Mitä vastata miehelle joka haluaa avioehdon

Avioehto kannattaa ehdottomasti aina tehdä. Kaverini oli suuren lypsykarjatilan emäntä ja tila oli ollut hänen sukunsa hallussa 1700-luvulta saakka. Rakastui sitten renttuun. Saivat lapsia. Mies alkoi juopotella kunnes tuli se kevät, kun ei humalaltaan selvinnyt edes pellolle kyntö- ja kylvöhommiin.

Vaimo menetti sukutilansa ja juoppo sai kivat rahat loppuelämäkseen.

Vierailija kirjoitti:

Avioehto on ok, mutta huolehdi, ettet jää tyhjän päälle jos olet vuosia kotiäitinä, oma ura ja eläkekerttymä jää sen takia vaatimattomaksi.

Kun pysyy avioliitossa, niin ei ole tyhjän päällä. Sehän sen liiton koko tarkoitus on. Ei kai vain joku ajattele että se on raha-automaatti ja mene sen takia naimisiin? Eihän?

Vierailija kirjoitti:

Avioehto on ok, mutta huolehdi, ettet jää tyhjän päälle jos olet vuosia kotiäitinä, oma ura ja eläkekerttymä jää sen takia vaatimattomaksi.

Ei kai kukaan ole niin typerä enää nykyään (muutamaa lööpeissä keikkunutta tapausta lukuun ottamatta), että suostuu jäämään vaan kotiin lasten kanssa ilman mitään plan b:ta kuvitellen, että voi kupata maailman tappiin saakka fyffeä sillä perusteella, että on harrastanut fyysistä yhteyttä ilman ehkäisyä?

Anteeksi karuhko tapa ilmaista asia, mutta luulisi että jokainen, joka tuollaisen valinnan nykypäivänä tekee, ymmärtää myös taloudelliset realiteetit.

Sanoin heipat siinä vaiheessa kun ex otti asian puheeksi muutama kuukausi ennen häitä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä mies, joka haluaa avioehdon. Minun pieni äidiltä perimäni omaisuus palaa suvulle, EI VAIMON SUVULLE!

Tuo on testamentti eikä avioehto, mutta joo, täällä on nainen, joka haluaa pitää ennen avioliittoa kerryttämänsä omaisuuden (puoli miljoonaa) itsellään eron sattuessa, joten avioehto ilman muuta, ihan vaikka miehellä olisi viisi miljoonaa niin siinäkin tapauksessa. 

Jos avioliitto ylipäätään on olemassa kaikenlaisten taloudellisten etujen vuoksi, niin miksi helvetissä ei sitten oteta avioehtoa?   En voi ymmärtää miten se sitoutuminen on yhtään sen vähäisempää?  Päivitetäänhän raamattuakin tuon tuosta.

Vierailija kirjoitti:

Sanoin heipat siinä vaiheessa kun ex otti asian puheeksi muutama kuukausi ennen häitä.

Kullankaivaja havaittu.

Avioehto on kuin henkivakuutus, teet sen, sitten unohdat ja elät elämääsi. Sinun ei tarvitse ajatella sitä, sitä ei tarvita mihinkään ellei avioeroa tule. Se kuitenkin tulee paljon todennäköisemmin kuin kuolema.

Kahden egoistisen ja itsekeskeisen puolison jälkeen olen avioehdon kannalla vaikka itsellä oli alunperin myös sama mielipide asiasta. Etenkin ensimmäinen vei kaikki mitä irti lähti. 

Nykyisen kumppanin kanssa on sovittu että kun naimisiin mennään, niin avioehto. Valitettavasti elämässä ei kuitenkaan ikinä tiedä mitä on tulossa. Ollaan molemmat "edellisissä elämissä" petettyjä, jätettyjä ja tuhkatkin viety pesistä eikä kumpikaan halua enää itselle/tai toiselle sitä samaa, vaan worst case skenaariossa on selkeä jako mikä on kenenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Sanoin heipat siinä vaiheessa kun ex otti asian puheeksi muutama kuukausi ennen häitä.

Onnittelut exällesi! Erittäin hyvä päätös hänen kannaltaan. 

Eikös älykkyys osamäärä lasketa sen perusteella ottaako avioehdon vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Koska en ole hyvännäköinen ja tyhmä, tein avioehdon täsmälleen niin kuin itse halusin. Minusta on hyvä, että alusta alkaen on sovittu asioista, joista erotessa voisi tulla repivä riita. Olen materian perään, en halua, että erossa mies saisi sukuni metsät ja sijoituskiinteistöni.

Ei avioehto riitelyltä pelasta

.

Olen nähnyt aika monta sellaista avioeroa, joissa on ollut avioehto, mutta silti on saatu aikaan riita. Ja kyllä ne riidat ovat aina koskeneet myös taloudellista omaisuudenjakoa. Ihan yhtä lailla kuin siitä, miten omaisuus jaetaan puoliksi ilman avioehtoa, onnistutaan riitelemään siitä, mikä olikaan mun ja mikä sun, kun on avioehto.

Avioehto. Se mikä on haalittu ennen liittoa, pysyy omana. Liiton aikana kerrytetty on "yhteistä hyvää".

Vierailija kirjoitti:

Avioehto kannattaa ehdottomasti aina tehdä. Kaverini oli suuren lypsykarjatilan emäntä ja tila oli ollut hänen sukunsa hallussa 1700-luvulta saakka. Rakastui sitten renttuun. Saivat lapsia. Mies alkoi juopotella kunnes tuli se kevät, kun ei humalaltaan selvinnyt edes pellolle kyntö- ja kylvöhommiin.

Vaimo menetti sukutilansa ja juoppo sai kivat rahat loppuelämäkseen.

Harvoin noin käy, yleensä tilalla on velkaa sen arvon verran, joten erossa lähtijä saa korkeintaan auton. Ainakin näissä naapureissa, joita on seurannut.

Vierailija kirjoitti:

Sanoin heipat siinä vaiheessa kun ex otti asian puheeksi muutama kuukausi ennen häitä.

Lokki lensi pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska en ole hyvännäköinen ja tyhmä, tein avioehdon täsmälleen niin kuin itse halusin. Minusta on hyvä, että alusta alkaen on sovittu asioista, joista erotessa voisi tulla repivä riita. Olen materian perään, en halua, että erossa mies saisi sukuni metsät ja sijoituskiinteistöni.

Ei avioehto riitelyltä pelasta

.

Olen nähnyt aika monta sellaista avioeroa, joissa on ollut avioehto, mutta silti on saatu aikaan riita. Ja kyllä ne riidat ovat aina koskeneet myös taloudellista omaisuudenjakoa. Ihan yhtä lailla kuin siitä, miten omaisuus jaetaan puoliksi ilman avioehtoa, onnistutaan riitelemään siitä, mikä olikaan mun ja mikä sun, kun on avioehto.

Voihan sitä riidellä, mutta erittäin harvoin oikeus avioehtoja kumoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska en ole hyvännäköinen ja tyhmä, tein avioehdon täsmälleen niin kuin itse halusin. Minusta on hyvä, että alusta alkaen on sovittu asioista, joista erotessa voisi tulla repivä riita. Olen materian perään, en halua, että erossa mies saisi sukuni metsät ja sijoituskiinteistöni.

Ei avioehto riitelyltä pelasta

.

Olen nähnyt aika monta sellaista avioeroa, joissa on ollut avioehto, mutta silti on saatu aikaan riita. Ja kyllä ne riidat ovat aina koskeneet myös taloudellista omaisuudenjakoa. Ihan yhtä lailla kuin siitä, miten omaisuus jaetaan puoliksi ilman avioehtoa, onnistutaan riitelemään siitä, mikä olikaan mun ja mikä sun, kun on avioehto.

Se kannattaa kirjata siihen selkeästi ja jos omaisuus avioliiton aikana muuttaa muotoaan, päivittää liitteet, että alunperin kiinteistö x on nyt vene y ja osakerahasto z. 

Avioehto kannattaa mikäli olet saanut omaisuutta kerrytettyä ennen avioliittoa etenkin jos huomattava omaisuus nimissä. Naiset kyllä tiedetään.

Vierailija kirjoitti:

Avioehtohan on viisautta monella tapaa. Sillä myös suojataan tietyissä tilanteissa lesken oikeuksia. Avioehdosta on turvaa molemmille, kun se osataan tehdä oikein.

Vertaus vakuutuksen ottamiseen on osuva.

Avioerossa ei ole leskeä. Avioehto koskee vain eroa! Testamentti on ihan eri asiakirja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehtohan on viisautta monella tapaa. Sillä myös suojataan tietyissä tilanteissa lesken oikeuksia. Avioehdosta on turvaa molemmille, kun se osataan tehdä oikein.

Vertaus vakuutuksen ottamiseen on osuva.

Avioerossa ei ole leskeä. Avioehto koskee vain eroa! Testamentti on ihan eri asiakirja. 

Avioehto koskee ihan sitä, mitä sen on asiakirjassa sovittu koskevan. Jollei siinä erikseen todeta, että se koskee vain avioerotilanteitq, se koske kaikkia tilanteita, joissa avoliitto päättyy. Myös kuolemaa.