Hdjsk

90 luvulla tuli tehtyä paljon vaarallisia asioita ikään nähden. Juurikin tota, että ekaluokkalaisesta asti vietti päivät rannalla yms. paljon, mitä täällä on mainittu. Oon aina ajatellut, että mulla oli tosi rakastavat vanhemmat, mutta muutama juttu varsinkin rangaistukset isän toimesta kyllä on alkanut mietityttämään. Esim joskus iskä sulki mut tammikuussa parvekkeelle pelkässä yöpuvussa ilman sukkia tai kenkiä ties kuinka pitkäksi aikaa ja muistan sen hämmennyksen, kun en edes tiennyt mistä se suuttu ja oli tosi ahdistunut olo. Siskon isä sulki rangaistuksena semmoseen vanhan puisen sängyn laatikkoon ja istui päälle, sisko on nyt 37v ja edelleen älytön ahtaa paikan kammo,kappas. Ton kaltaisia rangaistuksia oli muitakin, mut lyömistä ei sentään ollut. Kuitenkin tukistettiin välillä niin lujaa, että hyvä ku pää ei irronnut. Meni tosi pitkään, ennenku tajusin, että noihsn kaikki on väkivaltaa ja että väkivalta ei oo pelkkää lyömistä. Mä myös oon tosi herkkä ollut aina, niin tuntu, että aina jotenkin mun tunteita vähäteltiin ja pidettiin ruikuttamisena, vaikka tuntu oikeesti pahalta, aina piti vaan pärjätä ja kasvattaa paksumpi nahka. Muutin myös 16vuotiaana usean sadan kilometrin päähän toiseen kaupunkiin, missä sen aikainen poikaystävä asui, eikä mulla ollut mitään virallista asuntoa, vaan majaili kaverilla ja poikaystävän luona. Hain sitten kouluun ja vanhemmat laitteli rahaa tilille, kun tarvi 🙄 matkustelin myös ympäri Suomea jo 14 vuotiaasta lähtien ja saatoin olla pitkäänkin pois kotoa, tää kaikki ihan luvan kanssa, mut en Herran jumala päästäisi omaa lastani tolleen. Koen myös, että tästä kaikesta "huolettomuudesta" koitui mulle tosi paljon negatiivista, kun pohjimmiltaan oli tunne, että kukaan ei välittää, vaikka sen ikäsenä se olikin siistiä. Ajauduin myös vähän väärin porukoihin ja tuli testailtua kaikkia päihteitä ja ne oli ongelma hyvän aikaa. Kai ne päihteet jotenkin turrutti sitä tyhjyyttä ja turvattomuutta ehkä. En kuitenkaan halua vanhempia syyttää tästä täysin, koska äiti vaan halus luottaa muhun ja jälkeenpäin se on sanonut monta kertaa, että on yks isoin asia mitä katuu elämässä, että päästi mut niin nuorena pois kotoa, vaikka ei päihdemenneisyydestäni tiedäkään. No hyppäs vähän raiteilta tää viesti osassa kohtaa 😄