Varhaiskasvattajat, pelkäättekö lasten vanhempia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä asioista vanhemmat sitten teille suuttuvat? Annatteko useinkin negatiivista palautetta lasten käyttäytymisestä?

Aika harvoin päiväraportit sisältävät mitään oikeasti vakavaa. Aina täytyy muistaa, että aivan kaikki lapset käyvät läpi kasvuvaiheita, joissa tekevät tietoisesti typeriä juttuja ja testaavat rajojen pysyvyyttä pidemmän aikaa. Se on luonnollista, tavallista, tervettä, normaalia ja ennen kaikkea kehitykseen kuuluvaa. Vanhemmalla on paitsi oikeus, myös velvollisuus tietää hänen lapsensa päivästä ja eri kehitysvaiheista.

Jotkut vanhemmat menevät aivan palasiksi ja alkavat etsiä syyllistä kaukaisimmistakin nurkista heti kun oma lapsi saavuttaa uuden, vaativan vaiheen. Vanhempi ikään kuin torjuu ajatuksen siitä, että lapsi tunnustelee ihmisyyden rajoja ja haastaa yhteisiä sääntöjä oma-aloitteisesti - vanhemman mielestä kyseessä on oltava joku häiriö lapsen ympäristössä esim. päiväkodin ohjelmassa, hoitajassa, ruuassa ja sitten tehtaillaan valituksia viestintuojasta.

Juurikin näin.

Käyttäytyvän puutteellisuuden piikkiin.

" ---Hän myös uhkaili meitä työntekijöitä, jotka olimme huolissamme hänen lapsestaan.

Joskus huomasimme, että hän mustassa kauhtanassaan vakoili nurkan takana, kun päiväkodissa oli ulkoilua.

Koskaan muulloin en ole pelännyt lapsen vanhempia, ja olen ollut alalla kauan.

Olin siinä työpaikassa vain määräaikaisena yhden kauden, se riitti."

.

"Tämä on oikeasti pelottavaa."

.

"Vanhempien keskuudessa on lisääntynyt outo tapa jäädä vakoilemaan ihan päiväkodin portin taakse,

tai siihen omaan autoon istumaan ja seuraamaan "kuinka ulkoillessa nuo hoitajat lapsia hoitaa") .

Siinä saatetaan istua tarkkaillen max 45 min. Sitten kirjoitetaan pitkiä valitus-sposteja päiväkodin johtajalle tyyliin mitävittuaoikeesti teidän hoitajat ovat täysin ammattitaidottomia tehkää jotain asialle.

Osa vanhemmista kai videoi puhelimella jotain muuta kuin selfieitä siinä?

Saman ajan olisi voinut viettää sen oman rakkaan lapsen kanssa, lapsen omassa kodissa.

Joskus ihan portin takana säksättää kolmekin vanhempaa pitkän aikaa epäiluuloisen näköisenä ulkona lasten kanssa olevia hoitajia vilkuillen ja toisilleen kuiskutellen. Yleensä nämä ovat juuri niitä vanhempia jotka tuovat 5-vuotiaan Lilli-Eemin vaippapaketin kanssa 10-n tunnin hoitoon huikaten: ette anna sitten nukkua kuin tasan 15 minuuttia!

Ja kyllä, olen jättämässä aikaisemmin rakastamani vaka-alan. 

Urani aikana olen pelännyt yhden vanhemman kohtaamista. Kyseessä oli äiti, jolla oli ihan älyttömät vaatimukset lapsen pukemiseen ulos: kaikki sisävaatteet piti vaihtaa toisiin ennen haalarin pukemista, piti olla tietyt sukat, lapaset, kauluri ja kengät eri ulkoiluissa (aamupäivällä eri kuin kotiinlähtiessä iltapäivällä).

Jos lapsella olikin iltapäivällä väärät kengät tai lapaset, äiti suuttui ja alkoi huutaa ja raivota päiväkodin pihalla hakutilanteessa. Ja siitä vasta riemu repesi jos kotona huomattiinkin että jalassa oli väärät sukat, joskus ajettiin takaisin päiväkodille raivoamaan, joskus riitti kiukkuinen soitto.

Onneksi ei ollut meillä pitkään. Haki lapsen siirtoa toiseen päiväkotiin ja sai paikan sieltä.

Meillä on useampi perhe äänekkäästi vaatinut, että koska heidän lapsensa ei saa nukkua päiväunia,

tulee heidän nukkariajan saada kasvattajalta yksityisopetusta, koska perheet tietty mäksaa varhaiskasvatuksesta.

Samalla tyylillä yksi vanhempi vaati, että lasten hampaat pestään  ja hiukset laitetaan aamulla päiväkodissa. Vanhemmalla mukana ihan ohjelappuset ym muut kampauksia varten.

Yksi viskasi aamuvuorolaiselle kynsilakan. Oli saanut lapsen aamuraivarit taltutettua lupaamalla hänelle että hoitaja lakkaa sun kynnet sitten. 

Aamuvuorolainen siis tosiaan on aamussa yksin ja pyörittää samalla aamupalaa ja vastaanottoa, siinä ei ehdi mitään ylimääräistä. Lopulta ryhmän melekin kaikille vanhemmille piti tiedottaa ettei aamutoimia voi ulkoistaa päiväkodille.

Monet vanhemmat haluavat. että lapsi on valmiiksi puettuna kun tulevat hakemaan reippaasti ennen ulkoilua."

--

Vaka-alan resurssipulasta tietävät jo kaikki. Siitä huolimatta hoitajia kohtaan käyttäydytään kuin piikoja joita voi käskyttää joka oikkuun kun ei itse viitsi, jaksa, halua tai muka osaa.

Vierailija kirjoitti:

Urani aikana olen pelännyt yhden vanhemman kohtaamista. Kyseessä oli äiti, jolla oli ihan älyttömät vaatimukset lapsen pukemiseen ulos: kaikki sisävaatteet piti vaihtaa toisiin ennen haalarin pukemista, piti olla tietyt sukat, lapaset, kauluri ja kengät eri ulkoiluissa (aamupäivällä eri kuin kotiinlähtiessä iltapäivällä).

Jos lapsella olikin iltapäivällä väärät kengät tai lapaset, äiti suuttui ja alkoi huutaa ja raivota päiväkodin pihalla hakutilanteessa. Ja siitä vasta riemu repesi jos kotona huomattiinkin että jalassa oli väärät sukat, joskus ajettiin takaisin päiväkodille raivoamaan, joskus riitti kiukkuinen soitto.

Onneksi ei ollut meillä pitkään. Haki lapsen siirtoa toiseen päiväkotiin ja sai paikan sieltä.

Tämä on jo pitkälle vietyä kyykyttämistä. Huh.

Lapset ovat ihania, mutta nykyään nimenomaan vanhemmat vaatimuksineen ja kyttäilyineen ovat kuormittavia.

Jokaiselle lapselle vaaditaan yksilöllistä hoitoa, Petellä pitää olla vesipullo kokoajan tarjolla, Marja-Leenalla pitää hiukset laittaa siististi, Pirkko ei saa nukkua lainkaan kun muuten ei nukahda kuudelta jotta vanhemmat saa omaa aikaa. Vanhemmat ovat kesälomalla mutta lapsi koko kesän hoidossa vieraiden ihmisten kanssa päivystysyksikössä 6:30-16:30 jotta vanhemmat saa omaa aikaa. Ajetaan ympyrää päiväkodin ympäri ja kyttäillään, mitä siellä pihalla tapahtuu. Räikeimmät vanhemmat ilmestyvät yhtäkkiä pihalle kesken ulkoilun: nyt on 2v Pekka kerennyt repiä pipon päästään, äiti laittaa nopeasti pipon päähän ja lähtee taas pois: lapsi itkee hulluna perään kun tietysti luuli pääsevänsä kotiin.

Näille vanhemmille haluaisi vain välillä sanoa, että hoitakaa lapset itse kotona jos meidän antama ryhmämuotoinen hoito ei kelpaa.

Mutta vastauksena alkuperäiseen kysymykseen: vanhemmat ei oikeastaan pelota, mutta ovat usein haastavampia kuin lapset.

Onneksi on myös paljon niitä ihania vanhempia, jotka kohtelevat meitä kuin ihmisiä, kommunikoivat avoimesti ja luottamus on kunnossa.

Ei käy kateeksi päiväkodin työntekijöiden työ. Vanhemmat ovat nykypäivänä aivan hulluja.

On tässä 10 vuoden uralla tullu kohdattua jos jonkinlaisia vanhempia. Sinänsä olen pelännyt vain yhtä: etä-vanhempi joka saattoi tuhannen päissään yrittää tulla hakemaan lasta hoidosta lähivanhemman viikolla, ja käyttäytyi uhkaavasti kun lasta ei luovutettu. Pyyteli kyllä aina anteeksi käytöstään omalla viikollaan ollessaan selvin päin.

Muiden vanhempien kohdalla olen pelännyt enemmän reaktioita ja sanomisia kuin itse vanhempia. Moni vanhempi purkaa omaa epävarmuuttaan ja pelkojaan vanhempana kasvattajiin.

Eräskin äiti toi kerran lastaan kiukkuisena hoitoon, koska lapsi oli kotona sanonut ettei luota päiväkodin aikuisiin, kun ne vaihtuvat kokoajan: kyseessä oli 1,5-vuotias lapsi, joka ei kyllä vielä kyennyt ymmärtämään käsitettä luottamus, ja osasi sanoa vain muutaman yksittäisen sanan. Luultavasti äiti oli siis johdatellut lapsen kysymyksillä sanomaan itselleen mieluisia asioita. Kyseinen äiti sitten levitteli myös paikallisessa Facebook-ryhmässä samaa tarinaa.

Vierailija kirjoitti:

Näille vanhemmille haluaisi vain välillä sanoa, että hoitakaa lapset itse kotona jos meidän antama ryhmämuotoinen hoito ei kelpaa.

Tätä on meidänkin työpaikalla mietitty. Vanhemmilla on ihmeellisiä vaatimuksia ja he ilmaisevat kyllä äänekkäästi aina, kun päiväkodin toimintatapa ei heitä miellytä. Silti heidän lapsensa on läsnä joka päivä pitkää päivää, myös loma-aikoina, vaikka vanhempi olisi kotona. Jos päiväkoti on niin paska paikka, jossa ei mitään osata tehdä oikein, niin miksi he kuitenkin haluavat tuoda lapsensa sinne joka päivä?

Eräällä vanhemmalla on tapana purkaa omaa kiukkuaan meihin lastenhoitajiin, esim. vaikeina kiireaamuina kiljuu solvauksia heti ovella ("olisit voinut vähän panostaa meikkiis jos sulla ollut aikaa keitellä täällä kahvia") ja lapsen vapaapäivinä pommittaa viesteillä että miksi hänen lapsensa teki virheen X, eikö me opeteta täällä hänelle tapoja. Hänellä myös tapana antaa kielteistä palautetta niin että kaikki muut huoltajat kuulevat.

Jos lapsella olikin iltapäivällä väärät kengät tai lapaset, äiti suuttui ja alkoi huutaa ja raivota päiväkodin pihalla hakutilanteessa. Ja siitä vasta riemu repesi jos kotona huomattiinkin että jalassa oli väärät sukat, joskus ajettiin takaisin päiväkodille raivoamaan, joskus riitti kiukkuinen soitto.

Eikö tämä ole jo lasun paikka? Siellä ei taida kotioloissa olla kaikki ihan kunnossa. Lapsi kuuntelee äitinsä raivomista, varmaan saa osansa tästäkin ennen kun lähdetään ajamaan päiväkodille (lasta riepotellaan edes taas päiväkotoin ja takaisin äitinsä raivon perässä sen sijaan että pk-päivän päätteeksi kotona laitettaisiin ruokaa ja oltaisiin yhdessä, rauhoituttaisiin viettämään iltaa..!??) jossa raivo jatkuu? Tuskinpa päiväkodin pihalla raivoava äiti tyyntyy siinä silmänräpäyksessä kun poistuu näköpiiristä pihalta lapsen kanssa, eiköhän ole selvää mitä siellä tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Eräällä vanhemmalla on tapana purkaa omaa kiukkuaan meihin lastenhoitajiin, esim. vaikeina kiireaamuina kiljuu solvauksia heti ovella ("olisit voinut vähän panostaa meikkiis jos sulla ollut aikaa keitellä täällä kahvia") ja lapsen vapaapäivinä pommittaa viesteillä että miksi hänen lapsensa teki virheen X, eikö me opeteta täällä hänelle tapoja. Hänellä myös tapana antaa kielteistä palautetta niin että kaikki muut huoltajat kuulevat.

Jos lapsella olikin iltapäivällä väärät kengät tai lapaset, äiti suuttui ja alkoi huutaa ja raivota päiväkodin pihalla hakutilanteessa. Ja siitä vasta riemu repesi jos kotona huomattiinkin että jalassa oli väärät sukat, joskus ajettiin takaisin päiväkodille raivoamaan, joskus riitti kiukkuinen soitto.

Eikö tämä ole jo lasun paikka? Siellä ei taida kotioloissa olla kaikki ihan kunnossa. Lapsi kuuntelee äitinsä raivomista, varmaan saa osansa tästäkin ennen kun lähdetään ajamaan päiväkodille (lasta riepotellaan edes taas päiväkotoin ja takaisin äitinsä raivon perässä sen sijaan että pk-päivän päätteeksi kotona laitettaisiin ruokaa ja oltaisiin yhdessä, rauhoituttaisiin viettämään iltaa..!??) jossa raivo jatkuu? Tuskinpa päiväkodin pihalla raivoava äiti tyyntyy siinä silmänräpäyksessä kun poistuu näköpiiristä pihalta lapsen kanssa, eiköhän ole selvää mitä siellä tapahtuu.

Olihan se ja asiakkuus löytyikin.

Muutamia äitejä olen pelännyt uran alussa. Isät yleensä paljon lepposampia.

Kerran yksi äiti suuttui palavasti, kun ei suostuttu pakkosyöttämään hänen lastaan. Tuli aamupuuropöytään kerran näyttämään mallia miten hänen lasta syötetään: otti napakasti kiinni leuasta ja tunki lusikkaa väkisin lapsen kurkkuun, niin että lapsi näytti siltä että oksentaa kohta. Kun opettaja sanoi että me ei tuota tehdä eikä äidinkään pitäisi, äiti haukkui meitä ihme ituhipeiksi ja syytti lapsen hoidon laiminlyönnistä. Meni johtajan huoneeseen haukkumaan meitä, ja tuli kiukusta kihisten ulos, kun johtaja olikin meidän puolella. Sen jälkeen ei ollut kiva kohdata häntä, ja suoraan sanoen hieman pelotti kohtaamiset tyylillä apua mitä se nyt keksii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä asioista vanhemmat sitten teille suuttuvat? Annatteko useinkin negatiivista palautetta lasten käyttäytymisestä?

Aika harvoin päiväraportit sisältävät mitään oikeasti vakavaa. Aina täytyy muistaa, että aivan kaikki lapset käyvät läpi kasvuvaiheita, joissa tekevät tietoisesti typeriä juttuja ja testaavat rajojen pysyvyyttä pidemmän aikaa. Se on luonnollista, tavallista, tervettä, normaalia ja ennen kaikkea kehitykseen kuuluvaa. Vanhemmalla on paitsi oikeus, myös velvollisuus tietää hänen lapsensa päivästä ja eri kehitysvaiheista.

Jotkut vanhemmat menevät aivan palasiksi ja alkavat etsiä syyllistä kaukaisimmistakin nurkista heti kun oma lapsi saavuttaa uuden, vaativan vaiheen. Vanhempi ikään kuin torjuu ajatuksen siitä, että lapsi tunnustelee ihmisyyden rajoja ja haastaa yhteisiä sääntöjä oma-aloitteisesti - vanhemman mielestä kyseessä on oltava joku häiriö lapsen ympäristössä esim. päiväkodin ohjelmassa, hoitajassa, ruuassa ja sitten tehtaillaan valituksia viestintuojasta.

Olen huomannut, että jos lapsi on tehnyt jotain hölmöä hoidossa, vanhemman oloa nimenomaan helpottaa, kun kasvattaja sanoo tämän ääneen. Eli sanoo vaikka että

Pirkka-Petteri nyt keksi tänään että legoja ois kiva uittaa vessanpöntössä ja sit pissata päälle, selkeesti hieman kokeili että kuin pitäviä nää meidän säännöt on, kuuluu ihan ikään kokeilla rajoja. Kalastettiin ne sitten yhdessä ylös ja pestiin, mutta voisitte vielä kotona jutella että lelut ei kuulu sinne.

Se miten asiat ilmaisee säästää usein vanhemman tunteita, ja säästää taistele-tai-pakene reaktiolta jossa etsitään syyllisiä.

Älä jätä AP alaa vain muutaman huonon kokemuksen vuoksi! Suurin osa vanhemmista on todella ihania ja arvostavat meidän tärkeää työtä

Yksi isä uhkasi vetää turpiin, jos emme löydä pienen poikansa pikkuautoa, jonka poika oli tuonut ja hukannut päiväkotiin.

Kysyimme ylemmältä taholta, mitä tehdä tällaisessa tilanteessa. Ohje oli vaan, että pitää pärjätä vanhempien kanssa eikä hermostuttaa heitå, koska he ovat asiakkaita.

Itse pärjäsin sillä, että olin jo vähän vanhempi "tätönen" ja tuijotin isää leipääntyneen näköisenä hänen tuodessaan lasta hoitoon. Ei uskaltanut minulle osoittaa uhkailujaan.

Vierailija kirjoitti:

Yksi isä uhkasi vetää turpiin, jos emme löydä pienen poikansa pikkuautoa, jonka poika oli tuonut ja hukannut päiväkotiin.

Kysyimme ylemmältä taholta, mitä tehdä tällaisessa tilanteessa. Ohje oli vaan, että pitää pärjätä vanhempien kanssa eikä hermostuttaa heitå, koska he ovat asiakkaita.

Itse pärjäsin sillä, että olin jo vähän vanhempi "tätönen" ja tuijotin isää leipääntyneen näköisenä hänen tuodessaan lasta hoitoon. Ei uskaltanut minulle osoittaa uhkailujaan.

Olipas kädetön pomo. Hänen olisi pitänyt ottaa asia hoidettavakseen, eikä käskeä vain pärjäilemään🤦🏻

Tää ketju on karmeeta luettavaa. Pienten lasten vanhemmat vaativat ja uhkailevat, suorastaan epävakaan oloista käytöstä. Melkein voisi olla lasun paikka jos vanhempi selkeästi raivoaa, ripustautuu lapseen ja uhkailee muita, ei ole tervettä käytöstä. Miten nämä lumihiutaleet edes selviää elämästään kun harvoin kaikki menee juuri kuten itse haluaisi?

En ymmärrä sitäkään että ihan pieniä lapsia viedään hoitoon vaikka olisi itse kotona ja olisi kykenevä itse huolehtimaan. En ymmärrä miksi pitää tehdä lapsia jos niiden kanssa ei jaksa olla :( Nyt kun on säästötalkoot käynnissä ja kuitenkin lapsilisiäkin nostetettiin, niin olisiko järkevää että alettaisiin laskuttaa ihan huomattavasti enemmän näiden lapsien hoidosta, joilla vanhempi/vanhemmat kotona? Voisi myös olla lieventäviksi katsottavia perusteita kuten masennus, silloin ei tarvitsisi maksaa ylimääräistä. Ihan käsittämätöntä että tässä resurssipulassa vielä ei ole otettu tätä käyttöön.