Miehenkin on ihan ok näyttää tunteitaan
Monesti ajatellaan että se on heikkous miehessä jos mies puhuu omista tunteistaan taikka asioista mitkä häntä häiritsee, siitä ajattelumallista pitäisi päästä yli. Ja tämä ei tarkoita mitään feminiinisyyden ylistämistä olen itsekin mies mutta niin se vain on. Puhukaa miehet tunteistanne
Ennenvanhaan tätä ei tehty ollenkaan, meidän omat isovanhempamme luulivat että se on heikkoutta miehessä joten mitä he tekivät? Joivat itsensä hengiltä eivätkä puhuneet.
Kommentit (30)
Tunteistaan kannattaa puhua. Rakentavalla tavalla, keskustelua käyden. Se on raskasta, jos toinen vaan vuodattaa samoja juttuja viikosta toiseen, ja sun pitää aina vaan kuunnella ja lohduttaa ilman että mikään muuttuu.
Osaan näyttää tunteeni ja puhuakin niistä mutta kun ei ole ketään kenelle niitä tunteita näyttää tai kenen kanssa puhua.
On ihan OK puhua, jos siltä tuntuu.
Ei ole pakko puhua, jos tunteet eivät tunnu itselle tärkeältä asialta.
Kumpaan tahansa karsinaan pakottamien tai pakottautuminen on ihan yhtä falskia hölmöilyä.
En halua näyttää tunteitani ulkona. Voin mä sisällä näyttää niin ei tule syytettä siveettömyydestä.
Suorastaan toivottavaa, sen sijaan, että antaa niiden patoutua, kunnes räjähtää. Kunhan ilmaisee tunteensa tavoilla, jotka eivät vahingoita ketään.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuolla tavalla naista saa. Se juro ja etäisen oloinen alfa-cowboy kiihottaa naisten mielikuvitusta, eikä joku tunteistaan puhuva poskipartainen olkalaukkupoju.
Ei kannata paljastaa olevansa ajastaan jälkeen jäänyt setä.
Ehdottomasti, naisena samaa mieltä. Minusta epäavoimet, tunteissaan sisäänpäinkääntyneet miehet ovat ennemminkin pelottavia. Ei tiedä mitä heidän päässään liikkuu.
Saako vihaa ja suuttumusta näyttää?
Naiset ei rakastu itkevään mieheen. M28
Perkele, että rakastan tota muijaa.
Vierailija kirjoitti:
Saako vihaa ja suuttumusta näyttää?
Ei väkivallalla.
Miehillä on outo käsitys tunteista, että tunteita on kaikki normaalin ihmisen tavat ilmaista tunteitaan. Sen sijaan väkivaltainen käytös, pelottelu, halveksunta, haukkuminen ja kaikki muut tunteiden muodot on heille täysin normaaleja eikä niitä luokitella tunteiksi. Ei hävetä hu0r1tella vaimoaan, ei huutaa päin naamaa nyrkkiä heristellen, eikä pieni pätkiminen nassuunkaan tunnu miltään kun eihän agressio ja halveksunta nyt ole tunne! No kyllä ne on!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako vihaa ja suuttumusta näyttää?
Ei väkivallalla.
Miksi otit heti väkivallan esille? Nyt puhutaan miesten tunteista.
Naisilla on aika raskas osa täyttää heteromiehen tunnevaje. Kun ainoa kenelle saa osoittaa myönteisiä tunteita on oma kumppani, ehkä omat lapset. Tsemppiä teille.
Niinhän monet naiset sanoo, mut sit jos mies tekeekin niin, niin ei ole valmiita vastaanottamaan mitään. Naisen tunne ja näkemys on aina 1.
Väärin tunnettu.
Ja olen itsekin nainen, sorrun tähän itsekin ja näen tätä valtavasti ympärilläni.
Naisena minulle tämä on ihan itsestäänselvyys jo lapsuudesta, toivottavasti kaikki miehet omaksuvat tunteiden näyttämisen ja niistä keskustelemisen. Isäni on nimittäin sellainen, joka on aina näyttänyt kaikki tunteensa. Esim. kun hamsterimme kuoli, hautasimme sen kaupunkimetsään. Isäni ja minä vieritimme kyyneleitä. Hän aina kertoo fiiliksistään, oli ne hyviä tai huonoja. Varsinaista feminiinisyyttä isästäni ei löydy, hyvin miehekäs tyyppi. Tämä on toisaalta ehkä jonkin verran myös temperamentti-/persoonakysymys, pikkuveljeni ovat paljon pidättyväisempi eikä esim. itke ihmisten hautajaississakaan eikä ole aina kertonut huonoista fiiliksistä kysymättä, vaikka on saanut tuollaisen miehen mallin.
Näyttäkää kotona esimerkkiä lapsillenne, miten naiset ei ainoastaan vaadi kunnioitusta omaa tunne-elämää ja ajatuksiaan kohtaan, vaan toimii itse myös 100 % vastavuoroisesti miesten tunteita ja ajatuksia kohtaan. Mut näinhän tää ei mene.
Vierailija kirjoitti:
Naisena minulle tämä on ihan itsestäänselvyys jo lapsuudesta, toivottavasti kaikki miehet omaksuvat tunteiden näyttämisen ja niistä keskustelemisen. Isäni on nimittäin sellainen, joka on aina näyttänyt kaikki tunteensa. Esim. kun hamsterimme kuoli, hautasimme sen kaupunkimetsään. Isäni ja minä vieritimme kyyneleitä. Hän aina kertoo fiiliksistään, oli ne hyviä tai huonoja. Varsinaista feminiinisyyttä isästäni ei löydy, hyvin miehekäs tyyppi. Tämä on toisaalta ehkä jonkin verran myös temperamentti-/persoonakysymys, pikkuveljeni ovat paljon pidättyväisempi eikä esim. itke ihmisten hautajaississakaan eikä ole aina kertonut huonoista fiiliksistä kysymättä, vaikka on saanut tuollaisen miehen mallin.
Isä itkemässä hamsteria? No kyllä tuo lähtee jo käsistä...
Ei tuolla tavalla naista saa. Se juro ja etäisen oloinen alfa-cowboy kiihottaa naisten mielikuvitusta, eikä joku tunteistaan puhuva poskipartainen olkalaukkupoju.