Lue keskustelun säännöt.
Selittäkää, miksi lapseni on niin älykäs?
30.09.2023 |
Lapsi on nyt ysillä, keskiarvo koulussa lähes kymppi. On sekä matemaattisesti että kielellisesti lahjakas, opiskelee esim. kolmea kieltä eikä koskaan tarvitse lukea kokeisiin, vaan asiat jää mieleen tunnilla. Lisäksi on liikunnallisesti, musiikillisesti ja kuvallisessa ilmaisussa lahjakas. Harrastuksista ja koulusta tulee stipendejä.
Ei tässä siis mitään, mutta suvussa ei esiinny mitään tällaista. Miehen veljellä on korkeakoulututkinto, mutta muuten ei suvussa kenelläkään. Vieraita kieliä emme puhu ja vanhemmat olemme ns. suorittavassa työssä.
Lasta rakastamme ja hänen kanssaan on vietetty aikaa, mutta esimerkiksi koulutehtävissä oma osaamisemme loppui yläkoulun alkuun.
Lapsi on kyllä omamme, isänsä näköinen jne, mutta aloin tuossa vaan ihmetellä, että mistå nuo geeninsä on perinyt.
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Otsikkoon ei tule kysymysmerkkiä, koska päälause ei ole kysyvä. Sen tietää oletetusti lapsesikin.
Ei vaan se on epäsuora kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsellesi pitäisi pian löytää jotain haastavampaa tekemistä. Hän ei nimittäin opi opiskelutaitoja jos kaikki menee päähän kerralla. Esimerkiksi jokin vaativampi erikoislukio voisi hänet pelastaa. Ilman opiskelutaitoja ei korkeakouluopinnoista tule mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ainoat lapset ovat usein ihmelapsia.
No tässä nyt on kyse ihmelapsesta kuitenkin selvästi muidenkin kuin vanhempien mielestä.
Kyllä siinä on vaan tähdet osuneet kohdilleen. Sopiva geeniyhdistelmä, ja oleellista on, että on ollut tasapainoinen lapsuus, jotta tuo yhdistelmä pääsee oikeuksiinsa. Ja tietenkin kodin kannustus ja opiskelurutiinit kunnossa, riittävät yöunet, ruokahuolto kotona toimii, elämän sisältö on tasapainossa, jne.
SK kirjoitti:
Koulumenestystä, tai hirveästi mitään muutakaan ihmiselämän seikkaa, ei voida täysin ennustaa geenien tai sosiaalisen aseman pohjalta. Yleensäkin tällaisissa sosiaalitieteellisissä kysymyksissä korrelaatiot eivät ole hirveän vahvoja, vaikka ne olisivatkin tilastollisesti merkittäviä.
Joku tilastomielisempi henkilö voisikin ehkä sanoa, ettei lapsesi tapauksessa ole mitään selitettävää. Esimerkiksi loton voittaminen on poikkeuksellista, mutta ei ole syytä ajatella, että useimpien lottovoittajien menestykseen on mitään kausaalista syytä. Jos ihmiset rustaavat satunnaisia lukuja paperilapuille, niin joskus osa niistä sattuu vastaamaan niitä numeroita, mitä arpomakone suoltaa. Mikäli jaettujen lottopalkintojen määrä jotakuinkin vastaa laskettua tilastollista oletusarvoa (mikä varmaankin pitää paikkansa, sillä muuten arvontojen järjestäjät voisivat helposti ajautua konkurssiin), niin ei ole syytä etsiä mitään selityksiä sille, miten palkintojen saajat päätyvät oikeat rivit veikkaamaan.
Sama sattumanvaraisuus myös miinusmerkkisissä asioissa. Voi myös joutua rikoksen tai onnettomuuden uhriksi. Johonkin voi itse vaikuttaa mutta ei läheskään kaikkeen.
En aivan usko ap, että lapsesi olisi merkittävästi älykkäämpi kuin vanhempansa. Sinäkin kirjoitat tekstiä aivan hyvin ja virheettömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin nepsy. Ongelmat tulee siin sosiaalisella puolel sitte, mut koulu sujuu. Aivot niin ihmeelliset
Tuo voi selttää kyllä.
Mutta ei se nepsyyttä vaadi. Omani on kanssa tällainen pelkkiä kymppejä vetelevä. Mutta nepsyille epätyypillisesti on myös liikunnallisesti lahjakas. Ja on myös sosiaalisesti hyvin kyvykäs, on paljon kavereita, ja on se tyyppi, joka ottaa helposti vastuuroolin sosiaalisissa tilanteissa.
Meillä tämä lapsi on kyllä perinyt nuo geenit isältään, joten tuohon ap:n mysteeriin tästä ei ole apua.
Vierailija kirjoitti:
Saipa tähän haukkuvia kommentteja, kuten arvasinkin. Ja palautetta omasta oikeinkirjoituksestani, vaikka en kyllä aloituksessani itseäni hyväksi kirjoittajaksi tai älykkääksi sanonut.
Mutta, kyse ei ole ihmelapsesta enkä sitä väitä, mutta lapsi todellakin on monipuolisesti lahjakas. En viitsinyt kaikkea kirjoittaa, mutta lapsi siis mm. myös säveltää musiikkia ja kilpaurheilee. Voitti myös erään tiedekilpailun, en viitsi sanoa tarkemmin, ettei kukaan tunnista, että äitinsä täällä kirjoittelee. Myöskään autistinen lapsi ei ole, sosiaalinen on ja sosiaalisesti taitava.
Viime aikoina on vain ollut paljon esillä artikkeleita siitä, että lasten (koulu)menestystä selittää eniten sosiaalinen tausta, toiseksi geenit. Meillä ei siis kumpainenkaan tekijä ennustaisi tällaista.
Ja mainittakoon vielä, että lapsella on kavereina korkeasti koulutettujen vanhempien lapsia, joita tuetaan ja kannustetaan kotona, he matkustelevat ulkomailla, vanhemmat osaavat neuvoa ja keskustella kouluaineiden sisällöstä laajemminkin. Ja silti oma lapseni pärjää koulussa "paremmin".
Onneksi olkoon! Olette saaneet monilahjakkaan lapsen. Ja olette hoitaneet oman osuutenne erinomaisesti. Saatte ihan syystä olla ylpeitä lapsestanne sekä itsestänne.
Nuorena opettajana tuli vastaan vähän samantyyppinen tilanne. Koulussamme oli oppilas, jonka äiti oli keittäjä, ja tämä hänen lapsensa oli aivan poikkeuksellisen lahjakas. Ja todellakin oli kyse paitsi aineiden hallinnasta niin juurikin siitä sosiaalisesta lahjakkuudesta, jota hän suuresti osoitti. Kokeneemmat opettajat kertoivat, että eivät ole vastaavaa kohdanneet urallaan kuin ehkä kerran aiemmin. Ja näillä opettajilla oli uraa takana jo kymmeniä vuosia. Tämä oppilas sai stipendejä enemmän kuin yleensä oli tapana antaa yhdelle oppilaalle. Hän vain oli poikkeuksellisesti ansainnut saada enemmän kuin tavallisen lahjakas, ja se poikkeuksellisuus haluttiin näin osoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua masentaa, mutta tuo ei ole vielä tae siitä, että lapsi menestyy aikuisessa elämässä. Hienoa kuitenkin, että nyt sujuu. Pahinta mitä voisitte nyt tehdä olisi luoda lapselle liikaa suorituspaineita. Antaa hänen itse valita tiensä. Elämässä tärkeintä on mielestäni olla onnellinen tai tyytyväinen ja jakaa sitä oloa ympärilleen. Ns. menestys on sen sivutuote usein.
No turha sitä aikuisuutta on nyt vielä etukäteen murehtia. Nyt on aika iloita tästä tämänhetkisestä menestyksestä. Tulevaisuuden saavutukset katsotaan sitten, kun niiden aika on.
Joskus ympäristötekijät vaikuttavat noinkin paljon positiivisemmin lapsen kehitykseen kuin perintötekijät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saipa tähän haukkuvia kommentteja, kuten arvasinkin. Ja palautetta omasta oikeinkirjoituksestani, vaikka en kyllä aloituksessani itseäni hyväksi kirjoittajaksi tai älykkääksi sanonut.
Mutta, kyse ei ole ihmelapsesta enkä sitä väitä, mutta lapsi todellakin on monipuolisesti lahjakas. En viitsinyt kaikkea kirjoittaa, mutta lapsi siis mm. myös säveltää musiikkia ja kilpaurheilee. Voitti myös erään tiedekilpailun, en viitsi sanoa tarkemmin, ettei kukaan tunnista, että äitinsä täällä kirjoittelee. Myöskään autistinen lapsi ei ole, sosiaalinen on ja sosiaalisesti taitava.
Viime aikoina on vain ollut paljon esillä artikkeleita siitä, että lasten (koulu)menestystä selittää eniten sosiaalinen tausta, toiseksi geenit. Meillä ei siis kumpainenkaan tekijä ennustaisi tällaista.
Ja mainittakoon vielä, että lapsella on kavereina korkeasti koulutettujen vanhempien lapsia, joita tuetaan ja kannustetaan kotona, he matkustelevat ulkomailla, vanhemmat osaavat neuvoa ja keskustella kouluaineiden sisällöstä laajemminkin. Ja silti oma lapseni pärjää koulussa "paremmin".
Onneksi olkoon! Olette saaneet monilahjakkaan lapsen. Ja olette hoitaneet oman osuutenne erinomaisesti. Saatte ihan syystä olla ylpeitä lapsestanne sekä itsestänne.
Nuorena opettajana tuli vastaan vähän samantyyppinen tilanne. Koulussamme oli oppilas, jonka äiti oli keittäjä, ja tämä hänen lapsensa oli aivan poikkeuksellisen lahjakas. Ja todellakin oli kyse paitsi aineiden hallinnasta niin juurikin siitä sosiaalisesta lahjakkuudesta, jota hän suuresti osoitti. Kokeneemmat opettajat kertoivat, että eivät ole vastaavaa kohdanneet urallaan kuin ehkä kerran aiemmin. Ja näillä opettajilla oli uraa takana jo kymmeniä vuosia. Tämä oppilas sai stipendejä enemmän kuin yleensä oli tapana antaa yhdelle oppilaalle. Hän vain oli poikkeuksellisesti ansainnut saada enemmän kuin tavallisen lahjakas, ja se poikkeuksellisuus haluttiin näin osoittaa.
Kiinnostaisi tietää, että mitä tälle lapselle sittemmin tapahtui? Onko tiedossa?
Vierailija kirjoitti:
Lapsellesi pitäisi pian löytää jotain haastavampaa tekemistä. Hän ei nimittäin opi opiskelutaitoja jos kaikki menee päähän kerralla. Esimerkiksi jokin vaativampi erikoislukio voisi hänet pelastaa. Ilman opiskelutaitoja ei korkeakouluopinnoista tule mitään.
Tai sitten opiskelutaidot ovat ihan kunnossa. Omien lasteni kanssa olen "pakottanut" heidät lukemaan kokeisiin jo alakoulussa, vaikka he olisivat pärjänneet mainiosti ilman lukemistakin. Minä myös kuulustelin aina koealueen ennen koetta.
Isompana ovat sitten osanneet automaattisesti lukea kokeeseen, eikä ole tullut alisuoriutumista myöhemmillä asteilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko lapsi kenties kotihoidossa pitkään, kun hän oli aivan pieni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikkoon ei tule kysymysmerkkiä, koska päälause ei ole kysyvä. Sen tietää oletetusti lapsesikin.
Ei vaan se on epäsuora kysymys.
Epäsuoraan kysymykseen ei tule kysymysmerkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi itse asiassa oli kotihoidossa mummollaan, joka oli myös perhepäivähoitaja. Siellä oli serkkuja myös ja yksi "vieras" lapsi. Mummo on todella lämmin ja lapsirakas ihminen, teki lasten kanssa paljon juttuja, siis perusjuttuja, leipoi, vei metsäretkille, tarjosi hyvä kotiruokaa, muistaakseni lukivat satujakin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi itse asiassa oli kotihoidossa mummollaan, joka oli myös perhepäivähoitaja. Siellä oli serkkuja myös ja yksi "vieras" lapsi. Mummo on todella lämmin ja lapsirakas ihminen, teki lasten kanssa paljon juttuja, siis perusjuttuja, leipoi, vei metsäretkille, tarjosi hyvä kotiruokaa, muistaakseni lukivat satujakin paljon.
Tämä on todennäköisesti selittävä tekijä. Omassa lapsuudessani 90-luvulla ikäluokkamme etevimmät olivat koti- tai perhepäivähoidossa kasvatettuja. Aiheesta on varmasti tutkimuksia olemassa. Muistaakseni psykologi Liisa Keltikangas-Järvinen on puhunut/kirjoittanut aiheesta. Googlailemalla löytyisi lisätietoja. Vaikuttanee aivojen kehitykseen, että onko ollut päiväkodissa vai kodinomaisessa hoidossa.
Kotihoito voi joo selittää, mutta on aika kaukaa haettua. Mitenkäs ne serkut ja se vieras lapsi siellä? Ovatko kaikki poikkeuksellisia lahjakkuuksia? Kun samassa hoitopaikassa olivat.
Aleksanteri Dumass oli hyvin älykäs jo syntyjään.
Ei nimi miestä pahenna.
Vierailija kirjoitti:
Olin juuri tuollainen lapsi ja nuori. Ns. kympin oppilas. Ei tarvinnut lukea kokeisiin. Vanhempani eivät olleet käyneet kouluja. Ehkä minua motivoi vanhemmiltani saama ihailu. Muuten tunsin kodistani ja vanhemmistani häpeää. Myöhemmässä elämässä kävi ilmi, että aivoni ovat rakenteellisesti poikkeavat.
Kiinnostaisi kuulla, mihin päädyit elämässäsi. Entä millaiset ovat välisi vanhempiisi nyt aikuisena?
Myös me palstalaiset ihmettelemme mistä lapsi on älynsä perinyt.
Kysy lapseltasi. Hän varmaan tietää, jos on niin älykäs.