Tuttava sai tietää aikuisena omalta äidiltään olevansa vanhinko

Olin ns. vahinko mutta rakastettu:).

Silti kuten joku jo sanoi, Jumalan silmissä kukaan ei ole vahinko (psalmi 139).

Ei tuommoista pitäisi kertoa, jos on ykskään aivosolu toiminnassa

Minä sain omalta äidiltäni tietää olevani niin inhottava ettei minua olisi pitänyt rintaruokkia vauvana.

M 48

Vierailija kirjoitti:

Ei tuommoista pitäisi kertoa, jos on ykskään aivosolu toiminnassa

Ikävä kertoa teille muille aikuisille, että kaikki ihmiset eivät ole hyviä ihmisiä. Ihmettelen, jos ette ole sitä vielä huomanneet. Myöskään kaikki isät ja äidit eivät rakasta lapsiaan. Monia lapsia vain siedetään. Joitakin lapsia jopa vihataan ja vanhempi tai vanhemmat yhdessä telkevät kaikkensa, että lasten elämä olisi kärsimystä.

Uskovaisilla on varmaan jokin hyvä selitys tähänkin, mutta antakaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Minä sain omalta äidiltäni tietää olevani niin inhottava ettei minua olisi pitänyt rintaruokkia vauvana.

M 48

27:10 Vaikka minun isäni ja äitini minut hyljätkööt, niin Herra minut korjaa.    psalmi

Minä päättelin sen itse, koska äitini oli 17-v. tullessaan raskaaksi,

Minulle äiti kertoi, että olisi halunnut 4 lasta, olen lapsi numero 8. Lisäksi äiti kertoi itkeneensä nähtyään, että minulla oli paksut ja lyhyet jalat.

En saanut nukkua vauvana äidin vieressä kuten muut, koska minua vanhempi lapsi oli heikomman näköinen. Isosiskoni hoiti minua.

Pitkään ihmettelin aikuisena, miksi en tuntenut äitiä läheiseksi, olin "isän tyttö" pienestä pitäen. Äidin kertomus selitti kaiken.

Niinpä olen "lyhytjalkaisena" elämäni kulkenut ja hyvin on jalat maahan yltäneet. Sisarrusten kanssa on tullut tavaksi vitsailla, että hyvin mahtuu kyytiin vielä yksi lyhytjalkainen. Tosiasiassa olen huomannut, ettei ne minun jalkani ertyisen lyhyet olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan joka toinen meistä ihmisistä on vahinko. Se ei ole kovin harvinainen tapa saada elämä.

Mä luulen, että jopa vieläkin useampi.   Meidän perheestä ainakin me kaikki ollaan vahinkoja.  Vanhin sisko aiheutti tulollaan sen, että vanhemmat meni ylipäänsä keskenään naimisiin.  Avioliitto ei ollut joka osaltaan kovin onnellinen, mutta siinähän yhdessä sitten kimpuroivat, kun kerran oli niin käynyt.

Minun syntymä oli täydellinen vahinko, äiti ei ollut yhtään toivonut toista lasta, mutta sen ajan ehkäisymenetelmät ei olleet kummoiset.  Synnyin siis 50-luvulla.

Ja sitten kun pikkuveli ilmoitti tulostaan, äiti oli luullut, ettei enää lasta saakaan, oli nimittäin jo reilusti yli neljänkymmenen.  Äiti oli pitkän aikaa jopa vihainen siitä, että joutuu taas aloittamaan sen souvin alusta.

Eli yksikään meistä ei ollut toivottu eikä suunniteltu lapsi.  

Olen aika varma siitä, että ennen, siis 50- ja 60-luvulla syntyneet on eräänlaisia vahinkoja suurimmaksi osaksi.  Lapsia vaan syntyi sen kummemmin sitä miettimättä.  Ja sitä ennen varsinkin, en nimittäin yhtään usko, että omat isovanhempani, jotka teki lapsia 1920-luvulla, olisivat suunnitelleet sellaisia lapsimääriä, niitä vain tuli.  Isänkin kotona oli 14 lasta.