Miksi isovanhemmat osaa kehua lapsenlapsia, mutta ei omia lapsia (minua)

Hyvä kysymys. Samaa minä kipuilin, kun lapseni oli pieni ja kasvoi ja hän oli isovanhempien mielestä täydellinen....

Sitten minusta tuli mummo. Ja kehun kehumisesta päästyä. Itse asiassa kehun siinä lapseni kykyä kasvattaa lapsensa, minun kasvatustyylissä ei ollut todellakaan (mielestäni) kehumista.

Saman huomannut. Äitini ei ole ikinä sanonut mitään hyvää minusta, olen ollut hänelle kuulemma hirveä pettymys, mutta kaipa se on ihan kiva, että ainakin toinen lapsistani on hänen mielestään virheetön. Positiivisen kautta, sano. Joku toinen voisi sanoa, että eukko on pahasti persoonallisuushäiriöinen.

Eipä sinussa ole paljoa kehuttavaa kun kadehdit jopa omia lapsiasi..

Meillä ei isovanhemmat osaa kehua lapsenlapsiakaan.

Kun mikään ei riitä. Nyt teinien kanssa mennyt niin mahdottomaksi että hyvin vähän ollaan tekemisissä.

Pikku Henry kirjoitti:

Eipä sinussa ole paljoa kehuttavaa kun kadehdit jopa omia lapsiasi..

Kyllä sitä joskus ihmettelee, miten paljon poika onkaan polvesta parantunut. Itse en pidä itseäni millään tavalla huonompana kuin kehutut lapsenlapset, jotka toki ovat ihania. Mietin vaan, että olisiko mummo mennyt jotenkin rikki, jos olisi joskus kehunut minuakin. Edes aikuisena.

Ihmiset on pohjimmiltaan itsekkäitä ja puolueellisia. Moni kyllästyy omien lastensa kasvattamiseen ja välit menee viileiksi. Aina on vastuussa eikä ikinä ole omaa rauhaa.

Lastenlasten kanssa on toisin. Heistä on vastuussa heidän vanhempansa, isovanhemmat saa rusinat pullasta, kun pääsevät kehumaan menestyvillä tenavilla.

Lisäksi, ei kaikki vanhemmat pidä kaikista lapsistaan, erot voi olla isoja.

Pikku Henry kirjoitti:

Eipä sinussa ole paljoa kehuttavaa kun kadehdit jopa omia lapsiasi..

Olen tosi pahoillani, että sulla on noin rajoittunut ajatusmaailma. Kuten aloituksessa kirjoitin, olen siitä tosi onnellinen ja iloinen että lapset saavat isovanhemmilta kehuja ja kannustusta ja että heillä on hyvät ja lämpimät välit. Eli kyse ei ole kateudesta, vaan siitä, että omien lasten myötä usein käy läpi ja miettii myös omaa lapsuuttaan: mistä jäi itse paitsi ja missä omat vanhemmat onnistui/ei onnistuneet. Ja noita pohtii juurikin sen takia, että voisi olla itse parempi vanhempi.

Tämä on huomio, jonka olen tehnyt ja mieluusti ymmärtäisin mistä se johtuu, koska jokainen lapsi kaipaa kannustamista ja kehuja. Itse en niitä saanut.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on pohjimmiltaan itsekkäitä ja puolueellisia. Moni kyllästyy omien lastensa kasvattamiseen ja välit menee viileiksi. Aina on vastuussa eikä ikinä ole omaa rauhaa.

Lastenlasten kanssa on toisin. Heistä on vastuussa heidän vanhempansa, isovanhemmat saa rusinat pullasta, kun pääsevät kehumaan menestyvillä tenavilla.

Lisäksi, ei kaikki vanhemmat pidä kaikista lapsistaan, erot voi olla isoja.

Tässä tuli hyviä pointteja!