Lue keskustelun säännöt.
Yritin tapailla/seurustella ja havaitsin olevani siihen täysin kykenemätön
01.10.2023 |
Olen ihan perusonnellinen ja hyvinvoiva yksin eläessäni, vuosikausiin en edes ollut itkenyt. Tapasin miehen, johon ihastuin ja ilmeisesti tunne oli molemminpuolinen. Kuitenkin edes ajatus siitä, että päästäisi jonkun lähelle repi auki niin kipeitä haavoja, vuosia vanhoja juttuja, joita en ollut ikiaikoihin edes enää muistanut, saati ajatellut, että henkinen vointini romahti täysin ja olen vaan itkenyt päiviä putkeen. Oli pakko lopettaa se suhde, koska tuntui, että sekoan, kun kaikki vanhat traumat puskee pintaan.
Nyt alkaa olla taas jo ihan hyvä fiilis ja olotila normaali, kun on saanut vähän etäisyyttä otettua. Havaitsin siis, etten ole kykeneväinen minkäänlaiseen ihmissuhteeseen, tai seurusteluun, en edes vuosia traumojen jälkeen. Oli niin jäätävän stressaavaa, näin painajaisia, itkin, menin ihan lukkoon. Jotain ryönää nousi alitajunnasta selvästi pintaan.
Kommentit (33)
Terapia on tuota varten. Suosittelen lämmöllä. Ihan kaikkien pitäisi mennä jossain vaiheessa elämää, monet maailman ongelmat ja ainakin oma elämänlaatu paranisi sillä tavalla hyvinkin tehokkaasti. Tsemppiä sinulle, ymmärrän että on todella raskaita juttuja monilla parisuhdehistoriassa. Ne on kuitenkin sen verran tunnepitoisia ja läheisiä suhteita, että täysin ymmärrettävää, että ne voivat jättää todella syvät traumat jos niissä tapahtuneita asioita ei pääse käsittelemään eri syistä. Uusi parisuhde ei itsessään paranna mitään, mutta jos käsittelet nuo vanhat asiat, niin seuraava suhde tulee olemaan paljon terveempi ja parempi kuin mikään aiempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kävi niin, että vanhat traumat iskivät päälle ja menin henkisesti romuksi. Mutta ei se ollutkaan vanhat traumat vaan se, että uusi mies oli psykopaatti.
Oikean kanssa ei ole tullut turvaton ja sairas olo.
Elämässä voi myös kohdata ongelmia. Sinä jäät paljosta paitsi jos et kohtaa omiasi ja kaipaat läheisyyttä.
Traumoissa onkin parempi pysyä yksin tai sitten, jos todella käy hyvä tuuri, että löydät sen oman hellän sielukumppanin, kuka on hellä, kärsivällinen, lohdutta sua ja on tueksi sinulle, että sa todella tunnet olonsa hyväksi ja turvalliseksi, silloin pääsisit siitä yli. Mutta älä ole huolissasi, tee omia mukavia juttuja, nauti elämästä, tunne iloa ja riemua. Kaikki pitää sujua luontevasti. Älä yritä mitään väkisin. Anna aikaa itsellesi. Ilmeisesti, vsikkaa ihastuit, tämä mies ei ollut sinulle oikea valinta ja sinussa hälytyskellat soivat, siksi reagoisit niin. Eri miehet saavat naisissa esille eri reaktioita, mutta jotkut aaiheuttavat samaa reaktiota. Jos kuuntelet ja seuraat erii ihmisten kanssa oma reaktiosi- sinun itsesuojeluvaisto sanoo sinulle heti oikein. Älä syyttä itseäsi. Sinun reaktio oli tämän miehen suhteen oikea. Parempi, että kuuntelit ja lopetit heti alkuun. Sa voisit itseä tutkistella ihan oppimisen takia, - juttele eri miesten kanssa- seuraa, miten itse reagoit jonkun miehen, kaverin, työkaverin lähellä- mitä aistit? Sinulla on hyvää vaisto. Miehet osavat olla kovinkin hyviä näyttelijöitä, mieliskelijöitä, teeskentelijöitä. Jos ei tullut hyvää fiilis- se tarkoitaa, että olit oikeassa. Nauti elämästä sitä oikea odotellessa. Kyllä sa hänet tunnistat, jis sattumalla tulee vastaan. Aurinkoa, lämpöää, rakkautta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi deittikumppani siis nostatti nuo tunteet sinussa? Oliko hän kiva tyyppi vai ei? Jos oli, niin sitten pahoittelen tapahtunutt.
Nyt tiedät, mihin sijoitat tulevina vuosina kaikki ylimääräiset rahat - itsesi hoitamiseen. Se, elämä joka aukeaa, kun vintti ja kellari on siivottu, on meinaan ihan toisenlaista kuin tämä nykyinen ns. hyvä elämäsi.Onnea tulevaan!
Niin, siis kävin vuosia sitten läpi tuommoisen projektin, kun yritin "laittaa itseni kuntoon", ravasin kaikenmaailman terapeuteilla, söin masennuslääkkeitä, luin self-help opuksia, yritin pakottaa itseäni sosiaalisemmaksi, himotreenasin ja eihän siitäkään mitään tullut. Tuntui vaan koko ajan, että yritän olla joku, joka en sisimmässäni ole. En saanut siitä yhtään mitään irti.
Ainoa asia, mikä on oikeasti tuntunut eheyttävältä ja hyvältä on luonnossa liikkuminen. Se oikeasti auttaa jotain. Mutta ei tämmöistä henkistä olotilaa, mikä tuosta tapailusta tuli ole varmaan vuosikymmeneen omassa elämässä ollut.
Hienoa, sulla on ainakin yksi työkalu jo käytössä, mikä on sulle toimiva, eli luonnossa liikkuminen. Terapeutteja ja terapioita on monenlaisia ja todellakaan kaikki ei käy kaikille, ei myöskään välttämättä lääkkeet, vaikka osalle ne saattavat olla jopa elinehto. Selvästi tunnet itseäsi jo paljon ja osaat tunnistaa sinulle toimimattomia juttuja. Se on tärkeä taito, että osaa ja uskaltaa kuunnella itseään. Hyvä sinä!
Sulla selvästi on menneisyydessäsi asioita, jotka vaikuttavat edelleen sun elämään. Pystyt elämään "hyvää, tasaista elämää", kunhan siihen ei kuulu sellaisia asioita, jotka laukaisevat nuo menneisyyden traumat pinnalle. Sillä trauma tai traumoja sun elämässäsi on, koska pitkän "hyvän" jakson jälkeen aloit oireilla noin voimakkaasti, kun sun elämääsi tuli uusi mahdollinen läheinen ihmissuhde. Mä kirjoitin tuon yläpuolella olevan viestin traumaterapiasta ja traumasuhteesta. Uskaltaudu tutkimaan noita juttuja oman jaksamisesi mukaan ja älä lannistu sun edellisistä nuivista kokemuksista terapian ja avun parissa. Kymmenen viimeisen vuoden aikana moni asia on mennyt terapiamaailmassa parempaan suuntaan, toki traumat on edelleen asia, joita iso osa alan ammattilaisista ei osaa edelleenkään tunnistaa eikä ottaa hoidossa riittävästi tai ollenkaan huomioon. Mutta niitäkin on, joilla on tietoa ja taitoa. Ja tietämys lisääntyy koko ajan. Hoida itseäsi luonnossa liikkumalla ja ota omaan tahtiin asioista selvää. Voin oikeasti luvata, että joudut tekemään töitä itsesi kanssa, mutta tulet myös olemaan itsellesi kiitollinen kaikesta tehdystä työstä. Elämä aukeaa ja maistuu mielekkäältä huonompanakin päivänä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Traumoissa onkin parempi pysyä yksin tai sitten, jos todella käy hyvä tuuri, että löydät sen oman hellän sielukumppanin, kuka on hellä, kärsivällinen, lohdutta sua ja on tueksi sinulle, että sa todella tunnet olonsa hyväksi ja turvalliseksi, silloin pääsisit siitä yli. Mutta älä ole huolissasi, tee omia mukavia juttuja, nauti elämästä, tunne iloa ja riemua. Kaikki pitää sujua luontevasti. Älä yritä mitään väkisin. Anna aikaa itsellesi. Ilmeisesti, vsikkaa ihastuit, tämä mies ei ollut sinulle oikea valinta ja sinussa hälytyskellat soivat, siksi reagoisit niin. Eri miehet saavat naisissa esille eri reaktioita, mutta jotkut aaiheuttavat samaa reaktiota. Jos kuuntelet ja seuraat erii ihmisten kanssa oma reaktiosi- sinun itsesuojeluvaisto sanoo sinulle heti oikein. Älä syyttä itseäsi. Sinun reaktio oli tämän miehen suhteen oikea. Parempi, että kuuntelit ja lopetit heti alkuun. Sa voisit itseä tutkistella ihan oppimisen takia, - juttele eri miesten kanssa- seuraa, miten itse reagoit jonkun miehen, kaverin, työkaverin lähellä- mitä aistit? Sinulla on hyvää vaisto. Miehet osavat olla kovinkin hyviä näyttelijöitä, mieliskelijöitä, teeskentelijöitä. Jos ei tullut hyvää fiilis- se tarkoitaa, että olit oikeassa. Nauti elämästä sitä oikea odotellessa. Kyllä sa hänet tunnistat, jis sattumalla tulee vastaan. Aurinkoa, lämpöää, rakkautta!
Itse en ainakaan tarvitse noin syvää hoiva-apua kumppanilta. Se riittää, että hän on turvallinen ja normaali ja normaalisti kiintyvä ja keskustelu--ja tunneyhteys olemassa. Silloin olen itsekin automaattisesti terve traumoista huolimatta.
Mä aikanaan uskalsin lähteä tohon mukaan vaikka sitä ennen en ollut avautunut kenellekään. Lopputuloksena ollaan oltu sitten 30 vuotta yhdessä. Riippuu kumppanista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin asuja kirjoitti:
Minulla ei ole traumoja. En vain jaksa naisen kanssa seurustella. Pitäisi olla täydellinen suber mies että edes kelpaisi naiselle.
Rasittava ja valheellinen väite. Samaa sarjaa kuin muukin "naisille kelpaa vain X"-tuuba.
Turha projisoida omia pakkomielteitään naisiin.
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi niin, että vanhat traumat iskivät päälle ja menin henkisesti romuksi. Mutta ei se ollutkaan vanhat traumat vaan se, että uusi mies oli psykopaatti.
Oikean kanssa ei ole tullut turvaton ja sairas olo.
Varmaan hirvein solmu tässä onkin se, että en ihan oikeasti tiedä, ovatko nämä tuntemukset vaan menneisyyden traumoista johtuvia, vai yrittääkö vaisto kertoa jotain miehestä? Ehkä hirveintä oli ne painajaiset, joissa mies osoittautui täysin erilaiseksi kuin oli esittänyt, olikin julma, sadistinen ja väkivaltainen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumoissa onkin parempi pysyä yksin tai sitten, jos todella käy hyvä tuuri, että löydät sen oman hellän sielukumppanin, kuka on hellä, kärsivällinen, lohdutta sua ja on tueksi sinulle, että sa todella tunnet olonsa hyväksi ja turvalliseksi, silloin pääsisit siitä yli. Mutta älä ole huolissasi, tee omia mukavia juttuja, nauti elämästä, tunne iloa ja riemua. Kaikki pitää sujua luontevasti. Älä yritä mitään väkisin. Anna aikaa itsellesi. Ilmeisesti, vsikkaa ihastuit, tämä mies ei ollut sinulle oikea valinta ja sinussa hälytyskellat soivat, siksi reagoisit niin. Eri miehet saavat naisissa esille eri reaktioita, mutta jotkut aaiheuttavat samaa reaktiota. Jos kuuntelet ja seuraat erii ihmisten kanssa oma reaktiosi- sinun itsesuojeluvaisto sanoo sinulle heti oikein. Älä syyttä itseäsi. Sinun reaktio oli tämän miehen suhteen oikea. Parempi, että kuuntelit ja lopetit heti alkuun. Sa voisit itseä tutkistella ihan oppimisen takia, - juttele eri miesten kanssa- seuraa, miten itse reagoit jonkun miehen, kaverin, työkaverin lähellä- mitä aistit? Sinulla on hyvää vaisto. Miehet osavat olla kovinkin hyviä näyttelijöitä, mieliskelijöitä, teeskentelijöitä. Jos ei tullut hyvää fiilis- se tarkoitaa, että olit oikeassa. Nauti elämästä sitä oikea odotellessa. Kyllä sa hänet tunnistat, jis sattumalla tulee vastaan. Aurinkoa, lämpöää, rakkautta!
Itse en ainakaan tarvitse noin syvää hoiva-apua kumppanilta. Se riittää, että hän on turvallinen ja normaali ja normaalisti kiintyvä ja keskustelu--ja tunneyhteys olemassa. Silloin olen itsekin automaattisesti terve traumoista huolimatta.
Joo ei, turn off ajatuksenakin, että aikuisen kumppanin pitäisi jotenkin "hoivata" erikseen. Normaali läheisyys ok.
Vierailija kirjoitti:
Traumoissa onkin parempi pysyä yksin tai sitten, jos todella käy hyvä tuuri, että löydät sen oman hellän sielukumppanin, kuka on hellä, kärsivällinen, lohdutta sua ja on tueksi sinulle, että sa todella tunnet olonsa hyväksi ja turvalliseksi, silloin pääsisit siitä yli. Mutta älä ole huolissasi, tee omia mukavia juttuja, nauti elämästä, tunne iloa ja riemua. Kaikki pitää sujua luontevasti. Älä yritä mitään väkisin. Anna aikaa itsellesi. Ilmeisesti, vsikkaa ihastuit, tämä mies ei ollut sinulle oikea valinta ja sinussa hälytyskellat soivat, siksi reagoisit niin. Eri miehet saavat naisissa esille eri reaktioita, mutta jotkut aaiheuttavat samaa reaktiota. Jos kuuntelet ja seuraat erii ihmisten kanssa oma reaktiosi- sinun itsesuojeluvaisto sanoo sinulle heti oikein. Älä syyttä itseäsi. Sinun reaktio oli tämän miehen suhteen oikea. Parempi, että kuuntelit ja lopetit heti alkuun. Sa voisit itseä tutkistella ihan oppimisen takia, - juttele eri miesten kanssa- seuraa, miten itse reagoit jonkun miehen, kaverin, työkaverin lähellä- mitä aistit? Sinulla on hyvää vaisto. Miehet osavat olla kovinkin hyviä näyttelijöitä, mieliskelijöitä, teeskentelijöitä. Jos ei tullut hyvää fiilis- se tarkoitaa, että olit oikeassa. Nauti elämästä sitä oikea odotellessa. Kyllä sa hänet tunnistat, jis sattumalla tulee vastaan. Aurinkoa, lämpöää, rakkautta!
Näinhän se taitaa todella olla, mutta silloin ei tiedä onko mitään edistystä tapahtunut. Minäkin luulin päässeeni menneisyydestä jo eteenpäin ja eheytyneeni, kun olin voinut yksin jo paljon paremmin. Mutta eihän se niin ollutkaan ja tämä suhde sen paljasti. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi niin, että vanhat traumat iskivät päälle ja menin henkisesti romuksi. Mutta ei se ollutkaan vanhat traumat vaan se, että uusi mies oli psykopaatti.
Oikean kanssa ei ole tullut turvaton ja sairas olo.
Varmaan hirvein solmu tässä onkin se, että en ihan oikeasti tiedä, ovatko nämä tuntemukset vaan menneisyyden traumoista johtuvia, vai yrittääkö vaisto kertoa jotain miehestä? Ehkä hirveintä oli ne painajaiset, joissa mies osoittautui täysin erilaiseksi kuin oli esittänyt, olikin julma, sadistinen ja väkivaltainen. Ap
Olen se, jolla tuntui pahalta. Uskon itseni osalta, että pahalta tuntuu vain pahojen kanssa. Onko miehessä mitään samaa kuin traumojesi aiheuttajassa? Hyvien ihmisten kanssa tuntuu hyvältä.
Idiootti! Monella on kyse lapsuuden traumoista.