Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua lapseen (11v) joka ....
vierailija
25.09.2023 |
Jokaisesta pienestäkin osumasta kertoo ja väittää että sattuu.
Varvas osuu kynnykseen, käsi osuu oven karmiin, olkapää tömähtää hyllyn reunaan jne..
Ja sanon ensi että minä en aliarvioi lapsen kivun tunnetta.
Näen nämä "osumat" päivittäin ja kyseessä ei ole se että minä vähättelen kipua.
Osumat ovat hipaisuja tai hentoisia tömähdyksiä.
Mielestäni lapsi haluaa näillä vaan huomiota. Ja sanottakoon että lapsi kyllä saa sitä.
En jotenkin turhauttavaa kuunnella että löin pääni seinään, aijaijai.
Kun näen että nippa nappa edes osui.
Miten tällaiseen pitää suhtautua kun tekisi mieli sanoa vaan että no eihän se melkein edes osunut. Että ei voi sattua.
Enkä halua kuulostaa mitenkään kylmältä vaikkakin näin kirjoitettuna saattaa sellainen kuva tulla.
Mietin vaan sitä että miksi lapsi kaipaa huomiota koko ajan tällaisella
Kommentit (7)
Ylireagoit huomion annon kanssa, niin tajuaa että itse ylireagoi osumiin. Eli juokset salamina paikalle otat puhelimen esiin kysyt tarviiko soittaa 112 ja alat itkemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisi oma lapsi, niin antaisin huomiota ja läheisyyttä ennen kuin ehtii hakea sitä, jos ei sillä parane
niin
Tilasin ajan lääkäriin ja tutkituttaisin ettei ole mikään sairaus tai tila takana, mikä aiheuttaa kivun kokemisen vaikeampana kuin mitä se on
Kääri pää pakettiin kun sormeen sattuu, ehkä lapsi tajuaa miten urpo on.
Varpaaseen kyllä SATTUU kun se osuu kynnykseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko varma, että sattuu oikeasti vai onko hänelle vain muodostunut tapa sanoa jokainen kolhaisu ääneen?
Aaaii, löin sormen, siihen sattui! ...ilman, että oikeastaan tarkoittaa sillä muuta kuin sen sanoittamista ja jakamista ääneen, että osui johonkin ja ihan vähän sattui.
Miten vain, niin sanot "Voi harmi, toivottavasti ei liian lujaa sattunut. Se paranee". Ei muuta.
Siis huomioit, mutta toteat, että mitään sen enempää ei sattunut.
Entäs jos jätät kokonaan huomiotta, jatkat vain omaa puuhaasi ja juttelet kuin et olisi huomannutkaan. Toinen kikka, voitko kääntää huumoriksi tai ylireagoida, tuoda sideharsoa ja kääriä pään pakettiin? Menkää pitkille yhteisille kävelyretkille ja jutelkaa kaikesta maan ja taivaan välilta. Huomaat kyllä, mistä kenkä puristaa. Tuntuuko hänestä, että ahkeroit etkä keskity hänen sanomaansa tms.