Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on kummilapsi, mutta en halua olla sen kanssa. Mitä teen?
17.09.2023 |
Olimme kaverini kanssa kuin paita ja peppu. Hänellä oli hedelmällisyydessä ongelmia, ja minä olen vela.
Vuosien ystävyyden jälkeen, hän ilmoittikin että heillä tärppäsi hoidoilla. Tulossa oli kaksoset. Olin että jee, kiva.. Mutta samalla tajusin. Olen ollut läheisimpiä ystäviä, ja kaksi muksua kerralla tulossa. Todennäköisesti minua pyydetään toisen noista kummiksi, enkä osaa olla lasten kanssa.. Mutta kuka nyt kummeudesta kieltäytyy?
Lapset syntyi, ja hän tosiaan toiselle pyysikin minua kummiksi. Vauva-aika jotenkin meni.. Kerran pitelin huutavaa nytttiä, että äiti saa käydä vessassa ja kerran annoin pullosta maitoa, kun äiti imetti toista. Ihan jees, vaikka ällöttikin. Eihän vauvan kanssa vielä tarvi olla ns. kontaktissa.
Taapero aikana otin etäisyyttä, kun en kestänyt kiljahtelua. Kerran muistaakseni kävin kylässä ja leikin lasten kanssa lattialla jotain.
Mutta nyt kun kummilapsi on vähän kasvanut, kaveri yrittää jotain "tutustuttamista" ja yrittää sopia, että menisimme porukalla puistoon. En mä osaa/jaksa leikkiä jonkun 6-7v kanssa mitään. Puhettakaan, jos sen sisarukset tulee mukaan.
Se taas jos juttelen vaan äidille, tuntuu oudolta. Outoa ignoorata vaan lapsi ja ohittaa sen jutut..
Voiko kummiuden "perua"? Kummitus ajatuksena on kyllä kiva, mutta ei toimi. Eikä mulla olis mitään vastaan viedä lahja kerran vuodessa. Mutta nämä nimenomaan on ilmoittaneet, että eivät halua kummeista lahjakoneita, vaan läsnäoloa.. Just
Kommentit (24)
Voi sen perua.
Vanhemmat voivat sitten pyytää jotakuta toista.
Ei kaikki kummit ole lähellä. Monet muistavat synttärinä. Itse en aina edes silloin. Ollut niin hösöä tämä oma elämä ja kolme pientä lasta itsellä. Itsellä huono omatunto, kun voimat ei riitä jokapuolelle. Mutta se oma elämä on siinä lähinnä.
Joskus vein kummilasta teatteriin ym.
Voithan puhua kaverillesi. Kerrot.
Yksi tuttu kertoi, että pyysivät uutta kummia, kun se vanha ei pitänyt lapseen yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyi. Vaikutat kyllä hirveälle kummille.
Miks suostuit alunperin? Olisihan voinut vedota omiin kiireisiin, miksi ei halua.Kyllä ihan lapsen takua peruisin kummiuden.
Ilmoittaisin äidille, että ei kiinnosta.Näin lapsi saa jonkun muun turvallisen aikuisen elämäänsä.
Hyi ittelles.
Ei aina voi ennakkoon tietää.
Puhu aapee sille kaverillesi.
Ei nää ole kiveen kirjoitettu.
Kerrot, että toivot lapselle sellaisen kummin, joka on lapsen kanssa, että
Itse et pysty.
Vierailija kirjoitti:
Voi sen perua.
Vanhemmat voivat sitten pyytää jotakuta toista.Ei kaikki kummit ole lähellä. Monet muistavat synttärinä. Itse en aina edes silloin. Ollut niin hösöä tämä oma elämä ja kolme pientä lasta itsellä. Itsellä huono omatunto, kun voimat ei riitä jokapuolelle. Mutta se oma elämä on siinä lähinnä.
Joskus vein kummilasta teatteriin ym.Voithan puhua kaverillesi. Kerrot.
Yksi tuttu kertoi, että pyysivät uutta kummia, kun se vanha ei pitänyt lapseen yhteyttä.
Miksi pitää hommata uusi kummi tilalle!? Lahja-automaatti ja ilmainen hoitaja? Naurettavaa.
Ei olis kannattanut suostua alun perin. Minäkin olen katunut useamman kummilapsen kohdalla että suostuin. Ei minua kiinnosta, ei ole aikaa ja olen todella huono kummi. Osa vanhemmista ovat sitten taas ehkä vanhemmuudesta vähän kajahtaneita, eli yhteys on muutenkin katkennut. Lasten vika se ei ole.
En tiedä kuinka virallisesti kysyit asiaasi, mutta jos olet kirkkokummi, et voi perua. Kummeja ei voi kirkon tietoihin ns. vaihdella.
Mutta jos olet haltijakummi, asia on kai sovittavissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyi. Vaikutat kyllä hirveälle kummille.
Miks suostuit alunperin? Olisihan voinut vedota omiin kiireisiin, miksi ei halua.Kyllä ihan lapsen takua peruisin kummiuden.
Ilmoittaisin äidille, että ei kiinnosta.Näin lapsi saa jonkun muun turvallisen aikuisen elämäänsä.
Ihme paheksuntaa. Jos ei pysty biin ei pysty. Kummiudesta ei ole edes hirveän helppo edes kieltäytyä. Vai onko? Heti sanotaan HYI!
Ei voi tietää ennakkoon. Nyt aapee tietää. Nyt voi tehdä ne muutokset.
Meillä kaksi lasta eikä ole kummeja kummallakaan, koska ei ole kastettu. Ja loistavasti ollaan pärjätty ilman! Ihme vouhotusta tällaisista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa katketa se ystävyyskin samalla, jos perumaan rupeat. Itselleni tuo olisi ollut sen verran kaamea tilanne, että ystävyys ei olisi enää palautunut ennalleen tuon jälkeen. Olisin toki hyväksynyt tilanteen ja suhtautunut ex-kummiin asiallisesti, mutta en enää sisältä lämpimästi. Ei kaikki kummit ole aktiivisia, eli hoida homma vasurilla. Anna hienot lahjat ja järkkää jotain sellaista, jossa joku muu valvoo häntä (vaikka lastenhoitoapua järkkäät...). Ole luova. Kummilapsestasikin tulee itse asiassa jossain vaiheessa aikuinen ja toivoa on, että myös sinä olisit siinä vaiheessa emotionaalisesti aikuistunut. (Viestisi antaa viitteitä siitä, että kasvua olisi sinullakin edessä, näin suoraan sanoen... ei pahalla, sillä suurin osa ns. aikuisista on jollain tasolla lapsia. Itse asiassa aloita siitä, että luet kirjoja emotionaalisesta kypsyydestä. Tuntuu siltä, että olet vielä liikkeellä sellaisena "universumin keskuksena"...)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi sen perua.
Vanhemmat voivat sitten pyytää jotakuta toista.Ei kaikki kummit ole lähellä. Monet muistavat synttärinä. Itse en aina edes silloin. Ollut niin hösöä tämä oma elämä ja kolme pientä lasta itsellä. Itsellä huono omatunto, kun voimat ei riitä jokapuolelle. Mutta se oma elämä on siinä lähinnä.
Joskus vein kummilasta teatteriin ym.Voithan puhua kaverillesi. Kerrot.
Yksi tuttu kertoi, että pyysivät uutta kummia, kun se vanha ei pitänyt lapseen yhteyttä.
Miksi pitää hommata uusi kummi tilalle!? Lahja-automaatti ja ilmainen hoitaja? Naurettavaa.
No kaikki eivät automaattisesti inhoa olla läsnä lapsen elämässä.
Ja kummeudesta voi kyllä kieltäytyä. Mieheni eaim.teki niin. Ja oikein hyvissä väleissä edelleen on perheen kanssa nyt 15 vuotta myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen myös vela, mutta en kenenkään kummi, koska en kuulu kirkkoon. Siskon lapsista olen kuitenkin oppinut, että tuollaiset 6 -7-vuotiaat ovat kivoja ja kiinnostavia ja niiden kanssa on ihan hauska jutella ja leikkiä. Sitten kun ne menevät kouluun, ne ovat seuraavat 12 vuotta naama puhelimessa kiinni eikä niihin saa mitään kontaktia vaikka haluaisikin, eli kummin/tädin rooli on olla vain lahja-automaatti.
Kokeile edes jutella sen lapsen kanssa, voit yllättyä iloisesti.
Olen itsekin vela, mutta pidän silti lapsista. Minun on vaikea samaistua noin voimakkaaseen vaikeuteen olla lasten kanssa tekemisissä edes hetken verran. Vaikken omaan arkeeni lapsia haluakaan, koska tykkään hiljaisuudesta ja omasta rauhasta, en ihan ymmärrä, miksi jopa puistossa tunnin ulkoilu tuntuu jollekin noin ylitsepääsemättömältä.
Tuon ikäiset lapset juttelevat paljon eli todennäköisesti he hoitavat puheenaiheiden keksimisen ja sinun tarvitsee vain hymyillä ja kommentoida, miten hienosti hän kiipesi korkealle tai onpa tosiaan hurja vauhti. Jos he kertovat juttuja esikoulustaan tai lempiohjelmastaan selostavat jotain juonikuviota, pistät väliin, että ohhoh, ihanko totta jne. Ei se niin kovin vaikeaa ole. Pidät tapaamiset lyhyehköinä ja suht harvoina, mutta kuitenkin niin, että oppivat tuntemaan, kuka olet.
Eihän sinun tarvitse heidän kanssaan yksin olla, jos se tuntuu liian haastavalta (esim. viedä yksin retkelle). Kannattaa pitää mielessä se, että nuo lapset ovat ystäväsi elämän tärkein asia ja jos pyydät kummiuden perumista tai sanot, ettet kestä edes tavata lapsia, ystävyytenne melko varmasti päättyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tottakai, jos kieltäytyy ja sanoo, että mulla on muuta, ei sovi. Tai on jo 3 kummilasta, en voi ottaa enempää. Niin tottakai ystävyys jatkuu.
Mutta kuvitelkaa omalle kohdalle, että yksi kummeista tulee sanomaan 7v jälkeen "niin mä haluan perua kummiuden.."
Öö?? Ei taida noin vankkaa ystävyyttä löytyä. Itse ainakin pistäisin kyl välit poikki, en ilkeyttäni, vaan siksi että tuista tulee vähän kuva, että mua ei kiinnosta teitä enää kattella..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi sen perua.
Vanhemmat voivat sitten pyytää jotakuta toista.Ei kaikki kummit ole lähellä. Monet muistavat synttärinä. Itse en aina edes silloin. Ollut niin hösöä tämä oma elämä ja kolme pientä lasta itsellä. Itsellä huono omatunto, kun voimat ei riitä jokapuolelle. Mutta se oma elämä on siinä lähinnä.
Joskus vein kummilasta teatteriin ym.Voithan puhua kaverillesi. Kerrot.
Yksi tuttu kertoi, että pyysivät uutta kummia, kun se vanha ei pitänyt lapseen yhteyttä.
Miksi pitää hommata uusi kummi tilalle!? Lahja-automaatti ja ilmainen hoitaja? Naurettavaa.
No kaikki eivät automaattisesti inhoa olla läsnä lapsen elämässä.
Ja kummeudesta voi kyllä kieltäytyä. Mieheni eaim.teki niin. Ja oikein hyvissä väleissä edelleen on perheen kanssa nyt 15 vuotta myöhemmin.
Siis mitä läsnä? Miksi pitäisi olla joku jotenkin läsnä? Meidän lapsilla ei ole kummeja, koska ei ole kastettu ja ei odoteta kenenkään olevan erityisemmin läsnä. No, isovanhemmat ja tädit ja eno luonnollisesti, koska ovat muutenkin läheisiä, mutta ei muita aikuisia. Jos joku meidän ystäväpariskunta tulee kyläilemään, niin ei odoteta mitään kummempaa lapsiamme kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaksi lasta eikä ole kummeja kummallakaan, koska ei ole kastettu. Ja loistavasti ollaan pärjätty ilman! Ihme vouhotusta tällaisista asioista.
Sama täällä. Mun lasta ei ole kastettu.
Kummin tehtävä on opettaa lapselle uskontoa ei olla hoitoapuna, minusta kummeja ei pitäisi nykyään joutuu ollenkaan valitsemaan koska nykyään koulu yleensä hoitaa yksin sen uskonnon opetuksen.
Voihan sitä tehdä muutakin kuin leikkiä, tee vaikka ruokaa yhdessä lapsen kanssa, auta läksyissä, käy elokuvissa. Ei kaikki äiditkään pidä lapsen kanssa leikkimisestä.
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin vela, mutta pidän silti lapsista. Minun on vaikea samaistua noin voimakkaaseen vaikeuteen olla lasten kanssa tekemisissä edes hetken verran. Vaikken omaan arkeeni lapsia haluakaan, koska tykkään hiljaisuudesta ja omasta rauhasta, en ihan ymmärrä, miksi jopa puistossa tunnin ulkoilu tuntuu jollekin noin ylitsepääsemättömältä.
Tuon ikäiset lapset juttelevat paljon eli todennäköisesti he hoitavat puheenaiheiden keksimisen ja sinun tarvitsee vain hymyillä ja kommentoida, miten hienosti hän kiipesi korkealle tai onpa tosiaan hurja vauhti. Jos he kertovat juttuja esikoulustaan tai lempiohjelmastaan selostavat jotain juonikuviota, pistät väliin, että ohhoh, ihanko totta jne. Ei se niin kovin vaikeaa ole. Pidät tapaamiset lyhyehköinä ja suht harvoina, mutta kuitenkin niin, että oppivat tuntemaan, kuka olet.
Eihän sinun tarvitse heidän kanssaan yksin olla, jos se tuntuu liian haastavalta (esim. viedä yksin retkelle). Kannattaa pitää mielessä se, että nuo lapset ovat ystäväsi elämän tärkein asia ja jos pyydät kummiuden perumista tai sanot, ettet kestä edes tavata lapsia, ystävyytenne melko varmasti päättyy.
Lisään tähän vielä kommentin tuohon huoleesi, että sisaruksen mukanaolo olisi vaikeaa. Kokemukseni mukaan sanoisin päinvastoin. Hehän ovat tiivis paketti, luultavasti aina yhdessä, kun ovat kaksoset. Jos he ovat yhdessä, he touhuavat yhdessä ja sinun roolisi on olla taustalla kannustavana tyyppinä, kuten yllä kuvailin. Jos kummilapsesi onkin yhtäkkiä erotettuna normaalista leikkikaveristaan ja vielä vieraan aikuisen seurassa, tilanne on kiusallisempi ja lapsi saattaa olla vaisumpi, vaikeammin lähestyttävä. Toki en tunne näitä lapsia, mutta pääsääntöisesti ehkä näin. Eli älä pelkää sisarusta!
Ja toinen asia, joka kannattaa muistaa: muutaman vuoden kuluttua heitä kiinnostaa enää kännykkänsä ja yhteys muuttuu väkisinkin hankalaksi (näin käy yleensä kaikille teini-ikäisille). Silloin kukaan ei enää oleta sinun leikkivän heidän kanssaan. Eli jos kestät joitain vuosia tätä pientä yrittämistä, saat jossain kohtaa taas enemmän aikaa ystäväsi kanssa. Ja lopulta lapsetkin tulevat taas aikuistuneina ulos teini-iästään ja saatat pitää heistä, kunhan edes jonkinlainen yhteys on säilynyt. Jos ystävä on sinulle tärkeä ja pitkäaikainen, olisi lyhytnäköistä rikkoa välit tämän takia. Voit toki kertoa ystävällesi, että tämä ei tule sinulle ihan luonnostaan, jotta hän ymmärtäisi olla vaatimatta sinulta liikoja (kuten yökyläilyjä), mutta hänen olisi hyvin vaikea hyväksyä sitä, ettet halua tavata lapsia yhtään.
Ei kummiutta voi perua. Olet kummi huolimatta siitä oletko lapsen elämässä vai et. Paitsi jos olet joku haltiakummi joka ei ole kirkon kirjoissa.
Alue: Aihe vapaa
Hyi. Vaikutat kyllä hirveälle kummille.
Miks suostuit alunperin? Olisihan voinut vedota omiin kiireisiin, miksi ei halua.
Kyllä ihan lapsen takua peruisin kummiuden.
Ilmoittaisin äidille, että ei kiinnosta.
Näin lapsi saa jonkun muun turvallisen aikuisen elämäänsä.