Lue keskustelun säännöt.
Yritin tapailla/seurustella ja havaitsin olevani siihen täysin kykenemätön
01.10.2023 |
Olen ihan perusonnellinen ja hyvinvoiva yksin eläessäni, vuosikausiin en edes ollut itkenyt. Tapasin miehen, johon ihastuin ja ilmeisesti tunne oli molemminpuolinen. Kuitenkin edes ajatus siitä, että päästäisi jonkun lähelle repi auki niin kipeitä haavoja, vuosia vanhoja juttuja, joita en ollut ikiaikoihin edes enää muistanut, saati ajatellut, että henkinen vointini romahti täysin ja olen vaan itkenyt päiviä putkeen. Oli pakko lopettaa se suhde, koska tuntui, että sekoan, kun kaikki vanhat traumat puskee pintaan.
Nyt alkaa olla taas jo ihan hyvä fiilis ja olotila normaali, kun on saanut vähän etäisyyttä otettua. Havaitsin siis, etten ole kykeneväinen minkäänlaiseen ihmissuhteeseen, tai seurusteluun, en edes vuosia traumojen jälkeen. Oli niin jäätävän stressaavaa, näin painajaisia, itkin, menin ihan lukkoon. Jotain ryönää nousi alitajunnasta selvästi pintaan.
Kommentit (33)
Niin käy aina kun päästää toisen lähelleen. Siinä mielessä onkin helpompi olla yksin.
Toisaalta se voi olla myös eheyttävä matka, jos vaan kumppani on ymmärtäväinen ja oikeanlainen.
Ehkä luovutit turhan nopeasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin käy aina kun päästää toisen lähelleen. Siinä mielessä onkin helpompi olla yksin.
Toisaalta se voi olla myös eheyttävä matka, jos vaan kumppani on ymmärtäväinen ja oikeanlainen.
Ehkä luovutit turhan nopeasti?
Ai käy vai? Ihan hirveää oli. Ap
REO speedwagonia mukaillen "I used to be lonely, until i learned about livin alone"..
Vierailija kirjoitti:
Niin käy aina kun päästää toisen lähelleen. Siinä mielessä onkin helpompi olla yksin.
Toisaalta se voi olla myös eheyttävä matka, jos vaan kumppani on ymmärtäväinen ja oikeanlainen.
Ehkä luovutit turhan nopeasti?
No ei kyllä käy. Minusta ei kuulosta lainkaan tavalliselta tai edes normaalilta. En tiedä mitä aloittajan traumat on mutta syvällä ovat ja suosittelisin itse terapiaa. En kyllä ainakaan itse haluaisi aloittaa suhdetta ihmisen kanssa joka on selvästi terapian tarpeessa. Minä en ole mikään terapeutti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin käy aina kun päästää toisen lähelleen. Siinä mielessä onkin helpompi olla yksin.
Toisaalta se voi olla myös eheyttävä matka, jos vaan kumppani on ymmärtäväinen ja oikeanlainen.
Ehkä luovutit turhan nopeasti?No ei kyllä käy. Minusta ei kuulosta lainkaan tavalliselta tai edes normaalilta. En tiedä mitä aloittajan traumat on mutta syvällä ovat ja suosittelisin itse terapiaa. En kyllä ainakaan itse haluaisi aloittaa suhdetta ihmisen kanssa joka on selvästi terapian tarpeessa. Minä en ole mikään terapeutti.
Joo, aivan. Jos olisin tiennyt etukäteen, millaista tämä tulee olemaan, en olisi lähtenyt edes yrittämään mitään tapailua yhtään kenenkään kanssa. Mutta silloin kun tavattiin, olin ihan hyvillä fiiliksillä siinä, en edes ollut ajatellut mitään vanhoja juttuja ikikausiin. En minäkään pidä sitä reiluna ajatuksena, että käyttäisi toista ikäänkuin ilmaisena terapeuttina. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi deittikumppani siis nostatti nuo tunteet sinussa? Oliko hän kiva tyyppi vai ei? Jos oli, niin sitten pahoittelen tapahtunutt.
Nyt tiedät, mihin sijoitat tulevina vuosina kaikki ylimääräiset rahat - itsesi hoitamiseen. Se, elämä joka aukeaa, kun vintti ja kellari on siivottu, on meinaan ihan toisenlaista kuin tämä nykyinen ns. hyvä elämäsi.
Onnea tulevaan!
Sama vaiva. En usko, että pystyisin parisuhteeseen, mutta kaipaan sukua, perhettä, ystäväporukkaa. Elämä on kovin tyhjää, kun esim juhlapäivät on vain arkea, ei ketään, kenen kanssa viettää joulua tms. Ei mitään ajallisia kohokohtia, tai kiintopisteitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap! Tuttua, eritoten toi itkemisjuttu. Yksin ollessa olin aina perustyytyväinen, en ikinä edes itkenyt. Olin sinkku varmaan 8 vuotta, välillä parin kuukauden joku suhde, joka päättyi.
Nyt sitten viime talvena aloin taas tapailemaan ja pikkuhiljaa siitä seurustelemaan. Ensin tuli paha unettomuus, joka kesti varmaan 5-6 kuukautta. Sitten opin nukkumaan vieressä. Alkuun ahdisti tosi paljon, mutta ajattelin, että nyt en siirrä syrjään ahdistusta, annan sen tulla ja olla ja kuulostella sitä kuin kaveria. Pikkuhiljaa siitä se väistyi.
Aloin taas itkemään enemmän ja jopa miehen kanssa, helpotti sekin. Edelleenkin itken, mutten niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin käy aina kun päästää toisen lähelleen. Siinä mielessä onkin helpompi olla yksin.
Toisaalta se voi olla myös eheyttävä matka, jos vaan kumppani on ymmärtäväinen ja oikeanlainen.
Ehkä luovutit turhan nopeasti?No ei kyllä käy. Minusta ei kuulosta lainkaan tavalliselta tai edes normaalilta. En tiedä mitä aloittajan traumat on mutta syvällä ovat ja suosittelisin itse terapiaa. En kyllä ainakaan itse haluaisi aloittaa suhdetta ihmisen kanssa joka on selvästi terapian tarpeessa. Minä en ole mikään terapeutti.
Tarkoitin sitä, että ihmisen menneisyys nousee pinnalle aina kun päästää jonkun emotionaalisesti ja fyysisesti lähelle. Sen takia syvällisemmät ihmissuhteet on monille niin vaikeita. Jonkun teorian mukaan kaikilla ihmisillä on traumoja, koska ei maailmassa voi niiltä mitenkään välttyä.
Ap on kuitenkin kykenevä ihastumaan. Hän vain yrittää suojella itseään tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi deittikumppani siis nostatti nuo tunteet sinussa? Oliko hän kiva tyyppi vai ei? Jos oli, niin sitten pahoittelen tapahtunutt.
Nyt tiedät, mihin sijoitat tulevina vuosina kaikki ylimääräiset rahat - itsesi hoitamiseen. Se, elämä joka aukeaa, kun vintti ja kellari on siivottu, on meinaan ihan toisenlaista kuin tämä nykyinen ns. hyvä elämäsi.Onnea tulevaan!
Niin, siis kävin vuosia sitten läpi tuommoisen projektin, kun yritin "laittaa itseni kuntoon", ravasin kaikenmaailman terapeuteilla, söin masennuslääkkeitä, luin self-help opuksia, yritin pakottaa itseäni sosiaalisemmaksi, himotreenasin ja eihän siitäkään mitään tullut. Tuntui vaan koko ajan, että yritän olla joku, joka en sisimmässäni ole. En saanut siitä yhtään mitään irti.
Ainoa asia, mikä on oikeasti tuntunut eheyttävältä ja hyvältä on luonnossa liikkuminen. Se oikeasti auttaa jotain. Mutta ei tämmöistä henkistä olotilaa, mikä tuosta tapailusta tuli ole varmaan vuosikymmeneen omassa elämässä ollut.
Menneet traumat tulisi käsitellä terapiassa eikä paeta niitä. Hyvä mies saattoi päästä karkuun tai ehkäpä kuitenkin säästyi luodilta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs traumoja ne komeat miehet naisille aiheuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Menneet traumat tulisi käsitellä terapiassa eikä paeta niitä. Hyvä mies saattoi päästä karkuun tai ehkäpä kuitenkin säästyi luodilta..
Koskaan en ole varsinaisesti "paennut" mitään, vaan pyrkinyt käsittelemään asiat ja oikeastaan luulin jo pääseeni menneisyydestäni yli ja eteenpäin. Tämä koko homma yllätti itseni ihan täysin.
Alan olla vakuuttunut, ettei menneisyyttä ole lainkaan mahdollista mitenkään "käsitellä" pois, koska historiaa ei ole mahdollista muuttaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menneet traumat tulisi käsitellä terapiassa eikä paeta niitä. Hyvä mies saattoi päästä karkuun tai ehkäpä kuitenkin säästyi luodilta..
Koskaan en ole varsinaisesti "paennut" mitään, vaan pyrkinyt käsittelemään asiat ja oikeastaan luulin jo pääseeni menneisyydestäni yli ja eteenpäin. Tämä koko homma yllätti itseni ihan täysin.
Alan olla vakuuttunut, ettei menneisyyttä ole lainkaan mahdollista mitenkään "käsitellä" pois, koska historiaa ei ole mahdollista muuttaa. Ap
Jos oikeasti pidit tyypistä, voit yhä kysyä kuulumisia. Tiedätkö oliko hänellä mitään traumoja? Nyt voi jonkunlainen olla.
Huh huh, kuulostaa siltä että sulla on aika paljon tekemistä terapian ja henkisen paranemisen suhteen.
Oletko saanut koskaan mitään keskusteluapua tai terapiaa? Traumaterapia olisi varmastikin sulle hyvä juttu, valitettavasti ei välttämättä kovin helposti saatavilla/tarjolla. Silti sitä on ja aina joku/jotkut terapiaan pääsee, ennakkoon ei kannata luovuttaa.
Tiedätkö termit tunnelukko, traumasuhde, traumaside, validointi? Jo noilla hakusanoilla löydät tietoa netistä ja saat kenties paremmin ymmärrystä ja armoakin itseäsi kohtaan, kun perehdyt aiheeseen. Älä suotta säikähdä tiedon tuomia tuntemuksia tai sitä, että hetkessä asiat eivät aukea. Tämä elämä on tällaista taaperrusta ja välillä voi mennä konttaamisen puolellekin, tyyli on vapaa kuten asukin. Mikäli ihmissuhteet laittaa elämän ihan sekaisin ja yksin ollessa menee mukavasti, niin kannattaa perehtyä rauhassa ensin noihin vinkkaamiini aiheisiin ja vaalia omaa tasaista arkeaan. Se ei tarkoita, että et olisi koskaan valmis tai kykenevä tasapainoisiin, terveisiin ihmissuhteisiin, mutta nyt voisi olla parempi pysähtyä tutkimaan ja työstämään asiaa omassa rauhassa.
Vaikka monesti vastaukseksi tarjotaankin sitä, että terve ja rakastava parisuhde voi parantaa monta vanhaa haavaa ja traumaa, niin valitettavasti tosielämässä on paljon todennäköisempää vain toistaa samaa vanhaa kaavaa/traumaa uusien ihmistenkin kanssa, mikäli ei ole itse
A) ymmärtänyt omaavansa haitallisen käyttäytymismallin/trauman
B) hakenut tutkittua ajantasaista tietoa asiasta ja apua jäsentää tuota tietoa
C) työskennellyt itsensä kanssa pitkäjänteisesti, omaksuen terveellisemmät toimintatavat ihmissuhteissaan itselle/muille haitallisten käyttäytymismallien sijaan
D) hyväksynyt sen, mikä ja mitä on tapahtunut omassa historiassaan niin, että voi suhtautua itseensä armolla ja myötätunnolla, jolloin vapautuu huomattavasti energiaa ja elämänvoimaa omaan käyttöön
Ei helppoa, ei hetkessä valmista, mutta mielenkiintoista, palkitsevaa ja mahdollista! Ihan jokaiselle, joka haluaa lähteä noita asioita itsessään tutkimaan ja oppimaan.
Minulla ei ole traumoja. En vain jaksa naisen kanssa seurustella. Pitäisi olla täydellinen suber mies että edes kelpaisi naiselle.
Niin se toinen usein lupailee ettei hänen kanssaan tarvitse pelätä mitään ja sitten kuitenkin pikkuhiljaa vanhat tutut varoitusmerkit nostelevat päätään. Ihminen joka sanoo itsestään hyviä asioita ei todennäköisesti ole sellainen kuin sanoo olevansa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko saanut koskaan mitään keskusteluapua tai terapiaa? Traumaterapia olisi varmastikin sulle hyvä juttu, valitettavasti ei välttämättä kovin helposti saatavilla/tarjolla. Silti sitä on ja aina joku/jotkut terapiaan pääsee, ennakkoon ei kannata luovuttaa.
Tiedätkö termit tunnelukko, traumasuhde, traumaside, validointi? Jo noilla hakusanoilla löydät tietoa netistä ja saat kenties paremmin ymmärrystä ja armoakin itseäsi kohtaan, kun perehdyt aiheeseen. Älä suotta säikähdä tiedon tuomia tuntemuksia tai sitä, että hetkessä asiat eivät aukea. Tämä elämä on tällaista taaperrusta ja välillä voi mennä konttaamisen puolellekin, tyyli on vapaa kuten asukin. Mikäli ihmissuhteet laittaa elämän ihan sekaisin ja yksin ollessa menee mukavasti, niin kannattaa perehtyä rauhassa ensin noihin vinkkaamiini aiheisiin ja vaalia omaa tasaista arkeaan. Se ei tarkoita, että et olisi koskaan valmis tai kykenevä tasapainoisiin, terveisiin ihmissuhteisiin, mutta nyt voisi olla parempi pysähtyä tutkimaan ja työstämään asiaa omassa rauhassa.
Vaikka monesti vastaukseksi tarjotaankin sitä, että terve ja rakastava parisuhde voi parantaa monta vanhaa haavaa ja traumaa, niin valitettavasti tosielämässä on paljon todennäköisempää vain toistaa samaa vanhaa kaavaa/traumaa uusien ihmistenkin kanssa, mikäli ei ole itse
A) ymmärtänyt omaavansa haitallisen käyttäytymismallin/trauman
B) hakenut tutkittua ajantasaista tietoa asiasta ja apua jäsentää tuota tietoa
C) työskennellyt itsensä kanssa pitkäjänteisesti, omaksuen terveellisemmät toimintatavat ihmissuhteissaan itselle/muille haitallisten käyttäytymismallien sijaan
D) hyväksynyt sen, mikä ja mitä on tapahtunut omassa historiassaan niin, että voi suhtautua itseensä armolla ja myötätunnolla, jolloin vapautuu huomattavasti energiaa ja elämänvoimaa omaan käyttöön
Ei helppoa, ei hetkessä valmista, mutta mielenkiintoista, palkitsevaa ja mahdollista! Ihan jokaiselle, joka haluaa lähteä noita asioita itsessään tutkimaan ja oppimaan.
Traumatisoivaa, masentavaa ja lannistavaa itsessään jo se, kun oli kuvitellut asioiden menevän eri tavalla tällä kertaa, mutta mikään ei muuttunutkaan.
Terapia