Voiko minimalismiin jäädä koukkuun?
Olen huomannut että enää osaa kuluttaa edes sellaisissa tilanteissa kun se periaatteessa olisi ihan ok. Ei vaan kiinnosta. En ole ikinä kuullut tällaisesta ja ihmettelen, mitä tämä on. Olen luullut, että kaikki luopuminen edellyttää ihmisiltä ponnistelua. Haaveilen nykyään jatkuvasti pakuun tai johonkin pieneen mökkiin muuttamisesta.
Kommentit (11)
No melkein mihin vaan voi jäädä koukkuun
En ehkä ole minimalisti mutta vuoden aikana olen karsinut tavaraa kovalla kädellä ja nyt on vain ne mitä tosiaan tartvitsee eikä tee mieli uutta. Kaikki turha roina vain ahdistaa.
Voi. Mutta jos se ei tunnu ahdistavalta niin haittaako se? Itse asun nyt kaksiossa, mutta mahtuisin hyvin yksiöön. Minulla on ihan liikaa tilaa yhdelle ihmiselle, koska ei minulla ole juuri mitään tavaraa. Uskoisin, että siinä vaiheessa kun aion vakavasti harkita pakettiautoon tai telttaan muuttamista, olisi vakavan pohdinnan paikka, että meneekö minimalismini jo yli sairauden rajan.
Juu sama täällä tavarat vaan ahdistavat haluaa eroon niistä. Tekee vaan mieli lämmintä vaatetta ja turvallisuutta ja hyvää terv ruokaa.
Minimalismi on taidesuuntaus - toki siihenkin voi jäädä koukkuun.
Paku ei kyllä ole mikään kovin energiatehokas ratkaisu, ajatellen että siellä mökillä voi esim lämmittää puulla, kasvattaa omat potut ja muut...
Jos jo kohtuulliseen määrään vähennetty tavara jatkuvasti ahdistaa ja aiheuttaa pakkoajatuksia, niin onhan se selvä että on kysymys jostakin muusta ongelmasta kuin tavarasta.
Yks vaihtoehto ois myös kommuuni asuminen, jolloin sen asumisen hyötysuhde on paljon enemmän kuin mitä yksin asuessa, varsinkin maalla työtä riittää, myös kaupungissa voisi hyvin useampi ihminen hyötyä saman asunnon lämmöstä.
Vierailija kirjoitti:
Paku ei kyllä ole mikään kovin energiatehokas ratkaisu, ajatellen että siellä mökillä voi esim lämmittää puulla, kasvattaa omat potut ja muut...
Pakuasumisessa ensisijaista tuskin on energiatehokkuuden maksimointi, eiköhän se motiivi ole se että koti kulkee mihin tahansa, vaikka Lappiin tai Välimerelle.
Vierailija kirjoitti:
Jos jo kohtuulliseen määrään vähennetty tavara jatkuvasti ahdistaa ja aiheuttaa pakkoajatuksia, niin onhan se selvä että on kysymys jostakin muusta ongelmasta kuin tavarasta.
Mitä pakkoajatuksia? Missä sellaisia kuvailtiin?
Et ole haaveidesi kanssa yksin. Useimmille se vain on väliaikainen ratkaisu.