Lue keskustelun säännöt.
Minä en hyväksy täysi-ikäisen poikani
25.12.2006 |
tupakointia enkä miehenikään ja nyt ukko sanoi et olen lapsellinen kun en hyväksy aikuistumista. Jumalauti että ottaa päähän tuollainen asenne. Toivon hartaasti että kumpikin pääsisi eroon siitä myrkystä ja poikani tupakointia en halua nähdä vaikka hän ois 50-vuotias mies ja sillä sipuli. Rukoilen että nuorimmat lapset ei moiseen sortuis ja meidän suvussa ei tupakoi ketään eikä sitä myöskään suopein silmin katsota. Nyt potuttaa. Toivon että tulee laki joka määrää että ne sairaudet mitkä on tupakoimalla aiheutettu, niin niitä ei hoideta vaan saavat tukehtua rauhassa.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaksi pientä lasta. Toivon, ettei ala polttamaan, mutta en voi siihen vaikuttaa jos päättää aikuisina polttaa. Oma asenne on etten polta lasten nähden ja kerron mummoni ruokatorven syövästä.
Tupakointi on oma valinta. Voin kannustaa siitä irti, mutta en voi päivitellä tai syyttää.
Tupakointi loppuu omasta valinnasta ja kyvystä. Se on addiktio, ei kiusaa jos polttaa kun sinä et halua.
Itse voin lopettaa tupakoinnin ja poltan hillitysti, poltan kännissä ja töissä. Vanhempani ja moni sukulainen on siihen koukussa. Vihjailen välillä lopettamaan, mutta en vittuile.