Grand Designs Suomi kausi 2

Entiiä, mutta miettikääppä vituttaako tuota naapuria, jonka talo on melkein nurkassa kiinni, että ensin hirveä hanke ja rakennushommat. Sitten siinä ei halutakkaa asua ja jätetään piha ym työt kesken. 😂

Mara kirjoitti:

Entiiä, mutta miettikääppä vituttaako tuota naapuria, jonka talo on melkein nurkassa kiinni, että ensin hirveä hanke ja rakennushommat. Sitten siinä ei halutakkaa asua ja jätetään piha ym työt kesken. 😂

Ja seuraavat viikot varmaan ravaa uteliaita katsomassa taloa ulkoa

Vierailija kirjoitti:

Honkia pitää kastella erikseen lisää. Hehtaaritasakattoa täytyy harjata aktiivisesti neulasista ja roskista. Jättiterassia on putsattava ja öljyttävä alati.  Aivan kaikkea ei taidettu ajatella loppuun asti.

Ei kaikki halua öljyttyä terassia. Ihan riippuu puulajista ja millaiseksi haluaa sen muuttuvan.

Tuttu naama vuosien takaa tää mies..ikävä kyllä. Yhtä luihu nyt ku oli jo 15v sitten. Tolla tyypillä ei mitään empatiaa tms. Nyt on löytänyt itelleen samanlaisen kumppanin.

Samaa mietin. Aika ylimielistä ajatella, että KAIKKI täällä olevat "vain haukkuvat". Kannattaa tosin pysyä täältä vähän h*tin kaukana, jos ei halua lukea sitä haukkumista, koska toki sitäkin myös tulee. Mutta mitä sillä tiedolla tekee, että joku jossain on jotain mieltä? Ei se siellä teidän talossa asu.

Ylen Areenassa löytyy Unelmakoti-sarja, ensimmäisen kauden jaksoilta löytyy pariskunta, joka tekee henkilökohtaisen konkurssin ja talo myydään keskeneräisenä.

Muutama kausi myöhemmin sama perhe rakentaa jälleen ja konkurssin jälkimainingeissa hetken menee.

Rehellistä pohdintaa ja tuskaisiakin tunnelmia muistellaan häpeämättä.

Kaikkien tyytyväisyys toisen rakennuksen valmistuttua on mieleenpainuvaa ja rohkaisevaa: aina ei voi voittaa ja hopeakaan ei ole häpeä.

Suomessa ei ole henkilökohtainen konkurssi mahdollista. Mutta oppia voisi ottaa tuosta suhtautumistavasta. Valtamerilaivojakin kaatuu, miksipä ei talonrakennuskin mene syystä jos toisestakin joskus pieleen.

Tero ja Nina, kuka tahansa. Kun tunnustetaan ja reilusti avoimesti kerrotaan missä meni pieleen niin Unelmatalon konkurssin tehneiden esimerkillä toinen kerta onnistuessaan on varmasti katkeransuloinen, mutta lapsillekin hieno esimerkki asioiden kypsästä hoidosta. Mikä mainion perintö jälkipolville.

Ei ole mitään syytä juosta karkuun.

No eiks ne kaikki talot oo vähän niinku uniikkeja jos tää on grand designs suomi, ööh? Kiva et fyrkkaa on eikä tarvi lainalla rakentaa, mut suurin osa suomalaisista kyl joutuu niin tekemään.

Miten on mahdollista että tuohon keskelle sai rakentaa?   2 taloa pienempiä ja suorastaan vaatimattoman näköisiä

Tää on ihan lynkkauspalsta. Varmaan kaikilla muilla onnistuu kaikki ihan ekalla ja suunnitellusti.

Unelmiaan ei kannata tavoitella kun jos hiukankin epäonnistuu niin ei tarvi olla edes julkisuudessa kun jo täällä joku herjaa.

Velkojia pakoon Viroon. Sieltä löytyy monia muitakin. Hieno esimerkki lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Miten on mahdollista että tuohon keskelle sai rakentaa?   2 taloa pienempiä ja suorastaan vaatimattoman näköisiä

Häh? Alue on kaavoitettu noin.

Vierailija kirjoitti:

Ylen Areenassa löytyy Unelmakoti-sarja, ensimmäisen kauden jaksoilta löytyy pariskunta, joka tekee henkilökohtaisen konkurssin ja talo myydään keskeneräisenä.

Muutama kausi myöhemmin sama perhe rakentaa jälleen ja konkurssin jälkimainingeissa hetken menee.

Rehellistä pohdintaa ja tuskaisiakin tunnelmia muistellaan häpeämättä.

Kaikkien tyytyväisyys toisen rakennuksen valmistuttua on mieleenpainuvaa ja rohkaisevaa: aina ei voi voittaa ja hopeakaan ei ole häpeä.

Suomessa ei ole henkilökohtainen konkurssi mahdollista. Mutta oppia voisi ottaa tuosta suhtautumistavasta. Valtamerilaivojakin kaatuu, miksipä ei talonrakennuskin mene syystä jos toisestakin joskus pieleen.

Tero ja Nina, kuka tahansa. Kun tunnustetaan ja reilusti avoimesti kerrotaan missä meni pieleen niin Unelmatalon konkurssin tehneiden esimerkillä toinen kerta onnistuessaan on varmasti katkeransuloinen, mutta lapsillekin hieno esimerkki asioiden kypsästä hoidosta. Mikä mainion perintö jälkipolville.

Ei ole mitään syytä juosta karkuun.

Suomessa et pääse eroon veloistasi ja rehellinen ansiotulo menisi suurelta osin velkojille. Jos luonteenpiirteenä on kaikki minulle ja heti, niin lain puitteissa eläminen Suomessa olisi ollut heille vaikeaa.

Ainoa vaihtoehto on luikkia karkuun pitkiä käsiä. Todennäköisesti luikkivat niin kauas, että velkojen takaisinperintä on mahdollisimman hankalaa. Ja jos on pelkoja rikossyytteistä, niin suuntavat Euroopan ulkopuolelle.

Henkilökohtainen konkurssi heillekin, ei ole varaa habitukseen Suomessa. Noh, tuskinpa tuollaisia yrittäjiä kovin moni kaipaa takaisin, kun vastuunkantokyky ongelmatilanteessa on luokkaa ota muiden rahat ja juokse.

Vierailija kirjoitti:

Velkojia pakoon Viroon. Sieltä löytyy monia muitakin. Hieno esimerkki lapsille.

Jos on maksamattomia velkoja Virossa, niitäpä saatetaan periä siellä vähän eritavalla. Riippuen velkojasta..

Vierailija kirjoitti:

Ylen Areenassa löytyy Unelmakoti-sarja, ensimmäisen kauden jaksoilta löytyy pariskunta, joka tekee henkilökohtaisen konkurssin ja talo myydään keskeneräisenä.

Muutama kausi myöhemmin sama perhe rakentaa jälleen ja konkurssin jälkimainingeissa hetken menee.

Rehellistä pohdintaa ja tuskaisiakin tunnelmia muistellaan häpeämättä.

Kaikkien tyytyväisyys toisen rakennuksen valmistuttua on mieleenpainuvaa ja rohkaisevaa: aina ei voi voittaa ja hopeakaan ei ole häpeä.

Suomessa ei ole henkilökohtainen konkurssi mahdollista. Mutta oppia voisi ottaa tuosta suhtautumistavasta. Valtamerilaivojakin kaatuu, miksipä ei talonrakennuskin mene syystä jos toisestakin joskus pieleen.

Tero ja Nina, kuka tahansa. Kun tunnustetaan ja reilusti avoimesti kerrotaan missä meni pieleen niin Unelmatalon konkurssin tehneiden esimerkillä toinen kerta onnistuessaan on varmasti katkeransuloinen, mutta lapsillekin hieno esimerkki asioiden kypsästä hoidosta. Mikä mainion perintö jälkipolville.

Ei ole mitään syytä juosta karkuun.

No, nämä Tero ja Nina eivät ole rehellisiä talonrakentajia, joille kävi ikävästi ajan muuttuessa huonoksi. Nämä ovat filunki-ihmisiä, firmoja on pystytetty ja kaadettu ja laskut on jätetty tahallaan maksamatta. Elämä on ollut pelkkää pintaa somemaailmaa varten, jotta muut ihailisivat. Nytkin lähtivät velkojia, niitä rehellisiä ihmisiä, pakoon. En tuhlaisi tähän pariskuntaan sääliä.

Vierailija kirjoitti:

Tää on ihan lynkkauspalsta. Varmaan kaikilla muilla onnistuu kaikki ihan ekalla ja suunnitellusti.

Suurin osa talonraksentajista tekee sentään budjetin. Siinä myös yritetään pysyä. Jos alkaa budjetti lipsua, pitää vaihtaa edullisempiin vaihtoehtoihin. Ei varmaankaan ole tarkoitus lynkata vaan ihmettelyä herättää miten takki auki voi lähteä noin isoon ja kalliiseen projektiin.

Olen usammankin rakennus- ja remppabudjetin tehnyt elämäni aikana. Viimeisin heitti 500€.

Voitaisiinko täällä puhua taas ohjelmasta ja taloista vaihteeksi.

Toivon myös paluuta aiheeseen.

Jyväskylän talosta tuli upea! Ja pariskunta oli tosi mukavan oloinen.

Paraisten pirttiä voisi oikeastaan markkinoida toimistoksi jollekin yritykselle. Alakerrassa olisivat toimistohuoneet ja yläkerrassa neuvotteluhuone/taukotila.

Joo menkää jankuttamaan kakkosjaksosta niihin lukemattomiin ketjuihin mitä pariskunnan toiminta on synnyttänyt. Jatketaan täälä nyt aiheesta, eli itse taloista ja seuraavasta jaksosta!

Jyväskylän Aalto-mukaelma talosta tuli upea! Tonttivalintaa vaan ihmettelen syvästi, ahtaaseen talohel*ettiin jossa talo ei pääse "sulautumaan" luontoon. Varmaan sijainti kuitenkin tuntuu kotoisalta asukkaista kun pääkaupunkiseudulta muuttaneet.