Minulla on kummilapsi, mutta en halua olla sen kanssa. Mitä teen?
Olimme kaverini kanssa kuin paita ja peppu. Hänellä oli hedelmällisyydessä ongelmia, ja minä olen vela.
Vuosien ystävyyden jälkeen, hän ilmoittikin että heillä tärppäsi hoidoilla. Tulossa oli kaksoset. Olin että jee, kiva.. Mutta samalla tajusin. Olen ollut läheisimpiä ystäviä, ja kaksi muksua kerralla tulossa. Todennäköisesti minua pyydetään toisen noista kummiksi, enkä osaa olla lasten kanssa.. Mutta kuka nyt kummeudesta kieltäytyy?
Lapset syntyi, ja hän tosiaan toiselle pyysikin minua kummiksi. Vauva-aika jotenkin meni.. Kerran pitelin huutavaa nytttiä, että äiti saa käydä vessassa ja kerran annoin pullosta maitoa, kun äiti imetti toista. Ihan jees, vaikka ällöttikin. Eihän vauvan kanssa vielä tarvi olla ns. kontaktissa.
Taapero aikana otin etäisyyttä, kun en kestänyt kiljahtelua. Kerran muistaakseni kävin kylässä ja leikin lasten kanssa lattialla jotain.
Mutta nyt kun kummilapsi on vähän kasvanut, kaveri yrittää jotain "tutustuttamista" ja yrittää sopia, että menisimme porukalla puistoon. En mä osaa/jaksa leikkiä jonkun 6-7v kanssa mitään. Puhettakaan, jos sen sisarukset tulee mukaan.
Se taas jos juttelen vaan äidille, tuntuu oudolta. Outoa ignoorata vaan lapsi ja ohittaa sen jutut..
Voiko kummiuden "perua"? Kummitus ajatuksena on kyllä kiva, mutta ei toimi. Eikä mulla olis mitään vastaan viedä lahja kerran vuodessa. Mutta nämä nimenomaan on ilmoittaneet, että eivät halua kummeista lahjakoneita, vaan läsnäoloa.. Just
Kommentit (24)
Ei... Sinuna suhtautuisin asiaan niin, että ystävyyteen kuuluu myös kompromisseja. Jos tosiaan olette olleet kuin paita ja peppu, ehkä voit edes joskus yrittää vähän. Miksi pilata ihmissuhdetta tuon takia? Sinun tiedetään olevan vela ja voit sanoa, että olet edelleen vela. Mutta se, että ei voi ikinä edes yrittää hieman, on vain piittaamattomuutta tai itsekkyyttä, laiskuutta tai käytöstapojen puutetta. Ei parisuhteissakaan aina ihan joka asiasta tykätä, mutta tehdään kokonaisuuden vuoksi. Suurin ongelma sinulla taitaa olla oma ennakkoasenteesi.
Olen ex-vaimon siskonlapsen kummi.Minulla ei ole mitään yhyeyttä kummilapseen.Ei ole ollut vuosikausiin
eikä tule olemaan.Tämä kummilapsi on nyt jo aikuinen.
Kannattaa kertoa rehellisesti, että välität hänestä ystävänä, mutta et saa itseäsi pakotettua kiinostumaan lapsista. Monella ihmisellä on sama, niin että vaikka omat lapset saavat vasta äidinvaistot heräämään, eikä siinä ole mitään pahaa koska asiaan ei voi itse vaikuttaa. Nyt kun lapsi alkaa olla jo 6v., niin olisiko joskus vaikka joku tekeminen jota voi tehdä aikuisten kesken olla mukavampaa, kuin leikkikentällä istuminen. Menkää vaikka luontoon keräämäänsieniä ja marjoja ( ei tarvitse ottaa sterssiä jos ei löydy) ja tehkää niistä joku kiva leivos tai ruoka yhdessä. Tämän voisi tehdä yksinkintai aikuisen kaverin kanssa, joten lapsi menee siinä sivussa. Myös eri harrastusten kokeileminen, kuten hiihto, laskettelu ja ratsastus voisi olla tuollaisessa ryhmässä kivempaa kuin yksin.
Itse kostaisin kyllä näin kummiuden perujalle :D Ei sitten palveluksia myöskään toiseen suuntaan.. Eikä mm. autottoman vela-tädin kuskausta.