Mikä on ihastumisen pointti?

Joskus se oli olevinaan ihan hauskaa ajanvietettä, mutta nykyään - tai siis jo kauan sitten - on alkanut ärsyttää. Itse en sekoile sillä tavalla että pommittaisin miehiä millään viesteillä tai ylipäätään ottaisin edes mitään kontaktia. Mutta olen silti pakkomielteinen luonne, ja silloin kun innostun jostain, pystyn ajattelemaan vain sitä. Ja koska kyllästyn helposti, tämä pakkomielteinen 24/7 ajattelu johtaa siihen, että pääsen yleensä noin viikossa koko ihastuksesta yli, koska olen mielessäni läpikäynyt jo koko tulevan yhteiselämämme ensitreffeistä eroon asti. Lopuksi kyseinen mies on minulle yleensä täysin yhdentekevä.

Eniten ärsyttää se, etten silloin pysty ajattelemaan mitään muuta. Mieluiten jättäisin väliin nämä turhat ihastumispyrähdykset ja keskittyisin samalla intensiteetillä vaikka työhöni.

Miten tästä pääsee eroon?