Onko muita herkkiä, jotka väsyvät jo pelkästään työnaikana siihen kuntoon ettei pysty mitään tekemään? Kamalaa.

Täällä myös yksi samanlainen. Tällä hetkellä en ole työelämässä, joten jaksan sentään harrastaa ja opiskella. Töissä käydessä suunnilleen koko muu elämä oli jäissä. En aio enää palata kokoaikaiseen työhön, vaan teen vain sen verran töitä että tulen rahallisesti toimeen.

Niin ja olen erityisherkkä.

Nro 21

Vierailija kirjoitti:

Millaisissa töissä olette te, ketkä teette vajaata työviikkoa? Tekisin itsekin mielelläni, auttaisi paljon jaksamiseen, mutta omalla alalla ei osa-aikatöitä ole tarjolla. Ja mihinkään kaupan alalle tms. en halua, se vasta kuluttavaa olisikin (plus olematon palkka, vaikken nytkään kovin paljon tienaa).

Lähihoitaja. Meillä on paljon osa-aikaisia, joko perhesyistä tai omaan jaksamiseen liittyen.

Vierailija kirjoitti:

Millaisissa töissä olette te, ketkä teette vajaata työviikkoa? Tekisin itsekin mielelläni, auttaisi paljon jaksamiseen, mutta omalla alalla ei osa-aikatöitä ole tarjolla. Ja mihinkään kaupan alalle tms. en halua, se vasta kuluttavaa olisikin (plus olematon palkka, vaikken nytkään kovin paljon tienaa).

Kirjastoalalla.

Tunnistan täysin ja ajattelen ja hyväksyn olevani "vähäenerginen". Helpotti kyllä paljon, kun pääsin sotealan työtä toimistotyöhön. Sentään ei ihan nukkumiseen mene loppupäivät. Todellakin ihmettelen niitä sähköjäniksiä, jotka menee sotehomman jälkeen vielä johonkin bodypumppiin. Mitä piriä ne syö?

Mullakin veriarvot kunnossa ferritiiniä myöten, ruokavaliolla ei mitään vaikutusta ja ei ylipainoa. Oon kyllä persoonaltanikin erittäin rauhaisa ja rauhaa rakastava ihminen.

Sama homma itsellä. Lopulta päädyin siihen, että mieluummin elän köyhästi, kuin teen täyttä työaikaa hoitajana. Tämä onnistuu koska ei ole perhettä ja hoitajapula. Teen työtä sen verran, että pärjään, tukia en hae koska silloin en voisi itse päättää työmäärästäni. 

Terveisiä saikulta. Olen myös tuollainen.

Työni on yltiöpäisen sosiaalista, ja uskon väsymisen johtuvan siitä. Etenkin aamuisin, mutta usein myös kesken päivän tulee sellainen olo, etten pysty.

Itse kärsin ihan samasta. Syyksy paljastui nelikymppisenä ADHD. Siis mulla: maailman hiljaisimmalla ja tunnollisimmalla harmaahiirulaisella.

Teen nykyään 75% työaikaa mutta silti olen melkolailla poikki töiden jälkeen. Mutta nykyään jaksan mm. tehdä ruokaa töiden jälkeen, koko aiemman aikuisikäni söin eineksiä. Eikä mun tarvi ottaa päikkäreitä töiden jälkeen, enkä enää nuku viikonloppuisin yli 12 h yöunia. Ihmisiä en kuitenkaan edelleenkään jaksa juuri tavata vapaa-ajalla.

"kuljin bussilla ohi töistä päästyäni jalkapallokenttään"

Sattuiko?

Vierailija kirjoitti:

Itse kärsin ihan samasta. Syyksy paljastui nelikymppisenä ADHD. Siis mulla: maailman hiljaisimmalla ja tunnollisimmalla harmaahiirulaisella.

Mikä on ADHD:si tyyppi/oirekuva, ja miten sen jäljille päästiin? Itsekin olen epäillyt jonkinlaista neuroepätyypillisyyttä... ja veljeni on kuulemma epäillyt sitä minun kohdallani jo vuosikausia. :D

Millaista se sun työ on?

Uniapneatestiin mars. Minulla auttoi se, että saimme uuden toimistorakennuksen töihin. Työ on sellaista toimistotyötä, jota ei tietosuojasyistä voi etänä tehdä. Aikaisemmassa rakennuksessa oli selvä sisäilmaongelma ja iltapäivällä ei pysynyt enää silmät auki. Nyt tuntuu virtaa riittävän aivan eri tavalla. Kohta lähden juoksulenkille. 

Vierailija kirjoitti:

Itse kärsin ihan samasta. Syyksy paljastui nelikymppisenä ADHD. Siis mulla: maailman hiljaisimmalla ja tunnollisimmalla harmaahiirulaisella.

Teen nykyään 75% työaikaa mutta silti olen melkolailla poikki töiden jälkeen. Mutta nykyään jaksan mm. tehdä ruokaa töiden jälkeen, koko aiemman aikuisikäni söin eineksiä. Eikä mun tarvi ottaa päikkäreitä töiden jälkeen, enkä enää nuku viikonloppuisin yli 12 h yöunia. Ihmisiä en kuitenkaan edelleenkään jaksa juuri tavata vapaa-ajalla.

Tää on kyllä erikoinen, koska kaikki mun tuntemat adhdt on just niitä sähköjäniksiä. Eräskin vetää salitreenit aamuyöstä ennen töitä, sitten työpäivä ja ilta vielä liikuntaharrastuksessa ulkona ja sitten ihmettelee, kun sydän reistaa... Ja moni muu kans näitä, jotka ei osaa pysähtyä ollenkaan. Jos on pakko olla kotona, niin niiden on vähintääkin pakko siivota koko ajan.

Mä tein koko kesän täyttä päivää siivousalalla ja olin kyllä aina ihan loppu kotiin päästyä. Onneksi nyt syksyn ja talven mittaan on mahdollisuus tehdä vähemmän, kun ei tarvitse tuurata kenenkään lomia ym.. heti on paljon enemmän voimia kaikkeen muuhun. Esimerkiksi tykkään leipoa, laittaa ruokaa ja lenkkeillä varsinkin näin syksyllä pururadalla. Joskus jopa piipahtaa sinne ryhmäliikuntatunnille 😊

-herkkä myös

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kärsin ihan samasta. Syyksy paljastui nelikymppisenä ADHD. Siis mulla: maailman hiljaisimmalla ja tunnollisimmalla harmaahiirulaisella.

Teen nykyään 75% työaikaa mutta silti olen melkolailla poikki töiden jälkeen. Mutta nykyään jaksan mm. tehdä ruokaa töiden jälkeen, koko aiemman aikuisikäni söin eineksiä. Eikä mun tarvi ottaa päikkäreitä töiden jälkeen, enkä enää nuku viikonloppuisin yli 12 h yöunia. Ihmisiä en kuitenkaan edelleenkään jaksa juuri tavata vapaa-ajalla.

Tää on kyllä erikoinen, koska kaikki mun tuntemat adhdt on just niitä sähköjäniksiä. Eräskin vetää salitreenit aamuyöstä ennen töitä, sitten työpäivä ja ilta vielä liikuntaharrastuksessa ulkona ja sitten ihmettelee, kun sydän reistaa... Ja moni muu kans näitä, jotka ei osaa pysähtyä ollenkaan. Jos on pakko olla kotona, niin niiden on vähintääkin pakko siivota koko ajan.

Ennen puhuttiin ADD:stä, siitä rauhallisemmasta ADHD:n muodosta. Nykyisin se inattentiivinen ADHD.

Minä teen puolikasta työaikaa. Muutoin en jaksaisi. En ehkä näin voi koskaan saada isoa taloa, hienoa autoa tai matkustella ulkomailla kerran vuodessa, mutta ainakaan ei tarvitse kuoleman kourissa vanhana miettiä, että tulipa elämä haaskattua töihin ja vapaa aikani katon tuijottamiseen zombina.

Vierailija kirjoitti:

Uniapneatestiin mars. Minulla auttoi se, että saimme uuden toimistorakennuksen töihin. Työ on sellaista toimistotyötä, jota ei tietosuojasyistä voi etänä tehdä. Aikaisemmassa rakennuksessa oli selvä sisäilmaongelma ja iltapäivällä ei pysynyt enää silmät auki. Nyt tuntuu virtaa riittävän aivan eri tavalla. Kohta lähden juoksulenkille. 

Tuo sisäilmajuttu on kyllä tärkeä huomio! Siis jos yhtäkkiä jossakin työssä vain väsyy ilman selkeää syytä. Mun työt on vuoroviikoin kahdessa eri yksikössä, jossa toisessa pitkäaikainen sisäilmaongelma on yleisesti tiedossa oleva "salaisuus". Toisesta yksiköstä lähtiessäni olen vielä täynnä virtaa ja toisesta lähden niin väsyneenä, että meinaa itkettää ja tarvitsen todella pitkät yöunet. Työ on molemmissa ihan samanlaista ja työkaverit kiertävät yksiköiden välillä kuten minäkin.

Olet selvästi jo analysoinut hyvin itseäsi ja tilanteita joissa väsyt.

Tuli mieleeni, että syötkö säännöllisesti ettei verensokerisi laske liian alas? Eli ees jotain aamulla ja kunnon lounas työvuoron aikanapäivällä? Jos et syö, energiatasosi laskevat päivän aikana niin että ei ole ihme jos olet ihan loppu päivän jälkeen. Ja eteenkin jos teet fyysistä työtä, on tärkeää myös muistaa juoda, jos ei juo mitään elimistö alkaa kuivumaan tämä uuvuttaa eikä aivotkaan toimi kunnolla (sen lisäksi että kuormitut henkisesti).

Kun taas tarkkailet jaksamistasi päivän päätteeksi niin kiinnitäppä huomiota siihen miten, mitä ja milloin syöt ja juot päivän mittaan.

Sama ongelma. Olen introvertti ja joudun tekemään aspaa työkseni. Aina uupunut töiden jälkeen ja viikon jälkeen ensimmäisenä vapaa-päivänä. Sosiaaliset suhteet on kärsineet pahasti, kun vieraat ihmiset vievät energiat jo työpäivän aikana eikä sitten jaksa enää nähdä ketään tai käydä missään. 

Tutulta kuulostaa. Sosiaaliset kontaktit ja jatkuva asiaan keskittyminen väsyttää. Mulla ajatus karkaa tosi herkästi kaikkeen epäoleelliseen ja vapaapäivinä joskus huomaan, että taas meni puoli tuntia oikeastaan tekemättä mitään, kun ajatukset lähti harhailemaan. Jumppaan tai lenkille kyllä pakotan itseni säännöllisesti, kun se selkeästi tukee jaksamista. Väsymys on siis enemmän kognitiivista kuin fyysistä.