Lue keskustelun säännöt.
Onko kahden lapsen kanssa elämä HIRVEÄN paljon raskaanpaa kuin yhden???
26.12.2006 |
Toki lepohetkiä varmaan on vähemmän jos lapset ovat eri tahtisia, mutta muuten? Yht' äkkiä nyt jo raskaana ollessani on tullut paniikki, jaksanko varmasti?? Kuuluu varmaan hormonimylläkkään, sillä toinen lapsemme on hartaasti toivottu ja rakastan häntä nyt jo suuresti. Kuitenkin korvissa soi ne kauhuskenaariot kuinka vaikeaa kaikki on kahden kanssa... Ikäeroa tulossa (kunhan kaikki vain sujuisi hyvin) kolme vuotta. Kokemuksia kaivataan:)
Kommentit (22)
Kyllä on aika rankkaa tässä vaiheessa, ikäeroa on 1v8kk tyttö 6v ja poika 4v. Lapset tappelevat keskenään joka asiasta, välillä lyödään ja kiusataan toista viemällä jonkin lelun.
Hermoni menetän useamman kerran päivässä. Nätisti sanominen ei auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varsinkin kun ikäeroa on noinkin paljon. Alussa voi olla hankalaa kunnes asiat alkaa sujua.
Niin uskomattomalta kun se kuulostaakin, kaksi on mennyt siinä missä yksikin. Kuopus on melkein vuoden ja edelleen odotan sitä kahden pienen lapsen hoidon rankkuutta tulevaksi ;)
Riippuu tietysti paljon lapsen luonteestakin, meillä kuopus oli itkuinen ja sairasteleva vauva, nyt isompana vähän helpompi. Esikoinen oli helppo vauva, mutta nykyään aika vaativa... Eli kuopuksen syntymästä asti on jompikumpi lapsista vaatinut paljon enemmän huomiota jo yksinäänkin kuin esikoinen ikinä ainoana lapsena vaati.
Ja sitä pesemisen määrää, ruokkimista, ulkoiluu, pyykkii ja kaikkee. ja oon tosi paljon yksin. Mutta tietty siis rakastan noita pikkusia. Mut tää alku on aika vaikeeta ku ei kumpikaa " pärjää" itekseen, eli kaikes pitää auttaa paljon..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli alussa saa miettiä miten nukutaan, nukutetaan, missä järjestyksessä puetaan ulos jne... ja aina valtaa esikoisen mustasukkaisuus ja uhma mikä vie voimia... mutta kaikki tasoittuu ajan kanssa.
Meillä toisen lapsen syntymä oli isompaa muutosta kuin esikoisen.
Söi itse, puki pääasiassa itse, oli päiväkuiva. Hän oli mielestäni jo ihan iso tyttö tullessaan isosiskoksi.
T: Se, jolla lapsilla ikäeroa 1 v 10 kk.
P.S. Minä olen yksin oikeastaan aina, mies on yksityisyrittäjä ja töissä 12-14h/vrk.
Vierailija:
Ja sitä pesemisen määrää, ruokkimista, ulkoiluu, pyykkii ja kaikkee. ja oon tosi paljon yksin. Mutta tietty siis rakastan noita pikkusia. Mut tää alku on aika vaikeeta ku ei kumpikaa " pärjää" itekseen, eli kaikes pitää auttaa paljon..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melua, riitoja yms. paljon paljon enemmän kuin yhden kanssa. Toki naurua ja iloakin. Mutta levolta tuntuu kun saa olla vain yhden lapsen kanssa kerrallaan välillä!
Nukuttu ollaan aina hyvin, niin esikoinen kuin kuopuskin (joka tällä hetkellä 1-v4kk) ja ihan alusta asti pojat on nukkuneet keskimäärin 2-3h päiväunia yhtä aikaa ja nukkuvat vieläkin.
ELi meillä on mennyt kaikki melkoisen hyvin, mustasukkaisuutta ei ole ollut paljoa jne.
MEille saa tulla lisääkin lapsia taas joku päivä : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sääli meitä kun meillä on 4 lasta, mutta nyt on suu supussa. Lasta pitää koko ajan kuskata kavereilla ja kotona marisee kun ei ole tekemistä. Kun oppi kävelemään, on roikkunut äidissään koko ajan kiinni ja vaatii jakamatonta huomiota. On nyt 9 vuotias ja manipuloi nykyään vanhempiensa välejä kun ei ole muuta tekemistä.
Mutta kyllä kahden kanssa on raskaampaa kuin yhden kanssa alussa. Se kai nyt on päivänselvää. Hassu kysymys.
kaksi lasta = kaksin kertainen työ ja niin pois päin
Meillä myös toisen lapsen syntymä aiheutti paljon isomman kriisin kuin esikoisen syntymä. Siitä selvittiin ja nyt lapsia on kolme, mikä taasen merkkaa kolminkertaista työmäärää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta molemmat rakkaita lapsia. Onneksi pääsee välillä töihin hengähtämään...
tekee tosi vaikeita palapelejä, laittaa helmiä järjestykseen nroitten mukaan.. mut ohan kahen kanssa kyl rankkaa ku toinen on nii pieni vauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä hetkellä rankinta on esikoisen mustasukkaisuus vielä kun hän on muutenkin hankalassa iässä. Toki yövalvomisetkin rassaa mutta ei tämä mitenkään ylivoimaiseksi ole vielä ainakaan osoittautunut. Saa nähdä miten on sitten kun vauva tuosta vähän kasvaa. :)
vaikka meillä lasten ikäero 6 vuotta.
Lohduttaudun sillä, et
Lohduttaudun sillä, ettei tämä vauva-aika kestä ikuisuuksia. Joskus tulevaisuudessa helpottaa.
raskainta ne riidat jne. Yhdyn siihen mitä joku sanoi että tuntuu lomalta jos toinen on joskus poissa.
Rakastan molempia mutta olisin harkinnut pidempään jos olisin tiennyt mitä tiedän nyt.
Eikä ole hassu kysymys.
Mutta täältä mitä olen lueskellut, niin olen lukemaani analysoinut tähän suuntaan:
Jos ensimmäisen kanssa on selvinnyt ilman sen kummempaa lapsensaamisshokkia, niin sitten on todennäköisempää, että toisen kanssa tuntuu rankemmalta. Eli jos ekan kanssa on ollut suhteellisen helppoa, arki on alkanut sujumaan, äiti ja lapsi ovat pysyneet kutakuinkin terveinä, niin silloin toinen lapsi lisää ponnistelujen määrää, eli tuntuu raskaammalta.
Mutta jos ensimmäinen on jo ollut niin vaativa vauva, joka vie äidin kaikki voimat ja sukukin tarvitaan selviytymistaisteluun mukaan, niin silloin toisen lapsen tulo siihen kaaokseen ei enää mullista mitään. Kun ensimmäinen vaatii kovasti ja paljon, niin toinen lapsi ei voi enää olla muuta kuin helpompi tapaus. Ensimmäisen lapsen kanssa on jo koettu kaikki mahdollinen, jolloin toisen lapsen kanssa ratkaisut ongelmiin löytyvät ennen kuin ongelma edes syntyy.
Eli on ihan lapsista kiinni, onko se ensimmäinen, toinen vai kolmas lapsi, joka vaatii äidiltä eniten.
Vierailija:
.Mutta kyllä kahden kanssa on raskaampaa kuin yhden kanssa alussa. Se kai nyt on päivänselvää. Hassu kysymys.
T: Äiti, jolla lapset 3½v, 1 v 11 kk ja 4 kk, eikä koe elämäänsä rankaksi vaikka on yksin (mies rauhanturvaajana).
Vierailija:
tekee tosi vaikeita palapelejä, laittaa helmiä järjestykseen nroitten mukaan.. mut ohan kahen kanssa kyl rankkaa ku toinen on nii pieni vauva.
Meillä ikäeroa on 2 vuotta.
Mutta joskus, jos kotona on vain toinen lapsi tai käymme esim. kaupassa toisen kanssa toisen ollessa hoidossa, kylläpä tuntuu omituiselle! Ihmeen rauhallista ja helppoa!