Suurin osa lähihoitajaksi kouluttatuneista ei tee lähihoitajan töitä

Harva lähtee enää lukion jälkeen opiskelemaan sairaanhoitajaksi.

Lähihoitajista taas ne, ketkä alasta pitää, lähtevät jatkokouluttautumaan, ja heistä tulee sairaanhoitajia.

Harva nykyään lähihoitajaksi opiskeleva suunnittelee myös pystyvänsä lähihoitajana.

Miksiköhän?

Sairaanhoitajissakin on niitä, jotka eivät ole päivääkään tehneet sairaanhoitajan työtä valmistumisensa jälkeen.

Ja mitä tarjotaan ratkaisuksu?- Eikö se ollut että tulevaisuudessa vähintään puolella tulisi olla korkeakoulututkinto? Eli koulutetaan lisää, lisää, lisää. Ja sitten todetaan, että olsi kuule kannattanut kouluttautua oikealla alalle. Kannattaisiko muuten kouluttautua lähihoitajaksi?

Yksi syy on myös se, että ala on raskas. Juostaan pää kolmantena jalkana eikä kaikkea vaadittua ehdi tekemään kunnolla, koska henkilökuntaa ei ole riittävästi. Esimerkiksi muistisairaiden vanhusten/vammaisten/psykiatristen potilaiden kanssa työskennellessä joutuu kohtaamaan paljon väkivaltaa ja aggressiivista käyttäytymistä. Palkka on pieni ilman lisiä.

Itse vaihdoin alalle ja jaksoin valmistumiseni jälkeen vuoden. Käsien nivelet ja selkä alkoivat myös oireilemaan psyykkisen puolen ohella.

Palkka ei motivoi. Varsinkin jos on paljon aamuvuoroa eli paljon sitä raskainta perushoitoa ja pesuja, ei se peruspalkka ilman lisiä lämmitä.

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä tarjotaan ratkaisuksu?- Eikö se ollut että tulevaisuudessa vähintään puolella tulisi olla korkeakoulututkinto? Eli koulutetaan lisää, lisää, lisää. Ja sitten todetaan, että olsi kuule kannattanut kouluttautua oikealla alalle. Kannattaisiko muuten kouluttautua lähihoitajaksi?

Jollekin on todella jäänyt nyt levy päälle tuo 50 % ikäluokasta korkeastikoulutettujen tavoitteen kanssa. 

Jo tuossa jutussa oli monta ratkaisua siihen, miten lähihoitajien työn vetovoimaa voisi parantaa. Tämän päälle toki voisi ajatella palkkausta. Lisäisi ehkä työn mielenkiintoa. Mutta ei, ratkaisu on sitten se, että tukitaan tiet jatkokoulutukseen, että lähihoitajat suostuu työskentelmään pienellä palkalla huonoissa oloissa. 

Hyvin pitkälle siksi, koska TE-toimisto pakottaa niin paljon työttömiä lähihoitajiksi on tästä koulutuksesta muodostunut täysi vitsi ja tähän koulutukseen päätyneistä suurimman osan oletetaan olevan niitä, joille ei oikein mitään muutakaan ole tarjolla. Lähihoitajan koulutus on viimeinen vaihtoehto liian monelle. Harva kai tähän koulutukseen varsinaisesti haluaa tai tästä haaveilee, mutta se on vain pakon ja realismin sanelemaa.

tytär tähtäsi sairaanhoitajaksi ja valitsi ihan itse lähihoitajan opinnot, mutta kun sitten valmistuttuaan teki lähihoitajan työtä välivuoden ajan (kotihoidossa), niin tuli siihen päätökseen, että hoitajan työ on todella vaativaa ja raskasta eikä hän sittenkään tahdo tehdä sitä loppuelämäänsä. 

Ei varmaan ensimmäinen ja ainoa, jolle näin käy. Hyvä tietenkin tytölle, että ajoissa tajusi suunnata toiselle uralle, mutta kun niitä lähihoitajia ja sairaanhoitajiakin tarvittaisiin.

Se on ihan tavallista ammattikoulutuksessa. Jo iäisyys sitten esimerkiksi koulutetuista kampaajista 49 % teki koskaan päivääkään alan töitä.

Lukemat ovat isommat naisvaltaisilla aloilla, koska tosi moni jää ammattikoulun jälkeen äitiyslomalle ja siitä hoitovapaalle ja sitten sama uudelleen toisen lapsen kanssa.

Hyvin monissa ammateissa tarvitaan lähihoitajan tutkinto. Ei hoidollisissa ammateissa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin pitkälle siksi, koska TE-toimisto pakottaa niin paljon työttömiä lähihoitajiksi on tästä koulutuksesta muodostunut täysi vitsi ja tähän koulutukseen päätyneistä suurimman osan oletetaan olevan niitä, joille ei oikein mitään muutakaan ole tarjolla. Lähihoitajan koulutus on viimeinen vaihtoehto liian monelle. Harva kai tähän koulutukseen varsinaisesti haluaa tai tästä haaveilee, mutta se on vain pakon ja realismin sanelemaa.

Ja kukaan ei jaksa sitten olla se ainainen paskavaippojen vaihtaja. Hoitsut pistävät lähärit tekemään nuo hommat.

Vierailija kirjoitti:

tytär tähtäsi sairaanhoitajaksi ja valitsi ihan itse lähihoitajan opinnot, mutta kun sitten valmistuttuaan teki lähihoitajan työtä välivuoden ajan (kotihoidossa), niin tuli siihen päätökseen, että hoitajan työ on todella vaativaa ja raskasta eikä hän sittenkään tahdo tehdä sitä loppuelämäänsä. 

Ei varmaan ensimmäinen ja ainoa, jolle näin käy. Hyvä tietenkin tytölle, että ajoissa tajusi suunnata toiselle uralle, mutta kun niitä lähihoitajia ja sairaanhoitajiakin tarvittaisiin.

Reippaat lähihoitajat palkataan ilomielin tekemään kokoonpanotyötä.

Työ opetetaan paikan päällä ja on lähihoitajan työtä kevyempää. Kaikki pikkasenkin painavampi nostetaan ketjunostimella.

Käsitys on myös sellainen, että lähihoitajat olisivat jotenkin huonoja ihmisiä alaluokkaa ja av-mammoja, laiskoja ja tyhmiä entisiä työttömiä, jotka eivät ole muualle päässeet. Tämä johtaa sitten siihen, että työoloja ei edes haluta parantaa ja ovat muka itse surkeutensa aiheuttaneet.

Lähihoitaja voi tehdä monenlaisia töitä. Monessa työssä ammattinimike on muu kuin lähihoitaja. Onkohan tosiaan otettu kaikki huomioon asiaa tutkittaessa.