Sniif, 3-vuotiaamme lähti ensimmäistä kertaa yksin vanhempieni luokse yökylään.

Eikös pienten lasten kuulu viettää yönsä pääasiassa kotona? Eihän kaikilla ole mahdollisuutta viedä lapsiaan yökylään vaikka haluaisikin. Ja vaikka olisikin mahdollisuus niin kaikki vanhemmat ei halua viedä lapsiaan yökylään. Onko sitä niin mahdoton ymmärtää?

menon vuoksi toiminut paremmin se, että lapsille rakas kummitätit tulee illaksi hoitamaan ja nukuttamaan, luvaten, että aamulla äiti ja isi on jo kotona. Sitten kun ovat pyytäneet itse, ovat kyllä päässeet yökyläänkin, mutta ei aiemmin, eikä senkään jälkeen pakolla. Lapsilla on kausia, jolloin halutaan olla ja mennä kylään ja silloin pääsevät jos se kaikille osapuolille (lapsi, mummolan väki, vanhemmat) sopii, mutta on myös kausia, että ei haluta yökyläillä, ja silloin ei yökyläillä, vaan tarvittaessa hoitaja otetaan kotiin, niinkuin silloinkin kun lapset olivat pieniä.

Vierailija:

miksi ihmeessä lapsi pitäisi kiikuttaa yökylään jos HÄN EI HALUA?

kun äiti ja isä menee ulos hoitamaan parisuhdettaan ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Itkenyt ei ole koskaan, en veisi itkevää vastahakoista lasta yökylään.

Vierailija:

Yhdessä ei käydä baareissa ja eteen ei ole tullut vielä yhtään reissua minne pitäisi lähteä ilman lasta joten miksi ihmeessä lapsi pitäisi kiikuttaa yökylään jos HÄN EI HALUA?

99% kolmevuotiaista on jo pikkusisaruksiakin lähipiirissämme, silloin viimeistään joutuu yökylään kun äiti on synnyttämässä. Ellei sitten synnytys ole keskellä päivää, tai jos on yöllä niin isä jättää menemättä sinne :p

Vierailija:

Eikös pienten lasten kuulu viettää yönsä pääasiassa kotona? Eihän kaikilla ole mahdollisuutta viedä lapsiaan yökylään vaikka haluaisikin. Ja vaikka olisikin mahdollisuus niin kaikki vanhemmat ei halua viedä lapsiaan yökylään. Onko sitä niin mahdoton ymmärtää?

Ovathan he isoVANHEMPIA?

kun isompi harjoitteli yökyläilyä niin huonolla menestyksellä, että sitä ei enää missään nimessä uskalleta yrittää ennen kuin paljon isompana. No, pikkuveljen synnytyksen kanssa kävi tosi hyvä säkä, mutta kyllä siitä oli koko suvulla suuri stressi, että mitä jos syntyy yöllä, niin miten selvitään.

Vierailija:

99% kolmevuotiaista on jo pikkusisaruksiakin lähipiirissämme, silloin viimeistään joutuu yökylään kun äiti on synnyttämässä. Ellei sitten synnytys ole keskellä päivää, tai jos on yöllä niin isä jättää menemättä sinne :p

nyt.



Jos joku nyt vauvana vie lapsen yökylään isovanhemmille, niin siitä vaan. Ei se minua haittaa, eikä varmaan sitä vauvaakaan. ;) Kyllä lapsille on hyvä viettää aikaa muidenkin kuin omien vanhempien kanssa.



terveisin ap *häivynpä takavasemmalle*

Vierailija:

Lapsellekin on rikkaus kun on muitakin rakkaita ja luotettavia aikuisia elämässä kuin ne omat vanhemmat. Vain tyhmä ja itsekäs evää sen lapselta. Osa sellaisen luottamussuhteen keh

ittymistä on se, että lapsi osaa turvata myös muihin aikuisiin kuin isään ja äitiin.

Olen ikuisesti kiitollinen vanhemmilleni, että meidän suvussa on toimittu siten, että lapset ovat olleet tärkeitä kaikille aikuisille, ja melapset ollaan vietetty paljon aikaa setien, tätien ja isovanhempienkin kanssa.

Siis mummon luona on niin kivaa kun saa aikuisen huomion koko ajan, kotona äidin ja isän täytyy välillä tehdä kotitöitä eikä koko ajan jaksa leikkiä yms. Helppo olla se " mummo" joka hoitaa vuorokauden ja sysää omat hommat siksi aikaa nurkkaan niin on tosiaan lapselle mieleen.



Ei silti siis musta on tosi ihanaa että lapsi viihtyy mummolassa, paha olis jos ei viihtyis, mutta liika on sentään liikaa jos ei kotiin haluaisi tulla (" kotona on tylsää" - tietysti kun mummo kantaa kaiken eteen ja lellii...).

Tottakai mummola ja koti on lapsen silmissä erilaiset. Mummolan on tarkoituskin olla se paikka jossa on niin kivaa ettei tee mieli lähteä pois. Kotona sitten eletään normaalia arkea. Ei kai lapsi mistään tosi kivoista paikoista mielellään kotiin lähde? Tottakai kotona on aina " tylsempää" lapsen silmissä mutta silti koti on lapselle tärkein paikka.

Oma lapseni tekee ihan samaa, mummolasta ei lähtisi millään pois. En koskaan ole pitänyt sitä minään ongelmana eikä tulisi mieleenkään että mummo olisi jotenkin mun kilpailijani. Olen lapsen äiti ja mummo on mummo, meillä on ihan erilaiset roolit.

Vierailija:

Siis mummon luona on niin kivaa kun saa aikuisen huomion koko ajan, kotona äidin ja isän täytyy välillä tehdä kotitöitä eikä koko ajan jaksa leikkiä yms. Helppo olla se " mummo" joka hoitaa vuorokauden ja sysää omat hommat siksi aikaa nurkkaan niin on tosiaan lapselle mieleen.

Ei silti siis musta on tosi ihanaa että lapsi viihtyy mummolassa, paha olis jos ei viihtyis, mutta liika on sentään liikaa jos ei kotiin haluaisi tulla (" kotona on tylsää" - tietysti kun mummo kantaa kaiken eteen ja lellii...).

Sinä olet varmaan sitten niitä äitejä, joiden lapsi on ollut yökylässä ensimmäisen kerran jo muutaman viikon iässä, ihan vain hyvien sukulaissuhteiden luomisen vuoksi. Kai olet laittanut lapsesi päivähoitoonkin 9kk ikäisenä sosiaalistumaan, ettei raukasta ihan erakkoa sentään kotihoidon vuoksi kasva?

Herranpieksut sentään, eihän nykypäivänä ole soveliasta haluta hoitaa itse omia lapsiaa!

Vierailija:

No huh-huh. HYVÄ, että lapsesi lähti! Olet ihan liian ripustautunut lapseesi.

Tiedän tunteesi todella hyvin. Itselläni tilanne ettei 3 ja 5-vuotiaat lapseni ole olleet kuin kerran, kaksi ilman mua missään yötä. Johtuen siitä että isäänsä ei kiinnosta eikä lähelläni ole oikein ketään jotka tahtoisivat lapsiani joskus luokseen ottaa. Nyt sitten sain asiat järjestymään niin että lapset pääsevät erääseen perheeseen viikonlopuksi kerran kuussa. Ja voi kamala miten pahalta musta tuntui jättää lapset sinne! Väkisin mun piti pois lähteä, etten olisi ottanut lapsia mukaani. Mutta kun ei ole tottunut siihen ettei lapsia ole tässä, niin onhan tuo sitten vaikeaa. Eiköhän se tästä, meillä molemmilla :)

Ymmärrän oikein hyvin, että jos ei ole tuttua ja turvallista paikkaa minne lapsia yökylään laittaa ei se varmasti ole helppoa. Tilanne on täysin eri silloin jos lapsella on esim. tutut isovanhemmat joita näkee alvariinsa. Turha täällä on kinastella miksi jotkut eivät jätä ja toiset jättävät.

Oma lapseni on ollut mummolassa ekan kerran kolmen viikon vanhana yöhoidossa ja sen jälkeen noin kerran kuussa, lapsi nyt 3v. Mummo ja pappa asuvat naapuritalossa ja lapsi on nähnyt heitä käytännössä elämänsä jokaisena päivänä. Muualla ei ole ollut kertaakaan yökylässä ja vaikealta tuntuisi viedäkään.

Vierailija:

Tiedän tunteesi todella hyvin. Itselläni tilanne ettei 3 ja 5-vuotiaat lapseni ole olleet kuin kerran, kaksi ilman mua missään yötä. Johtuen siitä että isäänsä ei kiinnosta eikä lähelläni ole oikein ketään jotka tahtoisivat lapsiani joskus luokseen ottaa. Nyt sitten sain asiat järjestymään niin että lapset pääsevät erääseen perheeseen viikonlopuksi kerran kuussa. Ja voi kamala miten pahalta musta tuntui jättää lapset sinne! Väkisin mun piti pois lähteä, etten olisi ottanut lapsia mukaani. Mutta kun ei ole tottunut siihen ettei lapsia ole tässä, niin onhan tuo sitten vaikeaa. Eiköhän se tästä, meillä molemmilla :)

Mennään miehen kanssa 14h risteilylle. On aikakin lapsen päästä mummolaan yöksi ja meidän syömään ja tanssimaan! : )

Mutta mielestäni EI ole normaalia, että jollain suunnilleen elämä murtuu, kun lapsi lähtee hoitoon 3-vuotiaana!!!

Vierailija:

Sinä olet varmaan sitten niitä äitejä, joiden lapsi on ollut yökylässä ensimmäisen kerran jo muutaman viikon iässä, ihan vain hyvien sukulaissuhteiden luomisen vuoksi. Kai olet laittanut lapsesi päivähoitoonkin 9kk ikäisenä sosiaalistumaan, ettei raukasta ihan erakkoa sentään kotihoidon vuoksi kasva?

Herranpieksut sentään, eihän nykypäivänä ole soveliasta haluta hoitaa itse omia lapsiaa!

Vierailija:

No huh-huh. HYVÄ, että lapsesi lähti! Olet ihan liian ripustautunut lapseesi.

Illalla soitin tietty, että miten sujuu. Päivä oli siellä leikitty, tunti saunottu, iltapala syöty ja iltasatua oltiin menossa lukemaan. Lapsi halusi toivotella hyvää yötä minulle, isille ja veljelleen. Oli hyvin laittanut sitten nukkumaan. Mutta yöllä nähnyt unia, herännyt ja kömpinyt äitini viereen luullen että minä olen siinä. Ja oli kuulemma älytön huuto alkanut, kun oli huomannut että olikin " vain" mummo. Lapsi olisi halunnut siltä istumalta kotiin. Äitini oli kuitenkin saanut rauhoittumaan, eikä toki keskellä yötä vaikuta lähteäkään tuomaan.



Aamulla sitten soiteltiin, lapsi kysyi minulta, että saako hän olla täällä yötä. :) Sanoin, että josko hakisin tänään kuitenkin kotiin. " Joo"



Eli hyvin odotetusti sujui eka yövierailu mummolassa. Kotona on tietysti sitten kiukuteltu normaalia enempi...



ap

Meillä lähti lapsi ekaa kertaa mummolaan yökylään 5 kk vanhana!!

Ja monen monituista kertaa ollut sen jälkeen, nyt 3-vuotias. Kiitän kyllä onneani hyvistä isovanhemmista.

Joidenkin on myös pakko pistää lapsi joskus jonnekin hoitoon, että oma pää kestäis elämää. Niinpä omani oli yöhoidossa (tosin kotona...) 5vk iässä. Ekat 6h unet putkeen moneen kuukauteen.