Lue keskustelun säännöt.
Outo juttu suomalaisessa kulttuurissa
02.10.2023 |
Jos lapsi asuu yli 20-vuotiaana vanhempiensa luona, on hän jokin erityistapaus tai elämässä epäonnistunut luuseri. Esimerkiksi Kolumbiassa on täysin normaalia asua vanhempiensa luona vielä vaikka 22-vuotiaanakin. Miksi ei Suomessakin?
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Ainakin esimerkiksi siksi, että suomalaisten tukien ansiosta täällä on varaa lähteä vaikka 16-vuotiaana.
Onko? 16-vuotiaat yleensä opiskelevat vielä, eikä töitä ehdi paljoa tehdä tukien tueksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin esimerkiksi siksi, että suomalaisten tukien ansiosta täällä on varaa lähteä vaikka 16-vuotiaana.
Onko? 16-vuotiaat yleensä opiskelevat vielä, eikä töitä ehdi paljoa tehdä tukien tueksi.
Opintotuella, halvalla opintolainalla ja asimistuella elää sen ikäinen oikein mukavasti.
Itse muutin omilleni 18-vuotiaana kesken lukion, eikä mulla ollut koskaan ollut yhtä paljon rahaa.
Italiassa asutaan Mamman luona lapsuudenkodissa 39-vuotiaaksi, koska 40-vuotiaana on pikkupakko pariutua ja muuttaa kotoa, senkin jälkeen voi tuoda pyykit ja hakea pizzat himasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin esimerkiksi siksi, että suomalaisten tukien ansiosta täällä on varaa lähteä vaikka 16-vuotiaana.
Onko? 16-vuotiaat yleensä opiskelevat vielä, eikä töitä ehdi paljoa tehdä tukien tueksi.
Opintotuella, halvalla opintolainalla ja asimistuella elää sen ikäinen oikein mukavasti.
Itse muutin omilleni 18-vuotiaana kesken lukion, eikä mulla ollut koskaan ollut yhtä paljon rahaa.
Se ei ole mielestäni yhtään aidompaa itsenäistymistä että kellutaan kaikenlaisten tukien varassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin esimerkiksi siksi, että suomalaisten tukien ansiosta täällä on varaa lähteä vaikka 16-vuotiaana.
Onko? 16-vuotiaat yleensä opiskelevat vielä, eikä töitä ehdi paljoa tehdä tukien tueksi.
Aika moni 16-vuotias joutuu lähtemään toiselle paikkakunnalle kouluun heti peruskoulun jälkeen. Isoissa kaupungeissa ei tarvitse, kun on paljon valinnanvaraa, mutta maalla on lähdettävä lukioonkin kauemmas.
Se on sitten eri juttu, että kyllä täälläkin aivan tavalliset nuoret voivat asua pitkään kotonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin esimerkiksi siksi, että suomalaisten tukien ansiosta täällä on varaa lähteä vaikka 16-vuotiaana.
Onko? 16-vuotiaat yleensä opiskelevat vielä, eikä töitä ehdi paljoa tehdä tukien tueksi.
Opintotuella, halvalla opintolainalla ja asimistuella elää sen ikäinen oikein mukavasti.
Itse muutin omilleni 18-vuotiaana kesken lukion, eikä mulla ollut koskaan ollut yhtä paljon rahaa.
Viime vuosituhannella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin esimerkiksi siksi, että suomalaisten tukien ansiosta täällä on varaa lähteä vaikka 16-vuotiaana.
Onko? 16-vuotiaat yleensä opiskelevat vielä, eikä töitä ehdi paljoa tehdä tukien tueksi.
Opintotuella, halvalla opintolainalla ja asimistuella elää sen ikäinen oikein mukavasti.
Itse muutin omilleni 18-vuotiaana kesken lukion, eikä mulla ollut koskaan ollut yhtä paljon rahaa.
Se ei ole mielestäni yhtään aidompaa itsenäistymistä että kellutaan kaikenlaisten tukien varassa.
Onneksi sinun mielipidettä ei ole kukaan kysynyt, Petteri.
Itäisemmässä maailmassa naimakaupat tehdään noin 32-33 vuoteen mennessä miesten kohdalla, viimeistään tuossa 37-38 vuoden tienoilla, joka on max pariutumisikä ja jo aikaa myöhäinen.
Siihen mennessä Lähi-Idän ja Aasian ihmiset on muutettava omaan kotiin, siis sen jälkeen kun se on valmis, vaimon kanssa voi asua vuoden, miehen perheessä, mutta vaimon on usein tehtävä kotitöitä anopin miellyttämiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin esimerkiksi siksi, että suomalaisten tukien ansiosta täällä on varaa lähteä vaikka 16-vuotiaana.
Onko? 16-vuotiaat yleensä opiskelevat vielä, eikä töitä ehdi paljoa tehdä tukien tueksi.
Opintotuella, halvalla opintolainalla ja asimistuella elää sen ikäinen oikein mukavasti.
Itse muutin omilleni 18-vuotiaana kesken lukion, eikä mulla ollut koskaan ollut yhtä paljon rahaa.
Viime vuosituhannella?
Muutin pois kotoa vuonna 2008, jos kiinnostaa.
Eräs tuttu tyttö lähti kodista 14 vuotiaana, opiskeli elämää ryyppäämällä ja harrasmalla paljon irtosuhteita.
Sai sossulta todella tilavan kämpän Kampista - WHAAAAAAT!
Tällainen on suomi, heittäydy vain toisten elätettäväksi ja saat paremmat puitteet kuin valtaosa kouluja käymällä ja töitä tekemälle.
Eikä tämä oikein hyvä elämänkoulu ole noille muualta tulevillekaan kun heti ensimmäiseksi opetetaan nämä sossujen ja muiden mahdollisuudet täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Italiassa asutaan Mamman luona lapsuudenkodissa 39-vuotiaaksi, koska 40-vuotiaana on pikkupakko pariutua ja muuttaa kotoa, senkin jälkeen voi tuoda pyykit ja hakea pizzat himasta.
Älä valehtele.
Mitäisikö se mukamas nähdä jotenkin arvostetumpana, että häivytään kotoota niin pian kuin suinkin asumistuelle omaan kämppään. Kyllä arvostan enemmän vanhemmillaan asuvia jotka ei haaskaa yhteiskunnan varoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseasias todella monessa paikkaa maailmalla toi on normaalia, lukuisissa kulttuureissa perhe on kaikkein tärkein ja oma suku, niiden kanssa vietetään aikaa ja syödään jne
Suomessa tää on tosiaan vähän outo systeemi, meillä kukaan ei ole edes tekemisissä omien sukulaistensa kanssa, pelkkä juhliin meno tai oman sukulaisen hautajaisiin meno tuottaa ongelmia, saatika että niiden kanssa vietettäisiin aikaa enemmän
No onhan tuossa perää. Yksi entinen kaveri asui vielä vanhempiensa luona 30-vuotiaana, kun viimeksi nähtiin. Tuosta muutama vuosi, mutta tuskin tilanne on miksikään muuttunut. Suoraan sanottuna peräkammarinpoika ja "luuseri" yleisimpien määritelmien mukaan. Eräät eivät vain halua itsenäistyä ja aikuistua. Mutta tämä olikin ääritapaus. Riippuu tietenkin olosuhteista, mutta sanoisin, että vielä aika tavallista asua noin 22-vuotiaaksi asti vanhempien nurkissa, etenkin jos näillä on omakotitalo, jossa tilaa, ja on vaikka kumppani, jonka luona voi osan ajasta hengata. Mutta siis turha vertailla johonkin Kolumbiaan. Ihan eri maita, erilainen yhteiskunnallinen tilanne ja kulttuuri. Suomessa on helppo muuttaa omilleen nuorena, joten totta kai useampi niin haluaa tehdä. Pääsee elämään itsenäistä aikuisen elämää. Miksi ei.
Vierailija kirjoitti:
No onhan tuossa perää. Yksi entinen kaveri asui vielä vanhempiensa luona 30-vuotiaana, kun viimeksi nähtiin. Tuosta muutama vuosi, mutta tuskin tilanne on miksikään muuttunut. Suoraan sanottuna peräkammarinpoika ja "luuseri" yleisimpien määritelmien mukaan. Eräät eivät vain halua itsenäistyä ja aikuistua. Mutta tämä olikin ääritapaus. Riippuu tietenkin olosuhteista, mutta sanoisin, että vielä aika tavallista asua noin 22-vuotiaaksi asti vanhempien nurkissa, etenkin jos näillä on omakotitalo, jossa tilaa, ja on vaikka kumppani, jonka luona voi osan ajasta hengata. Mutta siis turha vertailla johonkin Kolumbiaan. Ihan eri maita, erilainen yhteiskunnallinen tilanne ja kulttuuri. Suomessa on helppo muuttaa omilleen nuorena, joten totta kai useampi niin haluaa tehdä. Pääsee elämään itsenäistä aikuisen elämää. Miksi ei.
Lisään vielä tähän, että vaikka mielestäni omilleen muuttaminen on ihan positiivinen juttu, suomalaisessa perhekulttuurissa kyllä on paljon ongelmia. Usein perheenjäsenet eivät pidä yhteyttä, pyydä tukea, ja edes kommunikoi toistensa kanssa. Oma kokemukseni on, että Suomessa tuntuu melkein hävettävältä pyytää apua, rahallista tai muuta, omalta perheeltä. Pitää olla niin itsenäinen ja omavarainen, ettei edes perhettä kehtaa "vaivata". Totta kai paljon vaihtelua tässäkin, mutta sanoisin, että aika tavallista. Perhevälit saisivat kyllä olla paljon lämpimämmät, asuivat ihmiset sitten erillään tai eivät.
Mä asuin ihan työssäkäyvänä aikuisena äitini kanssa 26-vuotiaaksi asti. Ihan tasapainoinen, sosiaalinen, työkykyinen, kokopäivätyössä käyvä aikuinen olen silti edelleenkin.
Mää lähdin riemusta kiljuen kotoo pois 19-vuotiaana. Loppu se jäkätys ja määräily. Rahaa ei juurikaan ollu enkä saannu rahaa mukaan mut silti, jee!
Asun lapsuudenkodissani ja olen 46v.
Minusta tulee vielä joku päivä omaishoitaja.
Ainakin esimerkiksi siksi, että suomalaisten tukien ansiosta täällä on varaa lähteä vaikka 16-vuotiaana.