Te, joilla lapsilla ikäeroa enemmän kuin 4 vuotta
Olisi vähän asiaa.
Miksi teillä on kertynyt lapsien väliin sen verran ikäeroa? Ovatko syyt taloudelliset, elämäntilanteeseen liittyvät (esim. opiskelu tai työtilanne) tai ihan tietoinen päätös, että lapsille haluttiin sellainen ikäero?
Meillä mies laukaisi jouluyönä, ettei halua enää toista lasta! Siinä taas sydän särkyi...Että kiitos!
Olemme tilanteessa, jossa lasten väliin muodostuisi ainakin tuo 4 vuotta, jollei enemmänkin ja olen siihen ajatukseen jo kasvanut. Opinnot vievät aikaa ja sen jälkeen työllistyminen ja talouden " vakauttaminen" ...
Nyt sitten jouluna kun oltiin kylässä ja lapsi (2,5) heräsi aamuyöstä raivokkaaseen huutoon niin mies tuohtuneena sanoi tämän " mä en tod. halua enää lisää lapsia!" ...Siihen minä, että " Selvä, good bye!" ja käänsin kylkeä...
Että riepoo. Ulospäin en näytä mitään ja olen päättänyt, etten puhuisi mitään aiheeseen liittyvää ainakaan vuoteen. Saa mies " rauhoittua" ja elää ilman ikävää painostusta. En minäkään vielä ainakaan vuoteen lisää haluasi, ei sen puoleen.
Mutta silti sattuu...
Kommentit (16)
Se täytyy kuitenkin sanoa, että miehini on maailman paras isä tälle meidän ainokaisellemme ja muutenkin oiva mies mitä kodinhoitoon jne. tulee...
Taitaa tuntea painostusta ja riittämättömyyttä taloudellisesti...vaikka ollaan ihan keskivertotaviksia!!
Ap
...ennen kuin ovat valmiita tekemään suuria päätöksiä. Tai ainakin olen huomannut omasta miehestäni sen. Jospa hän miettii asioita ja joku kaunis päivä yllättää kertomalla että haluaa toisen lapsen. Ja jos vaan sanoo aina ettei halua, niin kysele miks ei halua. Anna kuitenkin aikaa miettimiseen. Miehet tahtovat ajatella järjellä monia asioita kun naiset tunteella.
Sama täällä taas kuin eka vastaaja
ihan tarkotuksella tuollainen väli. Osittain syynä myös esikoisen vaikea ruoka-aine allergia ja atooppinen iho, jotka valvottivat aina öisin, ja toiseksi haluttiin nauttia ensimmäisestä lapsesta rauhassa, kun häntä niin kauan jouduttiin tehtailemaan=). Meillä tämä ikäero on toiminut todella hyvin.
Sen tietää kun on hämäläisen kanssa saman katon alla...
Ap
ja aivan tarkoituksella! Kolmannesta haaveilen, mutta aika ei ole vielä kypsä, joten ikäeroa tulee varmaan taas tuo 5 vuotta.
Ensimmäinen lapsi oli ihan helppo ja yöheräilyjäkään ei kauaa ollut. Meillä vain nyt on molemmat olleet sitä mieltä, että sitä lasta täytyy ihan oikeasti haluta. Emme ole uskaltaneet tehdä lapsia " putkeen" vain siksi, että niin kuuluu tehdä.
Meillä on myös lähipiirissä ollut pari perhettä, joissa lapset ovat siunaantuneet hyvin pienillä ikäeroilla. Vanhempiin lapsiin ei ole enää pystytty keskittymään ja ensimmäiset vuodet ovat kuulemma menneet kuin sumussa. Ei ole tuntunut meidän jutulta.
Meillä mies nimittäin haluaa toista lasta mahd. pian. Mä taas sitä mieltä, että yksi riittää ihan hyvin...
Anna ajan kulua äläkä stressaa. Niin mäkin teen. Mieli voi muuttua.
että ei jaksa kuin yhden.
No lopulta olisi ottanut vielä kolmannenkin ja nyt on kaksi, mikä on meille just oikea määrä.
Meillä kans ystäväperheellä neljä alle kouluikäistä lasta ja kun olen sivusta seurannut, niin ei tunnu meidän jutulta myöskään. Lapsille ei ole ennätetty oikein lukea kirjoja, ei askarrella niiden kans ym.. kun aika vanhemmilla menee perustarpeisiin:ruuanlaittoon, pyykinpesuun, vaippojen vaihtoon ym.. Mutta leikkikavereita lapsilla on omasta takaa joten se hyvä ja tietty monia muitakin hyviä puolia, mutta meille tuollainen ei sovi. Ja niinhän se on että jokainen valitsee itse joitakin asioita omassa elämässään.
ja syynä se että mies ei halunnut. siis periaatteessa " yritettiin" toista mutta pihtasi seksiä :/
Pois en lapsia antaisi, mutta ei tämä tästä iloksi muuttunut vaikka sen toisen lapsen sainkin... kaikki ei vaan kestä perhe-elämää.
meillä tilanne aluksi oli myös se että ei haluttu toista lasta, mutta kun esikoinen lähestyi kolmea ikävuotta mieheni itse tokaisi haluavansa toisenkin lapsen. Mutta kaikki ei sujunutkaan niinkuin olisi toivottu, ja pieni tyttömme syntyi siis vasta melkein 4v myöhemmin. Olimme jo oikeastaan tottuneet ajatukseen että emme saa enempää lapsia, mutta iloksemme kävi toisin!!
Ja ikäero ei meillä haittaa, isoveli hellii ja leikkii pienen kanssa, kaikki sujuu mainiosti!
Että kyllä teilläkin saattaa miehen mielipide muuttua, odottele vain.
tuolla se mies leikkii lapsen kanssa junaradalla ja katsoo Madagaskaria tellusta:-) Mamma saa istua mamma-palstalla ihan rauhassa ja syödä suklaata...
Mutta jotenkin ärsyttää se ylipäänsä, että mä, siis MÄ, saan olla aina, siis AINA, se vetojuhta. Kihlat, tulevat häät, lähestulkoon kaikki. Asunnonosto oli miehen aloite...siinä se.
Jotenkin en jaksa uskoa, en edes osaa kuvitella, että mies joskus vaikka kuiskaisi korvaani, että " tehtäiskö nyt se toinen lapsi?" ...
Tänään päivällä itkettikin melkein ja olin ihan mieli maassa, lapsikin sen huomasi ja kysyi, että " mikä sulle äiti tuli?" ...
kuinka mies on ollut ensi vastahakoinen, mutta lopulta omasta tahdostaan painostamatta innostunut saamaan lisää lapsia?
On niin helkkarin vaikea uskoa, että tuo mitään koskaan toisin ajattelisi!!!
Ap
esikoinen on nyt 5v ja isänsä silmäterä. Ajattelutoimintaa meillä kyllä on eikä mies ole mikään perästävedettävä malli, mutta ei halua VIELÄ toista. Juu, ja itse olen 37v ja mies 40v. Elää ikuisen nuoruuden illuusiossa ja siinä, että toinen lapsi sitoisi liikaa. Sitten ei kuulemma esim. matkusteltaisi. Painostin vuoden, nyt olen ollut vuoden puhumatta aiheesta (mies ehkäisee) ja nyt aion ottaa taas asian puheeksi. Jos ei suostu, niin olkoon sitten!
mutta olen aina halunnut saada lapset ennen kolmeakymppiä ja varmaan siitä syystä olen hiilenä aiheen suhteen. Pelkään terveysriskejä mitä vanhemmaksi tulen, suvussa on diabetestä jne...enkä halua olla vanha äiti! Ja haluan olla nuori mummo! Ja haluan, että elämää on ihan kivasti jäljellä kun lapset lentävät pesästä.
Osittain siis itsekkäitä syitä tehdä lapsia nyt, mutta niinhä se on ollut jo maailman sivun!!
Ap
En lukenut koko ketjua, vain sinun kirjoituksesi.
Mutta älä vielä menetä toivoasi toisesta lapsesta.
Meillä vauva alle vuoden. Mies sanoi joskus pahimpien hammasitkujen aikaan, että ei hän kestä toista vauvaa, kun hälle tulee niin paha mieli, kun vauva itkee. Hänelle tuli itselle avuton olo, kun vauva itki. Hyvin kyllä silti hoitaa vauvaa. Noh, myöhemmin on sitten sanonut, että eiköhän sitä sitten kuitenkin vielä...:)
Me olemme kylläkin aina ajatelleet jo ennen raskautta ja raskausaikana, että haluamme lapsille pitkän ikäeron eli ainakin neljä- viisi vuotta ennenkuin annamme toiselle lapselle ns. luvan tulla.. Siis jos luoja lisää lapsia suo. Minä siis 26 ja mies 25.
Että näin. Hyvää jatkoa!
Mulla oli niin vaikea raskaus ja synnytyksen jälkeinen masennus ekan lapsen aikaan, joten päätimme että meille riittää yksi lapsi. Kohtalo päätti kuitenkin toisin asian, ehkäisy siis petti ja niin meille tuli toinen lapsi.
Mielestäni ikäero on ollu sopiva. Mitään mustasukkaisuutta ei oo ollu ilmassa ja esikoinen on jo hyvin omatoiminen niin ei tarvitse esim. pukea kahta lasta ym.. Esikoinen halailee ja pussailee meidän kohta vuoden ikäistä kuopusta ja sanoo että rakastaa eniten sitä. Leikkivät kaikkia piiloleikkejä ja kutitteluja yms. keskenään. Kikattelevat tosi paljon.
negatiivisena asiana näen sen kun tavallaan kaikki pitää aloittaa alusta eli just yöheräilyt ym.. Siihen kun oli jo tottunut että elämä oli vähän helpompaa ja omaa aikaa oli enemmän kuin nyt kun pienokainen on talossa.