Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen surullinen esimerkki siitä, että korkeakoulutus ei takaa työpaikkaa
21.09.2023 |
Nuorille pitäisi opettaa, että kaikella koulutuksella ei ole
samanlaista arvoa työmarkkinoilla.
Valmistuin tänä vuonna filosofian tohtoriksi humanistiselta alalta.
Opintoihini kului noin seitsemän vuotta, ja näiden vuosien aikana
tein myös joitain pätkiä tutkimus- ja muita töitä. En kantanut suurta
huolta työllistymisestäni, koska ajattelin, että korkea
koulutusasteeni ja monipuolinen, joskin vähän sekalainen,
työkokemukseni takaisivat sen, että saisin ennen pitkää osaamistani
vastaavaa työtä. Nyt, muutaman kuukauden työttömyyden jälkeen,
ajatukseni ovat kuitenkin alkaneet muuttua.
Suomessa on jo pidemmän aikaa puhuttu työvoimapulasta ja siitä,
että suorittavan työn sijasta tulevaisuuden työmarkkinat painottuvat
asiantuntijatyöhön. Tämän vuoksi on pidetty tärkeänä panostaa
korkeakoulutukseen, ja edellinen hallitus jopa linjasi, että vuoteen
2030 mennessä puolella suomalaisista nuorista olisi
korkeakoulututkinto.
VIIME keväänä julkiseen keskusteluun nousi kuitenkin myös se, että
tohtorien työttömyys on 2000-luvulta lähtien lisääntynyt ja kasvaa
sitä mukaa kuin väitelleitä tulee enemmän. Kaikille akateemisen
tutkinnon suorittaneille ei löydy töitä, ja samalla avoimina oleviin
asiantuntjatöihin on niin kova tunku, että jotkut vähemmän
profiloituneet ja heikommin verkostoituneet hakijat jäävät
väistämättä nuolemaan näppejään.
Olen itse hieman surullinen esimerkki siitä, että suomalaisessa
yhteiskunnassa korkeakoulutus ei enää yksiselitteisesti takaa
työpaikkaa.
Jotkut hakijat jäävät väistämättä nuolemaan
näppejään.
Vanha slogan "koulutus kannattaa aina" joutaa oman kokemukseni
ja myös aiheesta käydyn keskustelun perusteella jo romukoppaan.
Unelmien tavoittelun sijaan nuorille voisi opettaa enemmän
realistista elämänasennetta, ja varsinkin sitä, että kaikella
koulutuksella ei ole samanlaista arvoa työmarkkinoilla.
Humanistinen koulutus on tuonut minulle verrattain laajan
yleissivistyksen, mistä olen osaltani kiitollinen suomalaiselle
koulutusjärjestelmälle, mutta samanaikaisesti näyttää siltä, että
sivistys perinteisessä mielessä on menettänyt merkitystään. Ehkä
sivistys ja lukeneisuus ovat tulevaisuudessa vain harvojen
harrastuksia, joihin voi keskittyä vapaa-ajalla sen jälkeen, kun on
ensin käyty palkkatöissä vaikkapa it-toimistossa tai
vanhustenkeskuksessa. Toivottavasti olen väärässä.
Kommentit (46)
Mitä käytännön osaamista sinulla on, mistä joku työnantaja haluaisi maksaa?
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on Hesarin mielipidekirjoitus parin päivän takaa. Erittäin osuva, olen yrittänyt puhua tästä aiheesta jo vuosia.
T: Ei ap
Vastaavassa tilanteessa otin lusikan kauniisti käteen ja kouluttauduin toiselle, työllistävälle alalle. Nyt on sitten sivistyksen tuova koulutus sekä toinen, ammatin/työn tuova koulutus.
Tarkkoja työllisyystilastoja eri alojen ja opiskelusuuntausten työllisyystilastoista julkaistaan ihan jatkuvasti. Esim te-toimiston kautta niitä löytää. Jos työllistymistilanne olisi kiinnostanut ennen opintoja, niin tietoa olisi kyllä löytynyt. Korkeakoulutettujen ammattiliitotkin seuraavat jatkuvasti mikä on vastavalmistuneiden ja kokeneempien työllistymisaste. Lääkäreillä ja psykologeilla varmaan parhaat työllistymisasteet.
Vierailija kirjoitti:
Voithan sinä opiskella kaikkea humpuukia mutta miksi kukaan sinua palkkaisi jos olet huono työntekijä.
Miksi huonoja työntekijöitä kuitenkin palkataan? Vain huono itse ei sitä myönnä. On lusmuja, osaamattomia ja niitä, jotka pöllivät firman rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akateemisen koulutuksen perimmäinen tarkoitus on kouluttaa kriittistä massaa, josta syntyy uusia innovaatioita ja kasvua. Siksi yhteiskunnan kannattaa kouluttaa, vaikka yksilötasolla se ei aina kannattaisi.
Olen humanistisen alan tohtori, enkä kyllä kuvitellutkaan työllistyväni yliopiston ulkopuolelle. Mutta tutkijan tie on liian kivinen, ja olen loppujen lopuksi työllistynyt ihan muualle. Oli koulutuksesta se ilo, että osaa ajatella laaja-alaisesti ja systemaattisesti, mistä kyllä jotain hyötyäkin on. Omat lapset olen kasvattanut olemaan kai liiankin jalat maassa, kun hyvistä kouluarvosanoista huolimatta eivät oikein pidä yliopistoa edes vaihtoehtona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta taidolliset viedään jo käsistä ennen valmistumista.
Opiskelen juuri sitä mitä haluan. Miksi opiskelisin vaikka sähkömieheksi, jos koko homma ei kiinnostaisi minua pätkän vertaa? Hohhoijaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voithan sinä opiskella kaikkea humpuukia mutta miksi kukaan sinua palkkaisi jos olet huono työntekijä.
Miksi huonoja työntekijöitä kuitenkin palkataan? Vain huono itse ei sitä myönnä. On lusmuja, osaamattomia ja niitä, jotka pöllivät firman rahat.
Johtajien tuttuja ja sukulaisia.
Työt loppui kun henkilöstöfirmat alkoi päättämään kuka palkataan. Nykyään yli 40 v on turhake jota ei palkata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarkkoja työllisyystilastoja eri alojen ja opiskelusuuntausten työllisyystilastoista julkaistaan ihan jatkuvasti. Esim te-toimiston kautta niitä löytää. Jos työllistymistilanne olisi kiinnostanut ennen opintoja, niin tietoa olisi kyllä löytynyt. Korkeakoulutettujen ammattiliitotkin seuraavat jatkuvasti mikä on vastavalmistuneiden ja kokeneempien työllistymisaste. Lääkäreillä ja psykologeilla varmaan parhaat työllistymisasteet.
Kyllä kaikilta aloilta työllistytään, mutta tilastot eivät kerro, mihin töihin.
47mies kirjoitti:
Työt loppui kun henkilöstöfirmat alkoi päättämään kuka palkataan. Nykyään yli 40 v on turhake jota ei palkata.
Alle kolmekymppisenä olin liian nuori eikä ollut riittävästi työkokemusta työtehtäviin. Kolmekymppisenä ei ollut riittävää työuraa cv:ssä koska ei ollut aiempaa työkokemusta koska ei päässyt ilman tuota työkokemusta töihin nuorempana. Nelikymppisenä on jo liian vanha. Mikä tässä yhtälössä on vialla?
(Osin totta kohdallani, osin ei koska olen töissä kylläkin mutta olen ollut työttömänä noista syistä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaali ihminen tutustuu ennen opiskeluja myös työnsaanti- ja ansaintamahdollisuuksiin. Jäikö AP:lta osa kotiläksyistä tekemättä?
Vierailija kirjoitti:
Akateemisen koulutuksen perimmäinen tarkoitus on kouluttaa kriittistä massaa, josta syntyy uusia innovaatioita ja kasvua. Siksi yhteiskunnan kannattaa kouluttaa, vaikka yksilötasolla se ei aina kannattaisi.
Ihan järkevää, mutta on siinäkin massassa laadullista eroa. Esim. sukupuolentutkijoilta ei tule mitään innovaatioita, kun taas vaikkapa fysiikan tai kemian maistereilta voi tullakin. Suomessa on tosin se ongelma, että kun kaikki pääomat on verotettu niin ne innovaatiot ostetaan kasvuvaiheessa ulkomaille.
Kaffebulla kirjoitti:
Mitä käytännön osaamista sinulla on, mistä joku työnantaja haluaisi maksaa?
Osaan väistellä kaikkia röitä
kysymys onkin mikä on humpuukia ja mikä ei.
on muitakin "arvoja" kuin tehdä niska limassa pitkiä päiviä matalan tulotason eteen terveyden kustannuksella. Tätä mantraa ajaa selvästi tietyntyppiset yritykset joissa omistaja yrittää ahnehtiä tuottoa.
Että joku kehtaa! Tuo on suoraan Hesarista!
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen juuri sitä mitä haluan. Miksi opiskelisin vaikka sähkömieheksi, jos koko homma ei kiinnostaisi minua pätkän vertaa? Hohhoijaa...
Sähkömiehenä tulisit toimeen omalla työlläsi ja sinulla olisi sen takia itsekunnioitus kohdallaan. Jos opiskelet nuolenpääkirjoituksen professoriksi, olet vain tukien varassa roikkuva katkera vasemmistoaktivisti joka peittää itseinhonsa ajatuksella omasta ylivertaisesta älykkyydestä kaikkiin muihin verrattuna (joka ei ole edes totta).
Alue: Aihe vapaa
Näinhän se on. Opojen ja läheisten pitäisi estää estetiikan yms opiskelu. Lähärikoulu kutsuu, niin minullekin kävi.