Miten jotkut niin innoissaan töistänsä??
Kun katsoo jotain linkediä tai kuuntelee ihmisten juttuja, niin ovat täynnä intoa ja motivaatiota uudesta tai nykyisestä työstä.
Miten se on mahdollista?
Ja siis ihan minun ikäiset n. 50v.
Olen itse 48v ja mietin joka päivä mihin kaikki into katosi ja voisiko jäädä pian työelämästä pois. Takana töitä 23 vuotta enkä päivääkään ole ollut työttömänä.
Ovatko nämä motivoituneimmat aloittaneet työnteon myöhemmin?
Kommentit (45)
Ovat aidosti kiinnostuneita tekemästään esim. tutkijat ja muilla aloilla taitavuus työssään ja kannustavat esimiehen ja työkavereiden selkääntaputukset.
Teen vihdoinkin mua kiinnostavaa työtä.
Rakastan työtäni. Se innostaa edelleen, vuosien jälkeen. Ammattinimike ja koulutus tosin on vuosien saatossa hieman muuttunut, mutta työ itsessään aikalailla samaa. Olen mut ollut samassa työssä 20v ja toivon että vielä ainakin toiset saisin olla.
LinkedIn onkin ihan kammottava! Täynnä omahyväistä itsekehua ja oman egon nostatusta. Käyn silloin tällöin lukemassa ja ärsyyntymässä, eipä tarvii taas kuukauteen vilkaistakaan.
Itse olen ehkä vähän jopa kateellinen semmoisille ihmisille joilla aito intohimo ja innostus työtänsä kohtaan itse en kävisi päivääkään töissä jos se olisi taloudellisesti mahdollista,eli ainoastaan rahan takia herään ja meen töihin.
Olen pian 50 vuotias ja tykkään todella työstäni. Olen ollut 15 vuotta yrittäjänä ja yritykseni on noussut rakkaan harrastukseni ympärille. Voisin tehdä tätä työtä melkein ilman palkkaakin, mutta saan oikein hyvin rahaa.
Kun lapsemme olivat pieniä ja hoidin heitä kotona, niin koulutin itseäni iltapuolella vielä lisää ja vuosien varrella olen kouluttautunut entistä paremmaksi alallani.
En siis voisi oikein kuvitella tilannetta ap:n tilannetta itselläni, sillä olen innoissani yhä vieläkin. En valitettavasti oikein ymmärrä ihmisiä, jotka käyttävät ainakin 8 h/arkipäivä sellaiseen työhön, josta he eivät pidä. Minulle ainakin arkinen hyvinvointi on tärkeä asia.
Joillekin työ tuo elämään mielekästä tekemistä, yhteisöllisyyttä ja onnistumisenkokemuksia.
Työni on koulutustani vastaavaa, hyvinpalkattua ja ihan mukavaa. Silti keksisin mielekkäämpääkin tekemistä, jos saisin saman rahan muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ehkä vähän jopa kateellinen semmoisille ihmisille joilla aito intohimo ja innostus työtänsä kohtaan itse en kävisi päivääkään töissä jos se olisi taloudellisesti mahdollista,eli ainoastaan rahan takia herään ja meen töihin.
Niinpä. Itse todella inhoan työtäni ja ammatteja, joihin olen ajautunut opiskelemaan.
Minä olen sellainen ihminen luonteeltani että en voi suhtautua työhön niin että teen kasista neljään kunhan saan rahaa . En pysty sellaiseen.
Olen todella sitoutunut yhtiöön ja haluan tehdä työni hyvin ja haluan parasta yritykselle. Toisaalta työnantajani on todella hyvä ja reilu joten sellaisen yrityksen hyvää on helppo haluta missä kohdellaan hyvin ja arvostetaan työntekijää. Jos en välittäisi työstäni, menisi motivaatio ja lopettaisin työn. En pystyisi olemaan työssä mikä ei jollain tasolla innosta ja motivoi. Kun alkaa se fiilis olla ettei innosta on aika vaihtaa työnantajaa.
Minulle työ on merkinnyt aina vain rahaa, jolla maksaa laskut ja lainaa. Ylitöitä en ole koskaan tehnyt ja aina kiire töistä kotiin. Vapaa-aika on vain se joka minulle merkitsee jotain.
Kun voisikin jäädä töistä pois tekemään jotain omaa. Ikää 50v.
mielen köyhyyttä jos töissä on kivempaa ku vapaalla. ei millään pahalla olishan se kivaa ku tulis työllä toimeen
Ei kaikki LinkedInillä varmaan oikesti rakasta työtään, mutta jos haluaa urakehitystä ja parempaa palkkaa niin toki sitä on esitettävä, että työ on ihanaa. Sitten on niitä onnellisia/fiksuja jotka ovat tehneet oikean uravalinnan ja oikeasti nauttivat töistään. Jos itse ei yhtään nauti töistään niin kannattaa miettiä uranvaihtoa.
LinkedIn:ssähän ollaan uuden, paremman työn toivossa. Totta kai siellä tuodaan esille motivoituneisuutta.
Te jotka viihdytte työssänne niin hyvin ja "uhraatte" elämäänne työnantajallenne: onko teillä kotona kaikki hyvin vai onko työ pakoa yksityiselämästä?
Jos on tiennyt ajoissa mitä haluaa tehdä, ja päässyt niihin hommiin... Tai vaikka myöhemmin löytänyt sen mielekkään "hommansa", ihan ymmärrettävää minusta.
Itse kuulun niihin, joille työ on pakollinen paha... En nyt vihaa, muttei niin minkäänlaista paloa tmv. sitä kohtaan myöskään. En vain koskaan ole löytänyt sellaista hommaa, johon olisi palava kiinnostus ja into.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka viihdytte työssänne niin hyvin ja "uhraatte" elämäänne työnantajallenne: onko teillä kotona kaikki hyvin vai onko työ pakoa yksityiselämästä?
Työni antaa elämääni merkitystä ja sisältöä. Tietysti vapaallakin on kiva käydä salilla, katsoa suoratoistoa ja lukea kirjoja, mutta ei se voi korvata työtä.
No jos työ on älyttömän kiinnostavaa, kuten mulla, kai sitä innostuu. Mun olisi pitänyt jo jäädä eläkkeelle pari vuotta sitten, mutta ei ole vaan malttanut. Ja työnantaja pyytää jatkamaan vielä ainakin pari vuotta eteenpäinkin. :)
Mihin into katosi? Eli sullakin on ollut intoa. Luonnollista on, että uusi työ innostaa enemmän. Aika monet keski-ikäiset kouluttautuu nykyään uudelleen. Monella erityisesti korkeakoulutetulla on myös melko repaleinen työura.
Se, ettet ole ollut päivääkään työtön, vaikuttaa asiaan. Oletko ollut samassa työpaikassa kaiken aikaa? Millaista työtä teet? Onko mitään urakehitystä tai edes mahdollisuutta siihen? Pienikin uudelleenkouluttautuminen saattaa antaa uutta potkua.
Koska olen kutsumustyössä, ja vieläpä alalla, joka on täynnä valitusta ja vaatimusta.
Ne kahdeksasta neljään vain rahan takia -tekijät eivät koskaan tule tietämään, että tästä(kin) työstä voi saada paljon enemmän, kuin vain sen määrätyn palkan.
Motivoituneilla on mielekkäämmät duunit tai parempi asenne - tai molemmat.