Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset eivät käy koskaan missään
viihteellä, eivät osallistu pikkujouluihin, yhteisiin tapahtumiin tms. siis eivät käy ikinä missään, edes matkoilla. Ja tunnen monia jotka ovat todella sosiaalisia, eli mistään introverteista tms ei ole kyse. Kotona vaan pönöttävät.
Kommentit (869)
Minulla on monta asiaa vaikuttaa. Ensiksi ei ole rahaa oikein mihinkään ylimääräiseen. Tykkäisin esim käydä kirppiksillä useimmin tai esim kävelyllä hienoissa paikoissa (kansallispuistot yms). Kuitenkin jos miettii kirppiksen hintoja niin usein sinnekin menee liikaa rahaa. Samoin tässä lähellä ei oikeastaan ole kuin muutama kansallispuisto. Ne on jo nähty ja niihinkin tulee matkaa eli pitäisi jopa yöpyä jossain jos tahtoisi enemmän aikaa siellä. Minusta ei ole yöpymään teltassa ainakaan yksin joten majoitus maksaisi. Haaveissani mietin esim Lapin kansallispuistoja. En vaan pystyisi majoittumaan siellä hintojen vuoksi. Ulkomailla en ole koskaan ollut. Siihenkin liittyy raha sekä ehkä koko aiheen "tuntemattomuus" minulle. En tiedä oikeasti kunnolla mitään ulkomaille matkustuksesta. Asiat vieraita minulle. Kaikenlisäksi jos et omaa ihmisten jonka kanssa tehdä mitään niin se lannistaa välillä. Ulkomaille olisi aluksi kiva mennä toisen kanssa, mutta myös muu yhteinen tekeminen olisi mukavaa ainakin välillä. Yksin ei tule lähdettyä.
Harrastukset tuntuvat aikuisena vähän työläitä. Tykkäsin esim nuorena ratsastaa. Toisaalta jo silloin piti aina kellon lyömällä olla tallilla ja nopeasti laittaa hevonen tunnille yms ja minulle tuli aina kiire, kun harjasin hevosta liian kauan ja varusteita laitoin. Olisi rauhallisempi paikka sopinut paremmin ja olisi saanut enemmän aikaa hevosten kanssa. Toki ymmärrän aikataulut, mutta jatkuvasti se, että pitää hosua yms ei ole kivaa. Aikuisena tahtoisi rauhassa harrastaa hevosten kanssa ilman mitään ihmeellistä. Itse en esim enää halua hypätä tai osata mitään vaikeita koulukiemuroita hevosen kanssa vaan vain ratsastaa perusjuttuja ja ehkä jopa päästä maastoon. Sellaista lapsuudessa ollutta tallia jonne pääsi aina tunnille ja sai mennä yksinään kentällä (ei ollut sitä 8:saa ratsukkoa) ja sai valita hevosen tai ponin melkein aina itse ja sai mennä mitä monesti itse tahtoi (toki valvottiin ja sai ohjeita myös) ei enää vaan ole. Opin siellä ratsastamaan ja pääsin usein maastoon. Siellä ei ollut mitään hienouksia, mutta paremmin siellä oppi kuin ratsastuskoulussa jos vertaa sen kokemuksen yms määrää. Jos ei pidä kilpailemisesta tai hyppäämisestä yms niin voi ratsastuskoulu olla tylsä ja kallis paikka. Siellä ei ole myöskään yksittäisen ratsastajan aikaa hoitaa hevosia. Lapsuuden tallilla sai harjata ja hoitaa paljon myös. Ei ollut kiire. Tämän saman voisin yhdistää joka lajiin ja harrastukseen. Kaipaan rentoa tekemistä ja rauhaa tehdä asioita. Toki voi olla, että aloittaja ei tarkoittanut harrastuksia.
Jos vielä mietin itseäni niin olen muutenkin omissa oloissani viihtyvä. Samoin jännitän eri asioita. En tykkää isoista joukoista. Ikävien kokemusten myötä ihmisten kanssa olo ei monestikaan ole mukava juttu. En ole rohkea kokeilemaan eri juttuja. Samoin se, vaikuttaa jos ei ole ketään seuraksi. Energiaa ja voimia tekemiseen ei myöskään aina ole. Jostain bileistä tai baareista yms en pidä enkä ole koskaan niissä edes ollut. Näin löytyy myös monia asioita mitä en tahtoisikaan kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä mä vaan ihmettelen näistä vastauksista, että eivätkö ihmiset oikeasti keksi mitään sellaista tekemistä kodin ulkopuolella, johon ei
a) kuulu alkoholi
b) mene tolkuttomasti rahaa?
Kuulostaa enemmän tylsämielisyydeltä tai kaverien puutteelta, jos kotona nyhvääminen jää ainoaksi vaihtoehdoksi.
Minä taas ajattelen, että on mielikuvituksen puutetta ettei kotona osaa muuta kuin "nyhvätä".
Meillä on 2 harrastehuonetta, jossa kuluu tunti jos toinenkin helposti. Teen käsitöitä, maalaan&piirrän ja puutarhahommia, lemmikit vaativat osansa ja miehellä on harrasteauto. Meillä on upea saunaosasto ja palju terassilla. Käymme mieheni kanssa metsäretkillä, kävellen tai mönkijällä. Matkailemme koti- ja ulkomailla useasti vuodessa.
Se, ettei viihdy esim. työpaikan pippaloissa, ei tarkoita ettei puuhailisi asioita myös kodin ulkopuolella.
Miksi emme viihtyisi kotonakin hyvin kun se on tehty juuri siten, että siellä viihtyisimme. Tietysti jos koti on ankea niin halusta sitä varmaan keksii paljonkin puuhaa ettei siellä tarvitse viettää aikaa.
Kun pandemia alkoi kevättalvella 2020, rautakauppojen yms myynti kasvoi. Ihmiset alkoivat remontoida ja sisustaa kotejaan ja tekivät kodeistaan viihtyisämpiä. Jotkut hankkivat koteihin erilaisia kuntoiluvälineitä, koska kuntosalit menivät kiinni. Olihan se ihan järkevääkin, koska silloin joutui olemaan aiempaa enemmän kotona. Onko siis mikään ihme, jos viihtyisässä kodissaan viihtyy edelleenkin :)
Miksi käydä pikkujouluissa ja muissa kissanristiäisissä, jos kotona on kiva olla? Koulutan ammatikseni ja mulla tulee ihmisähky. En todellakaan kaipaa viihdykkeitä, parhaat viihdykkeet on kirja kädessä, lapsi kainalossa, kävely metsässä koiran kanssa, joogatunti ja joskus muksun ollessa poissa lasi punaviiniä. En ole introvertti ja ystäviä löytyy paljon. En vain jaksa hälinää enää töiden jälkeen.
Olen asunut monessa eri maassa, matkustanut maailman ympäri ja nähnyt kaikenlaisia kulttuuritapahtumia yms. Nykyään arvostan kotia ja mökkiä, omaa rauhaa yli kaiken. Osaan antaa sille arvoa. Minulle riittää käydä esim. 1 krt vuodessa jossain kollegoiden vapaa-ajan tapahtumassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä mä vaan ihmettelen näistä vastauksista, että eivätkö ihmiset oikeasti keksi mitään sellaista tekemistä kodin ulkopuolella, johon ei
a) kuulu alkoholi
b) mene tolkuttomasti rahaa?
Kuulostaa enemmän tylsämielisyydeltä tai kaverien puutteelta, jos kotona nyhvääminen jää ainoaksi vaihtoehdoksi.
Jatkan vielä tähän että oli tuo AP:n aloituskin aika mielikuvitukseton kun pikkujoulut, illanvietto ja matkustelu ainoat mitä keksi. Silti vaan ihmettelen näitä vastauksia. Käykää nyt vaikka edes lenkillä tai kuntosalilla joskus ja ottakaa kaveri mukaan, jos ei yhtään mitään maikkarin tarjontaa mielenkiintosempaa elämässä ole. Kroppa ja pääkoppa kiittää.
Niksi kotona oleminen olisi pelkkää sohvaa ja telkkaria? Sinulla taitaa olla ankea koti.
Tässä ketjussa vaikka kuinka moni vastaus jossa kerrotaan ettei kaipaa internettiä, telkkaria ja jääkaappia kummempaa viihdykettä elämällensä. Itsekin tunnen muutaman tällaisen ihmisen, jotka eivät koskaan poistu siitä omasta oravanpyörästään mihinkään eivätkä vaikuta yhtään mistään kiinnostuneilta. Koitat kysyä oisko aikaa tai kiinnostusta käydä yhdessä syömässä tai tulla vaikka kyläilemään kahvien merkeissä joku kerta: vastauksena saat että on niin vaikeeta kotoa lähteminen, ja ei, ei ole välttämättä edes mitään pieniä lapsia, omaista tai eläintarhaa hoidettavana. Onhan tuo surullista, ja terveydellekin haitallista.
Ihan ilahduttavan paljon tässä viimeisimmille sivuille kyllä tullut kommentteja kaikista mukavan kuuloisista harrastuksista joita ihmiset "omissa nurkissaan" puuhaavat vapaa-aikanaan. Hienoa että ovat löytäneet sen oman elämäntapansa ja harrastuksensa.
Tietysti toi aloitus postauskin on vaan paskaa trollausta josta moni illanviettoja ja matkustelua harrastamaton on tässä triggeröitynyt selkeästi. :D Mutta ymmärtäisin monen tarkoittavan juuri tuollaisia ekassa kappaleessa mainitsemani kaltaisia henkilöitä kun puhutaan ihmisistä, jotka ei koskaan käy missään tai tee oikein mitään elämällään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on jokaisen oma asia missä elämänsä viettää.
Ei huvita tai ole rahaa? Vastaavasti voisi kysyä, miksi jotkut laahkasevat joka pippaloissa, ja jos ei ole mitään virallista pippaloa, ollaan jossain baarissa vähän väliä. Eivätkö ne viihdy kotonaan ja pelkäävätkö yksinoloa? Annetaan ihmisten olla niin kuin ovat, ei se ole muilta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on krooninen sairaus, joka aiheuttaa todella paljon väsymystä. Samaten, koska en sairauden vuoksi voi työskentelemään ei ole pahemmin varaa käydä missään. Haluaisin kyllä matkustella jos sellainen olisi mahdollista, pikkujouluja sun muita kissanristiäisiä en kaipaa.
Olen kuullut kerrottavan merikarvialaisesta miehestä joka saavutti tietämäni mukaan yli 90 vuoden iän.
- Merikarvialaiset, korjatkaa jos muistan väärin!
#1
Ensimmäisen kerran hän poistui Merikarvian kunnan alueelta osallistuakseen kevättalviseen hylkeenmetsästykseen Kokkolan edustalla ennen sotia.
#2
Varusmiespalvelus
#3
Käynti Ruotsissa
#4 ja #5 tarina ei kertonut.
- Pitkän elämänsä aikana todellakin tolkun mies ei poistunut Merikarvian kunnan alueelta kuin viisi kertaa. Oli tunnettu ahvenen kalastaja ja löysi kalat silloinkin kun kukaan muu ei. Hän joutui luopumaan veneestään vasta aivan viime vuosinaan.
- Olen nähnyt hänet livenä ja hänen kuvansa on Merikarviasta kertovassa kuvakirjassa, nimeä en muista.
==>Olisiko hän elämässään ollut onnellisempi, jos olisi "päässyt" käymään kymmenen kertaa vaikka Välimeren saarilla kesällä? Enpä usko, että hän olisi viihtynyt turistirysissä. Matkailu on mielestäni aika lailla yliarvostettua.
#työvuosinaihantarpeeksilentänyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitoalalla on niin tylsät pikkujoulut ym viihteet, en mene. Työkavereissa riittää kestämistä ihan työajan puitteissa. Samoin tyky-päivät täyttä kärsimystä. Valitsen itse seurani, jossa viihdyn.
Miksi pitäisi muutenkaan osallistua, minulle rittää valitsemani elämä hyvin, en kaipaa muuta.
Muistan miesvaltaisessa yrityksessä pikkujoulut. Tuli mieleen kirkkokahvit. En kauaa viipynyt, vaan livahdin läheiseen räkälään, missä oli menoa ja meininkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivätkö harrastakaan mitään tai näe ystäviään ja perhettään muuten?
Harvoja kiinnostaa juhliminen ja baarissa käynti. Saati työpaikan juhlat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahan puute? Ovat introvertteja? Viihtyvät itsekseen ja tai perheensä kanssa? Harrastukset syynä?
Kaikkia ei kiinnosta matkustaa.
Viihtyvät perheensä kanssa vapaa-ajalla?
Pikkujoulut ym on tylsiä viinanjuomis kekkereitä, ei kiinnosta.
Ei ole mukana seuraa. Seura puuttuu ihmiseltä.
En mä käy koskaan missään "viihteellä" ja hyvin harvoin matkustan, mutta en silti pelkästään pönötä kotona.
Pyöräilen, juoksen, uin, käy museoissa, kirjastossa, elokuvissa, kaupoissa. Ja kotonakin viihdyn erinomaisesti.
Lisäys omaan;
Käymme välillä ravintolassa syömässä, mutta työkaverit/naapurit eivät tule tietoisiksi näistä reissuista. Ainoastaan jos joku työtuttu sattuu samaan raflaan.
Samoin kyläilemme ystävillämme ja aikuisilla lapsillamme, mutta nämäkin tapaamiset jäävät työkavereilta pimentoon. Vastaavasti kestitsemme tuttujamme kotonamme.