Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten kahden kanssa voi olla helpompaa?

Vierailija
27.12.2006 |

Tai miten kaksi voi mennä ihan samalla vaivalla kuin yksi?



Kyse siis lapsista. Noita asioita tolkutetaan täällä yhdessä jos toisessakin keskustelussa kun lasten tekemisestä (tai siis sen toisen tekemisestä) on kyse.



Mun älyyn ei vaan mahdu miten on mahdollista. Selittäisikö joku? Vai onko tässä kyse siitä, että kunitse on kahden tai useamman ansaan langennut tahtoo houkutella muut mukanaan...? Miksi muilla saisi olla elämä helpompaa ja mukavampaa...



Mun matematiikalla siinä on kahdet pesut, kahdet pukemiset, kahdet ruoat mietittäväksi ja syötettäväksi joissain tapauksissa jopa kahdet vaipat vaihdettavaksi. Juu ja toki ymmärrän, että esim. kolmevuotias osaa jo paljon itse, mutta tajuan myös, että vaatii peräänkatsomista ihan kaikissa hommissa mihin alkaa...

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
27.12.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja kotitöitä on varmaan neljä kertaa enemmän, siis sotkua, pyykkiä jne...



Mutta lapset leikkivät koko ajan yhdessä, isompi opettaa pienempää. Pienempi oppi käymään potalla ja pukemaan supernopeasti jne.

Vierailija
2/11 |
27.12.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yhden kanssa voi mennä yhden rytmissä. Voi matkustaa mihin vain ja tehdä mitä vain. Toinen sotkee kuviot, taukoa eikä hiljaisia hetkiä ei ole enää koskaan.



Kolmas menee helpommin, mutta kotityöt lisääntyvät rajusti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
27.12.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eihän se ihan alussa sitä tarkoittanutkaan. Mutta nyt kun lapset ovat isompia, on heistä enemmän seuraa toisilleen. Jos toinen menee kaverin luo leikkimään tms. niin toinen roikkuu mun puntissa alituiseen.

Vierailija
4/11 |
27.12.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä kahdesta lapsesta on toisilleen seuraa ihan mahtavalla tavalla, JOS vanhemmat siihen panostaa, siis ohjaa ja opastaa lapsia toimimaan rakentavasti yhdessä.

Myöskin yleensä tokan lapsen vauva-aika on paljon helpompaa kuin ensimmäisen, koska kaikki rutiinit on jo valmiina, samoin tietotaito.

Kaksia ruokia ei tarvitse kovin kauaa tehdä, jos imettää 6kk ja vauva alkaa syödä samoja ruokia perheen kanssa 10-12kk iässä, meillä esikoinen oli 2-v täysin kuiva, ja vauva syntyi kun esikoinen oli 2-v4kk, n. 10 kk:n iästä lapset on kylpeneet yhdessä jne. jne.

Tottakai se toinen lapsi siis teettää oman työnsä, mutta muutos ei ainakaan meillä enää ollut samalla lailla järisyttävä kuin esikoisen syntyessä, koska se arki oli jo valmista. Mielestäni mikään olennainen ei muuttunut, eikä työtaakka sillä tavalla kasvanut.

Vierailija:


Tai miten kaksi voi mennä ihan samalla vaivalla kuin yksi?

Kyse siis lapsista. Noita asioita tolkutetaan täällä yhdessä jos toisessakin keskustelussa kun lasten tekemisestä (tai siis sen toisen tekemisestä) on kyse.

Mun älyyn ei vaan mahdu miten on mahdollista. Selittäisikö joku? Vai onko tässä kyse siitä, että kunitse on kahden tai useamman ansaan langennut tahtoo houkutella muut mukanaan...? Miksi muilla saisi olla elämä helpompaa ja mukavampaa...

Mun matematiikalla siinä on kahdet pesut, kahdet pukemiset, kahdet ruoat mietittäväksi ja syötettäväksi joissain tapauksissa jopa kahdet vaipat vaihdettavaksi. Juu ja toki ymmärrän, että esim. kolmevuotias osaa jo paljon itse, mutta tajuan myös, että vaatii peräänkatsomista ihan kaikissa hommissa mihin alkaa...

Vierailija
5/11 |
27.12.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

tai ainakin aikaa tehdä niitä kotitöitä!

Vierailija
6/11 |
27.12.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ruoka-ajat samaan aikaan, illalla menevät nukkumaan samaan aikaan, päikkärit samaan aikaan ja pienemmällä lisäksi vielä 2 tirsat aamulla ja illalla.

Ovat 2v ja toinen 7kk, nytkin pikkuinen keinuu ja isompi katsoo autot leffaa ja leikkii, hieman rennosti ennen unia

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
27.12.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ikäeroa 1,5 v. Ovat nyt 3 ja 4 v. Sen runsaan vuoden kun oli " vain" yksi oli jotenkin äärettomän tylsää. Oli vaan minä ja pieni itkuinen vauva. Illat ja vkl tietty myös mies. Sitten syntyi toinen. Ekat kuukaudet yhtä h-ttiä. Mutta, tylsää ei enää ollut. Tuntui että oli jotain järkeä olla kotona lasten kanssa, kun oli jo vähän hommaakin. Mun lapsilla on ollut lisäksi ihan pienestä asti seuraa toisistaan. Milloin tappelu, milloin leikkikaverina. Mä olen voinut keskittyä kotihommiin, en lasten viihdyttämiseen.



En missään nimessä jaksaisi ajatella arkea yhden lapsen äitinä. MUTTA, tietenkin tajuan, että joku muu ajattelee just toisinpäin ja se on ihan ok. Toivon vaan, että ymmärrät, että joidenkin mielestä elämä voi olla mielekkäämpää useamman lapsen kanssa. Työmäärä on silloin sivuseikka. Ja todellakin lapset on niin erilaisia. Toiset on työläitä toiset ei.

Vierailija
8/11 |
27.12.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jotka joskus kehtaavat sanoa että " siinähän se kaksi menee kuin yksikin" ... Ja kissan vitut!!!!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
27.12.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

T7

Vierailija
10/11 |
27.12.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ääkin : )

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
27.12.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli kyllä näinkin voi olla. Ja aluksi vauva tietysti nukkui vielä paljon enemmänkin.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan viisi kolme