Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kihloihin 4 kk kuluttua seurustelun aloittamisesta
21.09.2023 |
Ehkä tästäkin aiheesta on joskus tehty aloitus, mutta enpä jaksa kaivella.
Olemme siis seurustelleet vajaa pari kuukautta ja kaikki tuntuu niin sanotusti loksahtaneen yhteen tämän miehen kanssa. Olemme hyvin samanhenkisiä ja tuntuu, että tässä se oikea nyt on.
Olemme puhuneet yhteenmuutosta ja naimisiinmenosta ja ajatus tuntuu suunnattoman hyvältä. Tässä yhtenä päivänä mies sanoi haluavansa mennä kanssani kihloihin joulun alla. Oli siis aikonut kosia perinteisesti silloin, mutta ei malttanutkaan olla puhumatta asiasta jo nyt vaan kysyin, mitä mieltä olen. Haluaisin myös naimisiin jo ensi vuonna. Minä suostuin, vaikka olemme melko tuore pari. Ajatus loppuelämästä hänen kanssaan tuntuu sanoinkuvaamattoman ihanalta.
Onko täällä muita, jotka ovat menneet pian kihloihin? Onko suhde kestänyt/ Kuinka pitkään kesti?
Kommentit (32)
No nyt kun kysyit niin, tässä oma kokemukseni. Kihloihin n. 3kk kuluttua tutustumisesta, yhteen muutto, naimisiin 4,5 kuukauden päästä. Kolme kuukautta häistä, mies lähti toisen naisen perään, ja sain kauttarantain selville että mies kärsi monesta mt-ongelmasta. Hyvin osasi ne peittää. Seuraavan miehen kanssa vähintään kahden vuoden tutustuminen ennen mitään suurempaa suunnitelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No näin 47 vuotiaana ja 24 vuoden avioliitosta eronneena en voi sanoa muuta kuin että MIKSI?
Kukaan ei opi tuntemaan toista ihmistä parissa kuukaudessa. Eikä kokonaan ikinä. Avioliitto on turha juridinen sopimus, yhdessä voi elää ilman sitäkin.
Tänään se sun mies on maailman ihanin kultsipuppeli. 5 vuoden päästä se on veetuileva, likaiset kalsarinsa pitkin lattioita jättävä vonkaaja , joka raivoaa kerran viikkoon kun et anna sille vähintään joka toinen päivä. Eikä tämä ollut sarkasmia vaan elämänkokemusta.
Me mentiin kihloihin 4 kk seurustelun jälkeen. Yhdessä oltu 24 vuotta.
Ihan yhtä nopeasta toiminnasta ei ole kokemusta, mutta menin kihloihin 6 kk ja naimisiin 11 kk seurustelun aloittamisesta. Nyt on 33 vuotta mennyt ja voin sanoa, että kertaakaan en ole ollut epävarma, teinkö oikean ratkaisun. Tai jos ihan rehellisiä ollaan, niin yhden kerran mietin sitä noin puolen minuutin ajan.
Me tiedettiin toisemme, käytiin 1 treffeillä ja alettiin seurustelemaan. 4,5kk ensitreffien jälkeen mentiin kihloihin ja siitä n. vuosi eteenpäin niin naimisiin. Nyt oltu jo kohta 25v yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäisi olette? Siitä riippuu paljon. Jos teinejä niin ei, jos 25-> niin ehkäpä. Me mentiin kihloihin 5kk päästä, mutta ollaankin uskovaisia eli seksiä piti saada pian ;) Häät tuosta 5kk päästä ja edelleen yhdessä, 27v.
Me muutettiin yhteen ja mentiin kihloihin 5 kk seurustelun aloittamisesta. Silloin oli jo kyllä tiedossa, että olin raskaana. 11 vuotta tästä ja ainakin vielä ollaan yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me tavattiin toukokuussa ja mentiin kihloihin heinäkuussa, eli 2 kk tuntemisen jälkeen. Silloin oltiin asuttu jo 2 kk yhdessä :D Eli mies muutti luokseni pari päivää ensitreffien jälkeen.
Vuodet on vierineet ja pian tulee täyteen 30 vuotta yhdessä :) Lapset on jo aikuisia ja paljon haaveita ollaan yhdessä toteutettu.
Tottakai on ollut vaikeitakin aikoja kuten elämässä aina, mutta ei ne ole siitä johtuneet että mentiin nopeasti kihloihin :D Antakaa mennä jos siltä tuntuu! Täällä eletään vaan kerran.
Vierailija kirjoitti:
No näin 47 vuotiaana ja 24 vuoden avioliitosta eronneena en voi sanoa muuta kuin että MIKSI?
Kukaan ei opi tuntemaan toista ihmistä parissa kuukaudessa. Eikä kokonaan ikinä. Avioliitto on turha juridinen sopimus, yhdessä voi elää ilman sitäkin.
Tänään se sun mies on maailman ihanin kultsipuppeli. 5 vuoden päästä se on veetuileva, likaiset kalsarinsa pitkin lattioita jättävä vonkaaja , joka raivoaa kerran viikkoon kun et anna sille vähintään joka toinen päivä. Eikä tämä ollut sarkasmia vaan elämänkokemusta.
Kurja että sulle sattui ikävä mies. Onneksi kaikki miehet eivät ole ikäviä.
Yhdet tutut seurusteli 13v ennenkuin uskalsivat naimisiin, no sit vihdoin kokivat tuntevansa toisensa tarpeeksi hyvin ja menivät naimisiin. Siitä 1,5 ja ero... Että ei se pitkäkään tuntemisaika välttämättä eroa estä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavattiin Matchissa, kihloihin kuukautta myöhemmin. Vuoden päästä naimisiin. Nyt kolme lasta ja 15 vuotta yhdessä. Ei se aina aikaa katso kun löytää sopivan ihmisen.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisi olette? Siitä riippuu paljon. Jos teinejä niin ei, jos 25-> niin ehkäpä. Me mentiin kihloihin 5kk päästä, mutta ollaankin uskovaisia eli seksiä piti saada pian ;) Häät tuosta 5kk päästä ja edelleen yhdessä, 27v.
Minä 34, mies 42
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisi olette? Siitä riippuu paljon. Jos teinejä niin ei, jos 25-> niin ehkäpä. Me mentiin kihloihin 5kk päästä, mutta ollaankin uskovaisia eli seksiä piti saada pian ;) Häät tuosta 5kk päästä ja edelleen yhdessä, 27v.
Minä 34, mies 42
Ap
Sitten olette jo hyvin aikuisen iässä, tiedätte keitä olette ja mitä tahdotte elämältänne, eli eikun menoksi, onnea matkaan :)
Näin pidemmällä elämänkokemuksella: Ketään et voi kunnolla tuntea, ellette ole ensin vuosia yhdessä ja myös asu yhdessä. Ja kihlat ja naimisiinmeno on täysin turhaa. Jos rakkaus on oikeaa, se on ja pysyy ilman sormuksiakin. Ja mikä ihmeen kiire tällaisissa asioissa?
Itse sain siitä "kivasta" miehestä, joka halusi lapsia ja halusi sitoutua, elämäni pisimmän ja pahimman oppitunnin. Olipa ihku ihanaa viettää päivä prinsessana häissä, mutta eipä tiennyt tyttö... Jälkeenpäin ajateltuna olin todellakin kakara, joka ei tajunnut vielä mistään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No näin 47 vuotiaana ja 24 vuoden avioliitosta eronneena en voi sanoa muuta kuin että MIKSI?
Kukaan ei opi tuntemaan toista ihmistä parissa kuukaudessa. Eikä kokonaan ikinä. Avioliitto on turha juridinen sopimus, yhdessä voi elää ilman sitäkin.
Tänään se sun mies on maailman ihanin kultsipuppeli. 5 vuoden päästä se on veetuileva, likaiset kalsarinsa pitkin lattioita jättävä vonkaaja , joka raivoaa kerran viikkoon kun et anna sille vähintään joka toinen päivä. Eikä tämä ollut sarkasmia vaan elämänkokemusta.
Kurja että sulle sattui ikävä mies. Onneksi kaikki miehet eivät ole ikäviä.
Yhdet tutut seurusteli 13v ennenkuin uskalsivat naimisiin, no sit vihdoin kokivat tuntevansa toisensa tarpeeksi hyvin ja menivät naimisiin. Siitä 1,5 ja ero... Että ei se pitkäkään tuntemisaika välttämättä eroa estä :(
Ei ehkä, mutta kyllä helpottais... Ensimmäinen punainen lippu jysähti mulle, kun oli tunnettu 6kk. Vuoden jälkeen olisin varmaankin lähtenyt eri teille, mutta oltiinhan jo kihloissa ja lapsi tulossa. Ja aattelin, että turha itkeä, kun on jo vetelät housussa. Siitä sitten vuosi toisensa perään kohti pahempaa...
Yks muinainen työkaveri meni naimisiin kahden viikon seurustelun jälkeen. En tiedä hänestä mitään nykyään.
Odottelisin vielä vähän. Itsellä kaksi todella nopeasti edennyttä suhdetta ja yhtä nopeasti tultiin alas. Toisen kanssa asuttiin käytännössä yhdessä kahden viikon seurustelun jälkeen ja mies jopa halusi nopeasti muuttaa virallisesti yhteen. Syy selvisi mulle pian yhteenmuuton jälkeen, kun miehen ulosottokirjeet alkoi saapua.
Vierailija kirjoitti:
Yks muinainen työkaveri meni naimisiin kahden viikon seurustelun jälkeen. En tiedä hänestä mitään nykyään.
Esteiden tutkintaan menee vähintään viikko, joten nopeasti on kihloihin menty. Archie ja Iida jää kakkoseksi.
Kihloihin voi mennä. Naimisiin menoa odottaisin.
Exälleni tuli vimma kihlata uusia naisiaan, koska itse en siihen suostunut hyvästä syystä.
Mies ei osaa olla yksin. Nykyisen naisystävänsä kanssa seurustelua aloittaessaan pakotti minua edelleen suhteeseen kanssaan.
Nyt heillä on kiva kesä takana. Toivon heidän suhteen kestävän ja exän olevan vihdoin uskollinen ja luotettava kumppani.
Nykyinen ei taida tietää muuta kuin exän värikkäät tarinat meistä existä. Ne on fiktiivisesti väritettyjä tarinoita.
Toivon hartaasti heille onnea ja rauhallista etenemistä niin ettei kukaan enää saa siipeensä exäni agendoista.
Me tavattiin toukokuussa, kihlauduimme syyskuussa, avioiduimme maaliskuussa, ja esikoinen syntyi elokuussa. Eli kaikkeen tuohon kului 1 vuosi ja 3 kuukautta. Ensi vuonna 35-vuotishääpäivä 😊
Alue: Aihe vapaa
Omia kokemuksia ei ole mutta kaveri tapasi miehen ja viikko ensitreffeistä alkoivat jo etsiä yhteistä vuokra-asuntoa. Parin ensimmäisen kuukauden sisään kävivät esittäytymässä toistensa vanhemmille. Ovat edelleen onnellisesti yhdessä nyt 12 vuotta myöhemmin.