Koliikista

Jos sun lapsella koliikki on johtunut nälästä tai allergioista niin se ei silti tarkoita että muillakin niin olisi. luulisi sinun jo oppineen että lapset ovat niin erilaisia, sinulla on lapsia on enemmän. Ja koliikki ei kyllä johdu siitä että vanhemmat eivät lastaan osaa hoitaa; jonkun verran vauva voi itkeä eivätkä vanhemmat ymmärrä vauvan viestejä mutta kyllä koliikki itku on niin paljon suurempaa ettei vauva sitä " huvikseen" itke.



Minulla on lapsena ollut koliikki, olen äitini 5. lapsi. Joten kokemusta jo oli vauvan hoidosta jonkun verran...



Koliikki voi aivan yhtä hyvin tulla perheen 9. lapselle kuin ensimmäisellekin. Tiedän perheen jossa kaikki vauvat ovat olleet tosi itkuisia, lapsia perheessä 8. Joten, miten tämän selität?



Tosi kurjaa tuo tyyli millä asioita ilmaiset, suurperh.äiti. Sinusta saa kuvan, että kaikki muut ovat aina aivan väärillä jäljillä vauvojaan hoitamassa ja että vain sinä tiedät miten vauvoja hoidetaan. Voisit hieman miettiä tätä asiaa itseksesi.

Kyllä mielestäni koliikki voi alkaa vielä 6-viikkoisella. Esikoisellamme se alkoi jo laitoksella 6 päivän iässä ja kesti osittain tuonne lähes 5 kk:n ikään. Kuopuksen koliikkivaiva alkoi päivälleen kuukauden iässä ja on nyt helpottamaan päin 3 kk:n iässä. Voimia kaikille koliikkivauvojen äideille!

eikö meidän pitäisi tukea toinen toistamme ilman syyllistämistä tai ikäviä kommentteja.

Onpa mahtava tilastoluku tuo että 99% vauvoista itkee nälkäänsä. Meidänkin tyttö itki mahavaivojaan ja eipä varmasti ollut nälkää kun tissiä sai halutessaan. Kas kummaa kun niitten mahavaivojen aikanakaan se tissi ei aina helpottanut, mutta TUTTI oli pelastus. Vauvamme hermostui siitä kun halusi lutkuttaa lohtua mutta rinnasta tuli vaan maitoa ja maha oli TÄYSI. Ai niin, no sitten tulee joku tietysti sanomaan että lapsentahtisella imettämisellä se vauva syö koko ajan ja liikaa. Silloin pitäisi jonkun mielestä pitää selkeät syöttövälit ja sekös se auttaisi mahahuutoihin, kun sitten vauva huutaisi sitä kun ei pääsekään tissille? Ja tissiä olen aina ensisijaisesti tarjonnutkin, joskus tyttö halusi tutin. Ja meilläkin tapahtui tämä mysteerinen juttu himppu ennen 3kk ikää, että mahahuudot loppuivat yhtäkkiä ja samoin tyttö hylkäsi tutinkin.



Mutta suurperheen äidin mielestähän mahavaivaisten vauvojen äidit eivät osaa lapsiaan hoitaa ja lapsi itkee nälkää. Että voikin joku olla..........

Eli meillä toinen lapsi kolmesta oli koliikkivauva ja tosiaan sillä ei ollut mitään tekemistä nälän kanssa. Onneksi ei kukaan sellaista tullut ehdottelemaankaan silloin kun vauva itki koliikkikipujaan (joka eroaa suuresti nälkäitkusta, johon siis aina sai rintaa/maitoa pullosta). Olisi meinaan mustansilmän saannut samantien ;-)



Koliikkitikuunkin tarjosin tottakai vuoroin rintaa vuoroin pulloa, mutta ne eivät kelvanneet ja miksi olisikaan, jos lapsi oli jo syönnyt mahansa täyteen aikaisemmin. Koliikkiitku johtui ihan puhtaasti kivusta, vauva huusi selkäkaarella ja vaaka-asento vain pahensi tilannetta, jonkinlaista apua toi kun hytkytettiin vastallaan tai hän oli liinassa ja minä kävellä hytkyttelin edestakasin. Kokeilin kaikki mahdolliset temput ja muutokset ruokavalioon, viimeisenä oljenkortenä vyöhyketerapia, joka lopulta toi helpotuksen pahimpiin itkuihin. Iltaitkuja ja mahakipua pojalla oli myöhemminkin, muttei läheskään samassa mittakaavassa.



Huuto alkoi aina samaan aikaan illalla ja kesti 2-3h putkeen. Esikoinen ja tämä kolmas ei ole kuunakullanvalkeana itkeneet/huutaneet yhtä paljon kuin tämä keskimmäinen koliikkiaikanaan, jota kesti muutaman päivän ikäisestä noin seitsemänviikkoiseksi.



Olen kyllä 100% varma, että äiti joka sanoo koliikin olevan vain oire nälästä ei ole koskaan koliikkivauvaa hoitanut. Kyllä terve ihminen nämä kaksi erottaa toisistaan. Eri asia sitten jos oma lapsi on huutanutkin nälkää ja se on tulkittu väärin koliikiksi, mutta koliikkiahan se ei alunalkaen ollutkaan.

..kun vauvathan eivät yleensä heti ensimmäisenä ala huutaa sitä nälkäänsä, vaan tulee ne muut eleet, ähellykset ja kämmenen maiskuttaminen jne.

mulle neuvolasta sanottiin kun mun tyttö oli 4vkonen että sillon ei enään koliikki tule vaan että alkaa 2vkosesta ja kestä 3kk ikään..

tiiä sitten..

..määriteltävissä selittämättömäksi jos kyseessä on mahavaivat? Eihän se silloin selittämätöntä ole.



Pohtinut tätä joskus, kun itse en tykkää henkkoht edes puhua koliikkivauvasta, mutta jotkut (tututkin) puhuvat koliikista kun vauva on itkenyt pari tuntia illassa ja itse monesti miettinyt, että kunpa olisikin itkenyt vain kaksi tuntia illassa eikä kitistä itkenyt niin päivin kuin illoinkin ;)



Muutenkaan oikein pidä fiksuna sitä, että eritellään kellä nyt on helpointa ja kellä vaikeinta. Vaikeaa kun voi olla " helpon" vauvan kanssa ja helppoa " vaikean" vauvan kanssa.



Tämä näkyy ihan oikeassakin elämässä tämä määrittely, kun jo raskausaikana varoitellaan ihan ylimitoitettuja juttuja.. Ylimitoitetulla tarkoitan sitä, että kukaan ei voi tietää toisen voimavaroja ja suhtautumista asioihin.

Meillä alkoi 5-viikkoisena ja tyttö syntyi 39+3. Ja tosiaan... koliikki- ja nälkäitku ovat VALOVUOSIEN päässä toisistaan! Sen tietää kyllä varmasti ihan jokainen koliikkivauvaa hoitanut...



Ja tosiaan ihan järkyttävää huomata kuinka toiset äidit ovat susia toisilleen ja aina joku tietää asiat paremmin kuin sinä. Kyllä meillä äideillä on aika rankkaa tällaisessa yhteiskunnassa mutta koitetaan jaksaa ja luotetaan vaan niihin omiin vaistoihin!



Emmi ja pieni mutta pippurinen neiti 8kk.

Lisäänpä vielä vähän... Koliikin syystä ei ole varmaa tietoa, mutta epäillään, ettei se ole " vain" mahavaivoja (suoliston kehittymättömyyttä) vaan hermoston kehittymättömyyttä. Sopisi hyvin esikoisemme tapaukseen: kun huuto alkoi, se ei tahtonut loppua millään, vaikka hätä oli jo ohi. Tyttö jäi huutoon kuin ansaan.



Mikä mistäkin johtuu, on vaikea sanoa. Selvästi tytöllä oli vauvana aistiyliherkkyyttä, ja välillä sylissä heijaaminenkin oli liikaa ärsykettä. Tyttöön oli hankala saada kontaktia ja hän reagoi odottamattomalla tavalla joihinkin asioihin. Siinä mielessä hän siis oli vaikea vauva. Vaikka hän toisaalta oli hyvin tarkkaavainen, toisaalta hän usein vetäytyi ja hänen reaktioitaan oli vaikea tulkita. Ajan kanssa helpotti.