Lue keskustelun säännöt.
Masennus ja lenkkeily
25.09.2023 |
Aina neuvotaan masentunutta käymään lenkillä. Olen yrittänyt, mutta se on ihan hel.vetin raskasta. Ennen kävelin yli tunnin lenkkejä, nyt jaksan tuskin puolta tuntia. Ylipainoa on toki tullut niistä ajoista. Miten te muut masentuneet jaksatte lenkkeillä?
Kommentit (30)
Minusta ongelma on, jos virkistäytymisestä puhuu kävelylenkkinä ja suhtautuu siihen ylhäältä annettuna velvoitteena.
Kun olin pahasti masentunut, menin metsäiselle kuntopolulle elpymään. Edes vauhtini ei vastannut aluksi menneiden vuosien kuntotasoa. Mitä väliä. Sain elinvoimaa luonnosta ja puiden humina rauhoitti ahdistusta. Nyt olen töissä ja silti metsät ja rannat ovat minun kirkkojani ja ja kannan sinne huoleni lähes päivittäin.
En varmaan olisi edes hengissä ilman tätä luontoyhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä käy lenkillä, ajattele käyväsi kävelyllä. Ei tarvitse suorittaa, kävelet sen, minkä jaksat, siihen tahtiin kuin jaksat.
Parasta masennuksen ja henkisen ahdistuksen hoitoa on ollut kävely luonnonteitä ja polkuja.
Omaan tahtiin. Ilman noita kävelyjä olisin ollut loppu täysin loppu.
Katselen luontoa, kuuntelen napeista radiosta haluamaani kanavaa ( musiikkia, puheohjelmia)
Ympärilläni huomioin luonnosta monia asioita.
Kasvillisuutta, joskus eläimiä, ainakin hyönteisiä, oravat, linnut jne...
Luonto hoitaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ongelma on, jos virkistäytymisestä puhuu kävelylenkkinä ja suhtautuu siihen ylhäältä annettuna velvoitteena.
Kun olin pahasti masentunut, menin metsäiselle kuntopolulle elpymään. Edes vauhtini ei vastannut aluksi menneiden vuosien kuntotasoa. Mitä väliä. Sain elinvoimaa luonnosta ja puiden humina rauhoitti ahdistusta. Nyt olen töissä ja silti metsät ja rannat ovat minun kirkkojani ja ja kannan sinne huoleni lähes päivittäin.
En varmaan olisi edes hengissä ilman tätä luontoyhteyttä.
Hyvin sanottu! Mullekin luonnossa lenkkeily antaa voimia, muuten en varmaan jaksaisi enää mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoittaa ihan outoja juttuja. Ei masentuneita neuvota lenkkeilemään. Masennus on tulehdustila keskushermostossa (tai joku sanoisi että aivoissa). Ja neuvo tai siis ainoa tapa saada tulehdustilat paranemaan: täyslepo joka salllii elimistön öisin nostaa kuumeen, ja siinä levossa ja kuumeessa elimistö kykenee taistelemaan sitä tulehdustilaa vastaan, kykenee parantamaan sen tulehdustilan. Elimistöllä ei ole mitään muuta mekanismia, mitään muuta tapaa, parantaa tulehdus.
Masennus ei ole niin vakava tulehdustila että tarvittaisiin antibiootteja tai sairaalahoitoa. Mutta kaikkiin tulehdustiloihin tarvitaan täyslepoa ja kuumetta.
Tuo on ainoa suositus kaikkien tulehdusten ja siis myös masennuksen parantamiseen.
Lenkkeily ei missään nimessä ole täyslepoa vaan suorastaan täyslevon vastakohta! Jos joku hullu lähtee masentuneena lenkkeilemään niin sehän on sitten ihan täysin varmaa ettei se masennus ikimaailmassa parane!
No nyt oli kyllä poikkeuksellisen sekavaa huttua ihan vauva-palstankin standardien mukaan...
Sekavaa? Kirjoitin täysin selkeästi, täysin yksiselitteisesti, täysin selvästi, täysin yksinkertaisesti. Jos täysin selkeä informaatio on sinulle jotenkin ihmeellisesti "sekavaa" niin se johtuu ihan vain siitä että sinä olet sekaisin ihan oman pääsi sisällä.
Voit kritisoida tuota kirjoitustani tavalla tai toisella jos sinulla on aitoa informatiivista kritiikkiä, kerrottavana jotain todellista asiaa tuohon kirjoitukseeni liittyen. Mutta se että vain sanot että kirjoitukseni oli "sekavaa" ei kerro minun kirjoituksestani yhtään mitään, vaan se kertoo ainoastaan sinun omasta sekavuudestasi.
Minun kirjoitukseni oli kaikkea muuta kuin sekava. Jos koit sen sekavaksi - niin sinä olet sekaisin. Mene hoitoon! Sinulla ei ole masennus. Sinulla on mielisairaus, olet hullu.
Mulle psykologi anto joskus semmosen ohjeen, että kannattaa ottaa tavotteeksi vaikka se, että kävelee ensimmäiselle valotolpalle. Sitten kun pääsee siihen, voi ottaa tavotteeksi kävellä toiselle tolpalle, jos energia riittää. Sillä tyylillä käveleminen alko sujua. Mulla oli kanssa ennen ollu tapana käydä tunnin kävelylenkeillä, mutta ne aina jäi helposti ku voimat ei riittäny. Noi lyhyet tavotteet teki kävelystä mukavampaa ja tuli niitä onnistumisen kokemuksia, ku jaksoi ja TEKI MIELI kävellä paljon pitempään kuin mitä vaatteita pukiessa olin ajatellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle psykologi anto joskus semmosen ohjeen, että kannattaa ottaa tavotteeksi vaikka se, että kävelee ensimmäiselle valotolpalle. Sitten kun pääsee siihen, voi ottaa tavotteeksi kävellä toiselle tolpalle, jos energia riittää. Sillä tyylillä käveleminen alko sujua. Mulla oli kanssa ennen ollu tapana käydä tunnin kävelylenkeillä, mutta ne aina jäi helposti ku voimat ei riittäny. Noi lyhyet tavotteet teki kävelystä mukavampaa ja tuli niitä onnistumisen kokemuksia, ku jaksoi ja TEKI MIELI kävellä paljon pitempään kuin mitä vaatteita pukiessa olin ajatellut.
Tuo on hyvä. Yleensä vaikein vaihe on juuri se lähteminen. Ja jos ajattelee ennen lähtöä tunnin kävelylenkkiä, sehän vaikuttaa vaikka miten isolta urakalta
Psykiatri sanoi masennusdiagnoosin tehtyään voivoi kun hoitojonot on niin pitkät joten ei ole mahdollisuutta päästä psykoterapiaan, mutta koita käydä lenkillä joka päivä. En tiennyt itkiskö vai nauraisko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua myös ihmetyttää se että masentuneelle sanotaan "hanki harrastus" tai "liiku enemmän". Mutta eikö masennus ole juuri sitä ettei ihmistä kiinnosta tehdä mitään tai että ihminen on henkisesti niin loppunu ettei se jaksa tehdä mitään?
loppuuko se masennus sitten kotona seinää tuijottamalla..ei..lenkkeilyn ja harrastuksen idea on se että ajatuksiin tulee muutakin kun se että mitään ei jaksa. Lisäksi saattaa olla positiivinen vipuvaikutus, että alkaa tekemään/kiinnostumaan vähän muustakin. Jossakin muistaakseni testattiin masennuksen hoitamista pienellä kaupungin puutarhapalstalla eli toimintaa tarvitaan, vaikka pientäkin.
Liikunta on itselläni aina ollut parhaita lääkkeitä alakuloon ja masennusoireisiin.
Kun liikkuu sopivasti ja syö terveellisesti niin nukkuu paremmin, ja kun nukkuu niin myös voi paremmin.
Mielestäni pahinta mitä masentuneena voi tehdä on jäädä sisään pimeään makaamaan ja parhaassa tapauksessa vielä ahtaa sisäänsä sokeria, rasvaa ja päihteitä.
Terve sielu terveessä ruumiissa pitää 100% paikkansa.
No nyt oli kyllä poikkeuksellisen sekavaa huttua ihan vauva-palstankin standardien mukaan...