pideiksi ja piuhat poikki oleviksi, ettei sitten halua enää itseään altiistaa minkäänmoiseen alaspäin katsomiseen.
Täällä ja yleensä useimmiten pidetään normina sitä, että yhdynnässä pitää saada, ja jos ei saa on huonopi!
Juuri nytkin aamulla joku mies kirjoitti tänne, että naisen pitää "opetella saamaan"...aika uskomaton sanoma. Eihän se ole mikään oppimisasia, siinä tarvitaab oppinut mies!
Naiset häpeävät todella paljon, siihen heidät suorastaan opetettu, turhaan.
Itse opetin oman mieheni heti koskemaan siihen klitorikseen ja vulvaan yleisesti, ja hetimeni oppi perille. Mutta ei kai kukaan ole täälläkään voinut välttyä lukemasta, mitä monikin mies tuosta on ajatellut ja härskisti haukkunut. Näin se on.
Sitä niittää mitä kylvää.
Ei kannata vetää johtopäätöksiä tämän palstan perusteella, koska palstalla on trolleja ja mielikuvitustarinoita. En itse ole koskaan tavannut miestä, jolle ei olisi tärkeää, että myös nainen nauttii.
Minä taas in real life tavannut noita panoheppuja,joilla ei edes yritystä saada minullekkin se nautinto. Siis ihan tosielämässä.
Aseta rima huomattavasti korkeammalle. Sanotaan nyt vaikka sillä tavalla, että tuollainen mies tuskin muutenkaan on mikään ruudinkeksijä, joten heidät voi tunnistaa jo ennen kun tekee virheen.
No ei niitä tunnista. Yksikin oli ihan Suomen huippu lajissaan , ei lainkaan tyhmä, mutta aivan kädetön seksissä.
Valitettavasti ei voi tietää miten toimivat, etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Alkuvuosina vielä oma vaimo jonkun verran puhui mutta nykyään se on "en tiedä. En halua mitään erikoista"- linjaa jos kyselen. Sängyssä sitten: "ei tuota, ei sinne. Ei nyt" eli pelkkiä kieltoja, ei koskaan myönteistä: " noin juuri, juuri siitä. Teepäs xx"
Meillä oli sama juttu. Alussa puhui jonkun verran seksistä mutta nyt jos yrittää viritellä keskustelua niin puheenaihe vaihtuu melko nopeasti. Samoin jos yrittää kysellä mitä tai mistä hän tykkäisi sängyssä.
Samoin sängyssä ei-linja lähes kaikkeen mitä mieleen tulee kysyä. Joskus tähän kyllästyneenä olen vain koittanut uusia juttuja ja yllättäen ne onkin ollut hyviä ja jos samasta asiasta olisi kysynyt ennen seksiä niin vastauksen olisi tiennyt jo etukäteen.
Ja edelleenkään en 15 vuoden yhdessä olon jälkeen oikeastaan tiedä mistä vaimo tykkää seksissä. No, tietysti tiedän miten hänet saa laukeamaan mutta en sellaisen varpaan kynnet irroittavan seksin reseptiä. Ehkä sellaista ei olekaan muuta kuin masturbointi. Se tuntuu olevan parasta, kun sen saa tehdä yksin salassa.
Huomasitkos, että halveerasit juuri vaimosi seksiä? Ehkäparasta sitten salassa...jos se on hänelle parasta niin hyvä niin.
Aika harva nainen tulee miehelle sanomaan, että hyi, mies haluaa vain panna.
On mielestäni ihmeellistä, että naiset (kuten joku kommentoija täälläkin toteaa) edelleenkin häpeilevät eivätkä uskalla kertoa seksuaalisista toiveistaan - edes pitkissä ja vakaissa parisuhteissa.
Tämä siis aikana, jolloin lehti kuin lehti kertoo lukijoilleen säännöllisin väliajoin kuinka monimuotoista ja hyväksyttävää valtavirrasta poikkeava seksuaalisuus ja sen toteuttaminen ovat - on juttua vapaista suhteista, parinvaihdosta, bdsm:stä, sidonnasta, peppuseksistä, kimppailusta etc. Tuntuu välillä jopa siltä, että nykynaisen on vaikeampi avautua parisuhteessa seksuaalisuudestaan kuin meidän "puhumattomien ja pussaamattomien" keski-ikäisten miesten!
Aviomies46v kirjoitti:
On mielestäni ihmeellistä, että naiset (kuten joku kommentoija täälläkin toteaa) edelleenkin häpeilevät eivätkä uskalla kertoa seksuaalisista toiveistaan - edes pitkissä ja vakaissa parisuhteissa.
Tämä siis aikana, jolloin lehti kuin lehti kertoo lukijoilleen säännöllisin väliajoin kuinka monimuotoista ja hyväksyttävää valtavirrasta poikkeava seksuaalisuus ja sen toteuttaminen ovat - on juttua vapaista suhteista, parinvaihdosta, bdsm:stä, sidonnasta, peppuseksistä, kimppailusta etc. Tuntuu välillä jopa siltä, että nykynaisen on vaikeampi avautua parisuhteessa seksuaalisuudestaan kuin meidän "puhumattomien ja pussaamattomien" keski-ikäisten miesten!
Juuri näin!!
Aviomies46v kirjoitti:
On mielestäni ihmeellistä, että naiset (kuten joku kommentoija täälläkin toteaa) edelleenkin häpeilevät eivätkä uskalla kertoa seksuaalisista toiveistaan - edes pitkissä ja vakaissa parisuhteissa.
Tämä siis aikana, jolloin lehti kuin lehti kertoo lukijoilleen säännöllisin väliajoin kuinka monimuotoista ja hyväksyttävää valtavirrasta poikkeava seksuaalisuus ja sen toteuttaminen ovat - on juttua vapaista suhteista, parinvaihdosta, bdsm:stä, sidonnasta, peppuseksistä, kimppailusta etc. Tuntuu välillä jopa siltä, että nykynaisen on vaikeampi avautua parisuhteessa seksuaalisuudestaan kuin meidän "puhumattomien ja pussaamattomien" keski-ikäisten miesten!
Häpeilevä ja puhumaton nainen täällä miettii asian niin päin että minua ei kiinnosta pätkän vertaa mitä toimittaja(t) tai suuri yleisö ajattelee mieltymyksistäni joita ne eivät saa koskaan tietää. Väliä on oikeastaan vain puolisollani, joka on siis potentiaalinen kärsijä tässä tapauksessa. Jos voisinkin olla satavarma että hän ihan oikeasti tykkäisi siitä mitä haluaisin ehdottaa, saattaisin uskaltaa kertoa. Mutta kun sitä ei voi tietää, hänen mielipiteensä ei ole sama kuin iltalehden toimittajan. Sitten jos kävisin niin että hän ei yhtään siitä innostuisi, mutta kokisi velvollisuudekseen tehdä kuten toivon kun sain lopulta ulos jotain rykäistyä, niin se olisi todella epämiellyttävää. Minusta on aivan äärimmäisen epäkiihottavaa että puoliso tekee jotain seksissä pitkin hampain vain minun mieliksi, mieluummin sitten ilman.
Ja sitten jotenkin sitä miettii että eipä minun toiveilla ole oikeasti niin väliä. Nythän sitä kovasti yritetään painottaa että molempien seksuaalinen tyydytys on yhtä tärkeää, mutta minä kasvoin ympäristössä jossa naisen todellisilla haluilla ei ollut niin paljon merkitystä. En haluaisi ajatella edelleen näin mutta teen niin silti.
Voisiko olla niin, että naisen luottamus, hyväksyntä puolisolta on kokenut joskus ikäviä takaiskuja ja ei halua siksi avautua.
Pahimmassa tapauksessa ukko on nylkyttäjä, joka jättää naisensa tyydyttämättä, mitä siinä sitten olisi mahdollista kertoa haluistaan, kun koko seksi on voinut olla pahimmillaan kärsimystä, parhaimmillaan minuutissa ohi.
Aika monasti mies onkin just se pääasia, mikä on karmaisevaa. Onneksi itse olen päässyt pois tuosta, vaikka kovin seksikielteisessä kodissa kasvoinkin. Sain mm. turpaan isältäni, kun jäin seksistä kiinni. Anoppi haukkunut huoraksi, kun mulla on ns. menneisyys, eli asunut toisen miehen kanssa yms. Onneksi mun mies on hyvin avoin, ja aina tehnyt mieleistäni seksissä ja minä puolestani teen hänelle mitä ikinä tahtoo.
Totuus kuitenkin on, että naiset ovat heikoimmilla lähesjoka asiassa missävaan, tai siis ainakin seksin saralla. Olenkin koittanut omalle tyttärelle sanoa, että älä ikinä tee mitään mitä et halua, ja pyydä itsellesi mitä haluat mieheltä. Toivottavasti ollaan tehty oikein, ainakin nyt näyttäs siltä että ollaankin.
Minä taas in real life tavannut noita panoheppuja,joilla ei edes yritystä saada minullekkin se nautinto. Siis ihan tosielämässä.