Lue keskustelun säännöt.
Selittäkää, miksi lapseni on niin älykäs?
30.09.2023 |
Lapsi on nyt ysillä, keskiarvo koulussa lähes kymppi. On sekä matemaattisesti että kielellisesti lahjakas, opiskelee esim. kolmea kieltä eikä koskaan tarvitse lukea kokeisiin, vaan asiat jää mieleen tunnilla. Lisäksi on liikunnallisesti, musiikillisesti ja kuvallisessa ilmaisussa lahjakas. Harrastuksista ja koulusta tulee stipendejä.
Ei tässä siis mitään, mutta suvussa ei esiinny mitään tällaista. Miehen veljellä on korkeakoulututkinto, mutta muuten ei suvussa kenelläkään. Vieraita kieliä emme puhu ja vanhemmat olemme ns. suorittavassa työssä.
Lasta rakastamme ja hänen kanssaan on vietetty aikaa, mutta esimerkiksi koulutehtävissä oma osaamisemme loppui yläkoulun alkuun.
Lapsi on kyllä omamme, isänsä näköinen jne, mutta aloin tuossa vaan ihmetellä, että mistå nuo geeninsä on perinyt.
Kommentit (99)
Ei se koulutus vielä älykkyydestä kerro. Meilläkin on suku täynnä työläisiä ja näin ollut varmaan aina. Minulla on useampi sisarus ja vain yksi meistä on lähtenyt korkeakouluun. Eikä se ole ollut älykkyydestä kiinni. Lähinnä arvomaailmasta ja ei toisaalta lapsena juuri muuhun kannustettu. Äitini on myös todettu keskivertoa älykkäämmäksi, samoin minut. Joten en nyt vetäisi mitään johtopäätöksiä sen suhteen mitä kouluja joku on käynyt. Toki vaikka yliopistoon vaaditaan jo älyä, mutta ei sinne kaikki vaan edes halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös suvussa tällaista. Selvästi on välkkyä ja älykästä porukkaa, suvun kulttuuri vain ohjaa työläisammatteihin. Koulut sujuu hyvin, kirjoja luetaan, maailmaa seurataan ja yleistieto monilla etenkin vanhemmilla ihmisillä todella laaja, mutta jostain syystä melkein kaikki valitsee työläisammatin. Juuri kuulin sukulaislapsesta, joka lähes kympin keskiarvolla meni kauppaopistoon lukion sijaan.
Vain muutama sukulainen on kouluttautunut, ja he ovat sitten edenneetkin pitkälle, suurin osa jatkaa vanhrmpiensa ammateissa. Pieni paikkakunta kyseessä.
Minä luulen, että tässä on kyse juuri siitä. Ap ja ehkä miehensäkin on kuitenkin ihan välkkyjä, vaikka jostain syystä eivät ole opiskelleet ja kun vielä tukevat lastaan ja antavat kehittyä ilman traumoja, varmaan kannustavatkin, niin mikäs siinä.
Te vanhemmat voitte olla älykkäitä tietämättänne.
Vierailija kirjoitti:
Sori jos puhkaisen kuplasi, mutta peruskoulumenestys ei kyllä hirveästi vaadi. Ei kannata suitsuttaa lasta tuon ikäisenä mihinkään lahjakkuuskuplaan. Elämä tulee potkimaan joko lukiossa, yliopistossa tai viimeistään työelämässä kun jossain välissä tulee kohdattua joko oman lahjakkuuden raja tai viimeistään se, että keskiarvoilla ja koulumenestyksellä ei ole mitään tekemistä elämässä hyvin pärjäämisen kanssa.
On kamalaa kuulla koko lapsuus miten lahjakas, älykäs ja loistava muka on kun maailma ennemmin tai myöhemmin tulee potkimaan päähän että sillä ei ole mitään arvoa. Ihan kamalaa kun oma identiteetti on lapsesta asti puskettu siihen oi-miten-lahjakas-olet -nurkkaan ja yhtäkkiä tuntuu että et osaa mitään ja kaikki oli turhaa. Tuntuu kuin olisi käynyt scuba-kurssin kun tarkoitus oli lähteä kuulennolle.
Anna lapsen olla lapsi ja jätä koulumenestyksen kyttääminen ja varsinkin suitsuttaminen sikseen. Lapsen näkökulmasta on hirveän ahdistavaa kun kaikki aina odottavat että osaat kaiken, että sinun pitäisi olla paras eikä ikinä saa epäonnistua kun muuten et ole enää edes se, kenet muut sinussa näkevät.
t. entinen "lapsinero"
Itellä yläasteella ka. 9. Aikuisena älykkyysosamäärä 125 eli tasoa, jolla pärjää yliopisto-opinnoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommentin 86 kirjoittaja lisää: sain akateemisen tutkinnon duunarivanhempien lapsena. Luulen, että vanhempani eivät ole juurikaan päässeet koettelemaan oppimisensa rajoja kasvaessaan köyhissä oloissa eivätkä ole tulleet tietoiseksi älyllisestä kapasiteetistaan vaan ovat menneet nuorena työelämään. Toinen vanhemmistani vaikuttaa älykkäältä; hän pystyy tarkastelemaan esim.yhteiskunnallisia ongelmia monesta eri näkökulmasta ja hänellä on hyvä kielellinen ulosanti, laaja sanavarasto matalasta koulutustasosta huolimatta. Ajattelun laajuus ja monitasoisuus sekä kyky ajatella ilmiöitä eri tasoilla on usein älykkyyden merkki. Vähemmän älykkäät ovat taipuvaisia yksioikoiseen ja ei-kriittiseen ajatteluun.
Eli: älykkyys on periytynyt todennäköisesti teiltä vanhemmilta.
Siittiöt on ammuttu oikeassa kulmassa ja tarpeeksi syvälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menestyjät ajattelevat menestyksensä johtuvan ahkeruudesta, työnteosta ja vaivannäöstä. Lahjakkuuksia ja geenejä miettivien osaaminen loppuu yläkoulun alkuun. Siinä selitys.
Kaikki on lopulta kiinni mikä kiinnostaa. MInä olen helvetin hyvä akustisen kitaran soittamisessa ja improvisoinnissa, koskaa rakastan musiikkia ja miltä soitin kuulostaa.
Miksi ap ja mies ette kouluttautuneet? Vaikea kuvitella, että teillä ei olisi mitään lahjoja, jos tyttö tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan tässä sellainen harha, että vain korkeasti koulutetuilla voi olla "älykkäät" geenit. Minulla on kaksi lasta, kumpikin älykkäitä (ei ihmelapsia) ja ovat selvästi isäänsä tulleet. Kuopus on lukiossa, esikoista ei olisi vähempää voinut kiinnostaa. Häntä kiinnostavat vain käytännön asiat ja tällaisia ongelmia ratkoo näppärästi, meni ammattikouluun. Ap:n logiikalla voisi sanoa, että kuopus on älykäs ja esikoinen ei, koska koulutustaso on eri. Oikeasti kumpikin on ehkä kutakuinkin yhtä älykäs eri painotuksin.
Ja etenkin jos tutkitaan sukupuuta taaksepäin, niin eihän niillä geeneillä mihinkään oppikouluun menty vaan perheen asemalla, arvostuksella ja rahalla. Ap:nkin suvussa saattaa olla vaikka kuinka monta sellaista, joilla olisi äly riittänyt vaikka mihin, mutta ei kannustettu edes kokeilemaan. Ja ns. hyvässä perheessä on lapset ehdottomasti haluttu pitkälle opiskelemaan, vaikkei olisi ollut lapsella halua tai mitään erityistä nerouttakaan.
Itse olen duunariperheestä. Minua kannustettiin ja suoritinkin maisterin tutkinnon. Naapuriasunnossa, voisi sanoa ihan vertaisperheessä, poika olisi halunnut opiskella, mutta isä vain jyrisi, että duunarin pojasta tulee duunari.
Ap:n tapauksessa voisi sanoa, että geenit ovat napsahtaneet kohdalleen ja suorittavankin työn perheessä voidaan kannustaa juuri oikealla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas täällä ärhäkkäitä kommentteja!
Moni takertui tuohon koulumenestykseen, ettei se ole tae mistään, mutta onhan tuolla mainittu muitakin esimerkkejä, mm. luovuus ja musiikin säveltäminen.
Autismi ei muuten tarkoita automaattisesti älykkyyttä. Itse olen kirjolla, ja joissain asioissa olen todella hidas. Saatan tajuta jonkun ihan normaalin asian vuoden päästä ja sitten koen häpeää siitä, miltä silloin muiden silmissä vaikutin. Myös arjen askareet ovat haastavia ja vaati vuosien opettelua, että opin edes siivoamaan kunnolla. Taiteellisesti olen hieman keskiarvoa lahjakkaampi, mutten siinäkään mitenkään silmiinpistävän hyvä.
Mutta asiaan. Mun kaveripariskunnalla on poika, joka on jonkunsortin lapsinero. Ainoa lapsi, mikäli sillä merkitystä on. Opiskelee eliittikoulussa paljon ikätasoaan haastavampia asioita. Vanhemmat ovat ymmällään.
En pidä vanhempia mitenkään tyhminä, mutta kyllähän sen nyt huomaa, että pojan geenit (?) ovat loikanneet jostain muualta, kun huomaavathan he tosiaan itsekin.
Mielenkiintoinen aihe kyllä. Tuskin tähän on mitään yhtä vastausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverilla taas päinvastoin, vanhemmat älykkäitä ja koulutettuja ja ovat huolissaam, kun lapsensa ei edes kirjoja lue.
Älykkyys hyppää aina yhden sukupolven
Sehän on vain tilastollinen yleistys että korkeakoulutettujen lapsista tulee korkeakoulutettuja. Todellisuudessa tottakai on niitäkin jotka onnistuu rikkomaan tuota kaavaa.
Vierailija wrote:
Älykkyys hyppää aina yhden sukupolven
Älykkyys on nykytiedon mukaan jopa puoliksi ympäristötekijöistä riippuvaa. Joten harvoin hyppää sukupolvien yli, toki sattuman vuoksi toisinaan.
Todella älykäs onnistuu välttämään kamppailut ja sodat. Fyysisessä kamppailutilanteessa voimakkaampi useimmiten voittaa, ei älykkäämpi.