Miehenkin on ihan ok näyttää tunteitaan
Monesti ajatellaan että se on heikkous miehessä jos mies puhuu omista tunteistaan taikka asioista mitkä häntä häiritsee, siitä ajattelumallista pitäisi päästä yli. Ja tämä ei tarkoita mitään feminiinisyyden ylistämistä olen itsekin mies mutta niin se vain on. Puhukaa miehet tunteistanne
Ennenvanhaan tätä ei tehty ollenkaan, meidän omat isovanhempamme luulivat että se on heikkoutta miehessä joten mitä he tekivät? Joivat itsensä hengiltä eivätkä puhuneet.
Kommentit (30)
Niin on paitsi aggressiiviset tunteilut ja uhkailut keskysyellessa ei ole sallittua miehelle käännä. Kyllä sen eron on helppo huomata, vihainen tai semi aggressiivinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisena minulle tämä on ihan itsestäänselvyys jo lapsuudesta, toivottavasti kaikki miehet omaksuvat tunteiden näyttämisen ja niistä keskustelemisen. Isäni on nimittäin sellainen, joka on aina näyttänyt kaikki tunteensa. Esim. kun hamsterimme kuoli, hautasimme sen kaupunkimetsään. Isäni ja minä vieritimme kyyneleitä. Hän aina kertoo fiiliksistään, oli ne hyviä tai huonoja. Varsinaista feminiinisyyttä isästäni ei löydy, hyvin miehekäs tyyppi. Tämä on toisaalta ehkä jonkin verran myös temperamentti-/persoonakysymys, pikkuveljeni ovat paljon pidättyväisempi eikä esim. itke ihmisten hautajaississakaan eikä ole aina kertonut huonoista fiiliksistä kysymättä, vaikka on saanut tuollaisen miehen mallin.
Isä itkemässä hamsteria? No kyllä tuo lähtee jo käsistä...
Jaa, taas negatiivisuutta. Minusta se oli hieno välittämisen osoitus. Se oli meille rakas lemmikki. Lemmikki on kuitenkin kuin perheenjäsen.
Itselle olis tullut vaan turvaton olo, jos oma vanhempi olis itkenyt jotain hamsteria. Voi sitä empatiaa muullakin tavalla osoittaa lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako vihaa ja suuttumusta näyttää?
Ei väkivallalla.
Miksi otit heti väkivallan esille? Nyt puhutaan miesten tunteista.
Viha, agressio ja mustasukkaisuus ovat myös tunteita ja niitä saatetaan osoittaa väkivalloin. Senhän takua vankilat ovat täynnä miehiä.
Miehetkö luulee, että vain rakkkaus ja suru ovat tunteita :D
Ei oo kauaa ku äiti oli antanut isosiskon pahoinpidellä pikkuveljeään. Itse kuvas tilanteet. Ei tuomittu äippää mistään, sisko tais jonku moitteen saada. (Ksml)
Samassa julkaisussa vähän myöhemmin, kun isommat teinit houkutteli itseään nuoremman pojan jonnekin ja pahoinpitelivät. Rangaistus ei olis ollut inhimillistä kun eivät raukat oikein ymmärtäneet mitä tekivät... olivat vaan hermostuneet jostain.
Mitähän vielä.
Ai niin, Tampereella hakattiin poika kahdesti saman päivän aikana, koska tyttö keksi paskapuhetta et poika olis uhannut pahoinpidellä tämän paskanpuhuja-tytön. No se tais olla alaikäinen, jäi siksi tuomitsematta...
Äidit murhaa lapsiaan, yks rääkkäysmurha taas oikeudessa. No se sentään joutunee vankilaan.
Erinomainen tapa joutua nöyryytetyksi. Niin sen naisen, kuin muiden miesten, silmissä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuolla tavalla naista saa. Se juro ja etäisen oloinen alfa-cowboy kiihottaa naisten mielikuvitusta, eikä joku tunteistaan puhuva poskipartainen olkalaukkupoju.
Ei kannata paljastaa olevansa ajastaan jälkeen jäänyt setä.
Totuus kiihottaa näköjään.
Vierailija kirjoitti:
Näyttäkää kotona esimerkkiä lapsillenne, miten naiset ei ainoastaan vaadi kunnioitusta omaa tunne-elämää ja ajatuksiaan kohtaan, vaan toimii itse myös 100 % vastavuoroisesti miesten tunteita ja ajatuksia kohtaan. Mut näinhän tää ei mene.
Ei, koska on luotu kulttuuri jossa naisen ja fiilikset tunteet ovat parisuhteen onnistumisen mittari, jonka mukaan kaikkea pitäisi ohjata.
Kun mies näyttää heikkoutta naiselle, nainen ei enää tunne miestä kohtaan samanlaista vetovoimaa. Juuri tästä syystä ne jännät miehet ovat aina seksuaalisesti niin kiinnostavia.
Vaikka isät olleet tunneihmisiä ennenkin niin kyllä ovat varoitelleet keille sitten pojat alkavat tunteilemaan kun kuitenkin miesten maailma osaa olla julma kun aina joku joka iskee sitten tunteilevaan mieheen.Erästä pidettiin sitten aivan pellenä kun oli aina tunteilla käyvä.
Totta kai on. Tukahdutettuina tunteet kääntyvät omaksi vahingoksi.
Toisaalta tunteille ei pidä antaa sellaista valtaa, että järki sumenee. Ei vihassa, muttei myöskään rakkaudessa.
Omaan alaani kuuluu paljon ihmissuhde- ja tunnetyötä, joten kotona en jaksa sitä enää niin paljoa, vaan arvostan rauhaa ja palautumista. Onneksi vaimokaan ei ole mitenkään draaman hakuinen.
Töissä olen välillä "joutunut" naiskollegoilleni puhumaan tunnetason työasioiden jakamisen tärkeydestä, koska se on sitä arjen työnohjausta tiimin sisällä, jota tarvitaan tunnekuormaa kerryttävässä työssä. Toisilla on toimintamallina kerryttää työkuorma sisälleen ja sitten uupua sairaslomalle. Toisaalta kaikille ei tarjota aikaa ja mahdollisuutta jakaa sitä työkuormaa, vaikka halua olisikin. Silloin työntekijä kantaa sen työkuorman mukanaan kotiin puolisolleen, perheelleen ja ystävilleen.
Tämä on toisaalta ollut yllättävää, koska pidän tunneilmaisua ja -puhetta keskimäärin enemmän naisten vahvuutena.
Jaa, taas negatiivisuutta. Minusta se oli hieno välittämisen osoitus. Se oli meille rakas lemmikki. Lemmikki on kuitenkin kuin perheenjäsen.