Olen hypännyt pois oravanpyörästä ja materian hankkimisesta
Pitkä vaativa ja stressaava ura takana asiatuntijana. Kyllästyin jatkuvaan kiireeseen ja kasvaviin vaatimuksiin. Mikään myyntitulos ei riittänyt, jos pääsit tavoitteeseen kauhealla työllä sinut palkittiin entistä kovemmilla tavoitteilla ilman että itse hyödyt siitä (en kuulunut niihin erityispalkittuohin yksikön johtajiin jotka käärivät tulosvoitot jotka alaiset tekivät)
Nyt en kestä enää nähdä ja kuulla ihmisten työasioista, tai uusista kalliista merkkilaukuista. Tai työmatkoista tai palkkioista. Ei vain pätkääkään kiinnosta. Lähinnä säälin jos elämän sisältönä on työ ja raha tai merkkituotteet.
Elämänarvoni ovat muuttuneet iän myötä. Kotiin en enää halua yhtään tavaraa lisää. Eikä jakkupuku-elämä kiinnosta.
Haluan omaa aikaa, kiireettömän arjen ja terveelliset elämäntavat. Pitkän yöunen ja riittävästi aikaa liikunnalle.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
AP.
Ihan turhaa riitelyä tässä ketjussa.
Ihmiset on erilaisia ja mm stressaantuvat eri asioista.
Minulle oma kiireetön arki ja vapaa-aika on tärkeintä. Yksinkertainen elämäntapa.
En tarvitse ravintola-illallisia, kalliita vaatteita, tai ulkomaan matkoja.
Oikeasti ihminen tarvitsee hyvin vähän. Ehkä yhdet farkut kerran vuodessa. Minulla on kaapit täysi vaatteita eri säähän. Niistä riittää ainakin 10 vuodeksi. Ja vaatteet voi ostaa vaikka käytettynä edullisesti. Ulkoilu, urheilu ja kirjastossa käynti on ilmaista. Ja puolisoni toki jakaa kulut kanssani. En ole köyhä YH- äiti. Joten esim asuminen on edullista.
Mutta tiedätkö, että todella monessa työssä raadetaan itsensä kipeäksi vuosikymmenestä toiseen ja silti ei ole varaa ravintolaillallisiin, kalliisiin vaatteisiin ja ulkomaanmatkoihin?
Nimim. Yhdet samat farkut kuudetta vuotta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on tehnyt todella viisaan valinnan.
Itse tein saman 3,5 vuotta sitten ja päivääkään en ole katunut.
Ajatuskin oravanpyörään palaamisesta kuvottaa.
Millä rahalla? Kyllä siihen askeettiseen elämäänkin tarvitsee rahaa. Eläkkeellä tuskin olet. Perintöjä?
Itse jäin 2,5 vuotta sitten vapaaehtoisesti pois työstä 5 vuotta ennen eläkeikää. Olen aina elänyt säästäväisesti ja sain kohtuullisen hyvää palkkaa.
Elän säästöilläni. Olipa onni, että tajusin jo kauan sitten, että tavaroiden hankkiminen ei ole se, mikä tekee minut onnelliseksi.
Enkä todellakaan kaipaa työelämän paineita.
Vierailija kirjoitti:
Millä rahalla siis elät?
Tästä on varmaan toinen ketju, se miljoonaluokan kavallus valtiolta...
Minulla oli viisi vuotta vakityön aloittamisen jälkeen pieni kriisi: tykkäsin itse työstä todella paljon, mutta kaikki urapöhinä sen ympärillä tympäisi.
Ratkaisu: lähdin tekemään samoja hommia yrittäjänä. Enää ei tarvitse väkisin osallistua peliin, jossa mittaillaan titteleitä ja ollaan LinkedInissä niin humbled, kun on saatu joku pieni tunnustus. Muut saa toki kilvoitella keskenään autoilla ja titteleillä sun muulla, eikä se mitenkään haittaa tai ahdista itseäni. Päinvastoin, mielelläni kannustan kaikkia pelaajia pelistä riippumatta.
Nyt meitä on vajaa 15 ihmistä firmassa, ja yhdessä tehdään hyviä hommia.
Vierailija kirjoitti:
Itse tekisin vain vähemmän töitä. Vaikka neljä päivää viikossa.
Olen tehnyt neljää päivää nyt useamman vuoden. Elämäni paras päätös. Mikään raha ei voisi korvata elämänlaadun paranemista.
Miten konkreettisesti teit sen? Jäit pois työelämästä vai vaihdot rentoon työhön?
Uskokaa nyt että minulla on puoliso joka taloudellisesti auttaa paljon omaan tilanteeseni.
Ruokaa menee itsellä n 200 euroa koska kumppani maksaa myös ruokaostokset ja asumisen, eli itse maksan 500 euroa asumisesta. Auto on velaton ja mies maksaa bensat koska itse kuljen julkisilla opiskelijan hinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi tuon kuluttavan asiantuntija-oravanpyörän ja täydellisen työelämän ulkopuolellejättäytymisen välissä on myös kultainen keskitie. Voi käydä ihan tavallisissa töissä, joiden jälkeen jaksaa elää sitä omaa elämäänsä, ja joista saa sen verran rahaa että pärjää ok. Mitään materiaa ei ole tarkoituskaan hankkia, tai rakentaa onnea ulkoisien seikkojen, kuten hienon auton varaan.
Kerro sellainen työ joka ei kuluta fyysisesti ja henkisesti ja mihin vain pääsee ilman koulutusta, suhteita yms..
Ilman koulutusta? Sinähän toope olet, koulutus on tärkeä asia elämässä nykyään eikä se samantien ole sama asia kuin oravanpyörä. Koulutuksella kehittää ja kypsyttää itseään tajuamaan asioita ja ihmisiä ym ym. Kulkuriksi voi päästä ilman koulutusta, lammaspaimenetkin koulutetaan nykyään.
Koulutus on ihan huuhaata. Työssä oppii.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi tuon kuluttavan asiantuntija-oravanpyörän ja täydellisen työelämän ulkopuolellejättäytymisen välissä on myös kultainen keskitie. Voi käydä ihan tavallisissa töissä, joiden jälkeen jaksaa elää sitä omaa elämäänsä, ja joista saa sen verran rahaa että pärjää ok. Mitään materiaa ei ole tarkoituskaan hankkia, tai rakentaa onnea ulkoisien seikkojen, kuten hienon auton varaan.
Jep! Mä olen asiantuntijatyössä rahoitusalalla, palkka 4500e, eikä työ tunnu ollenkaan liian kuormittavalta. Teen tasan 8 h päivässä töitä, sen minkä pystyn, mihin älyttömyyksiin ja ylitöihin en suostu. Olen hyvä työssäni. Illat ja viikonloput on sitten aikaa tehdä mitä lystää. En koe ollenkaan, että olisi tarvetta hypätä pois työelämästä. Työni on mielekästä, mukavia kollegoita joiden kanssa voi keskustella muustakin kuin työstä, työ rytmittää mukavasti arkea ja saan rahaa!
Ahaa siis elät miehesi siivellä. Olisit toki laittanut jo aloitukseen.
Vierailija kirjoitti:
Onnittelu. Olet löytänyt elämän todellisen tarkoituksen. Mutta valmistaudu siihen että Orpon hallitus ja muut ökyrikkaat tulevat vihaamaan sinua ja yrittävät keksiä keinoja saada rahasi itselleen.
Melkoista valhetta syydät ilmoille.Tämä hallitus ei vie sinun rahojasi,ole huoletta.
Vierailija kirjoitti:
On alkanut tuntua ihan naurettavalta ajatus jostain "urasta". Se on nimenomaan ura, mutaan urautunut kärrynpyöräjälki.
Ihanaa kun saa olla mökillä eikä tartte mitään.
Tarttee sun nyt sauna lämmittää,senkin onnekas.
Hyvä sinä! Jos ihmiset heräisivät tähän kuinka oma fyysinen ja henkinen terveys kärsii materialismin takia, niin voitaisiin tehdä muutoksia ja lopulta myös luonto hyötyisi tästä. Kuinka paljon vaatteet, matkat ja turhat krääsät saatuttavatkaan planeettaamme. Minä en ikinä aio edes tavoitella sellaista tilannetta että voisin matkustella tai ostaa Ihan mitä haluan; en saa siitä niin suurta mielihyvää kuin kotona puuhastelusta, kasvieni hoidosta ja lukemisesta. Kunhan olisi varaa tyydyttää perustarpeet ilman stressiä niin se todellakin riittäisi. Miksi niin monet haluavat paljon enemmän? Tutkittua on että ihmisen onnellisuus ei merkittävästi nouse sen tason jälkeen, kun perustarpeet on tyydytetty. Meitä on erilaisia, tiedän sen, mutta on surullista että niin monet painavat vaan menemään burnouttiin asti!
Missä iässä jäit pois? Paljonko oli nettovarallisuus tuolloin? Onko alaikäisiä lapsia?
Ilman koulutusta? Sinähän toope olet, koulutus on tärkeä asia elämässä nykyään eikä se samantien ole sama asia kuin oravanpyörä. Koulutuksella kehittää ja kypsyttää itseään tajuamaan asioita ja ihmisiä ym ym. Kulkuriksi voi päästä ilman koulutusta, lammaspaimenetkin koulutetaan nykyään.