Miksi jotkut ihmiset eivät käy koskaan missään

Ei ole rahaa, ja siinä kaikki.

Kaikenlaisia menoja olisi varmasti jos olisi rahaa, mutta ei ole rahaa niin ei ole menojakaan.

Merkittävä syy voi myös olla, ettei tee mieli.

Rahasta ei ole pulaa, ok palkkainen työ ja säästöjä tilillä useampi kymppitonni. Tykkään vaan olla kotona, katsoa sarjoja, elokuvia ja kuunnella ja lukea kirjoja, liikkua luonnossa lähialueella. Inhottaa ajatuskin matkustamisesta, kaikki se vaiva ja tuliaisena voi tulla vielä jotain lutikoita, yök! Bilettämiseen kiinnostus on tasan nolla. Viime viikonlopun kuljin hautausmaalla kameran kanssa ja sain hienoja kuvia, ihana elämys!

Yksin ei viitsi lähteä. Pikkujoulut ym kissanristiäiset ei kiinnosta. Pitäisi pidemmille reissuille päästää kotiin joku hoitaja eläimille.

Reissut teen muutenkin semmoisten kanssa joitten kanssa viihdyn oikeasti. Kylässäkin käyn aika harvoin.

Olen töissä ihmisläheisellä alalla, aina ei vaan jaksa olla seurassa.

Muualla ei ole juuri kummempaa kuin kotonakan. Useimmiten jää vain vaiva siirtyä johonkin ja takaisin.

Mä en jaksa valvoa myöhään enkä juoda alkoholia. Käyn kyllä missään mutta se on sitten jotain nuotiomakkaroiden paistoa tai näen ystävän ja jutellaan, kävellään tai syödään.

En jaa myöskään somessa enää mitään pönötyshetkiä enkä tee isoa numeroa mahdollisista ulkomaanmatkoista. Lentomatkustamisen ja alkoholinkulutuksen esittely somessa ei ole mielestäni tätä päivää.

Molempia olen vähentänyt huomattavasti ja etenkin niistä huutelun somessa.

Ei ole energiaa, fyysiset sairaudet. En jaksa ihmisiä, enkä jaksa feikata olevani kiinnostunut jostain mistä en ole. Ei ole rahaa. 

Sairaudet sellaisia joita yhteiskunta ei hyväksy, joten en saa mitään apua enkä tukea. Möllötän kotona. 

Kysymys on siitä, mitä muista ihmisistä saa. Jos keskustelevat asioista, jotka eivät kiinnosta, ovat tietämättömiä tai peräti lapsellisia jutuissaan, niin ei kiitos. Humalavetoinen bailaaminen ei taas ikääntyneempää kiinnosta. Ei ole mikään pakko olla laumaeläin, jos ei tunne siihen mielenkiintoa.

Vierailija kirjoitti:

Töiden takia. Toisinaan ei ole edes varaa päästä töihin. Palkka on niin kehno että tulee ongelmia maksaa bussikortin lataus.

Kulje autolla?

Koska en jaksa ihmisiä, sitä feikkiä mukahauskaa enää, on jo niin nähty. Perheen kanssa oleminen ja tiettyjen hyvin ystävien seura silloin tällöin on kivaa, muu ei kiinnosta.

Ympäristön tila, raha, säätila, välimatkat, onko aikaa, julkisella vai omalla autolla, autoa ei ole kaikilla.

Työ on vuorotyötä kaupan lihatiskillä, asiakaskohtaamisia siis runsaasti ja moni juttelee pitempäänkin. Työ tulee uniinkin, joten viihdyn aivan loistavasti kotona harvinaiset vapaapäivät puolison ja lemmikkien kanssa. Lomilla toki ainoa kaveri haluaisi nähdä, mutta se näkeminen ahdistaa etukäteen, sillä tekstiä tulee silmät ja korvat täyteen asiasta kuin asiasta ja sitä tulee sen kaksi tuntia melkein taukoamatta ja sitten kun tulee sopiva hetki sanoa jotain, niin huomaa ettei oikeastaan ole mitään sanottavaa. Suhteemme on hieman erikoinen, kirjoitan paljon ja moni tarina on tehty yhteistyössä, mutta muuta yhteistä meillä ei olekaan. Mieluummin siis keskustelen hänenkin kanssaan WA- viesteillä melkein päivittäin. Olen huomannut tämän toimivan paremmin. Tykypäivät ja pikkujoulut on koettu ja nähty, joskus on ollut kivaa, mutta ei aina. Onneksi nykyisessä työpaikassa ei niitä järjestetä, joten tekosyitäkään ei ole pakko keksiä.

Just sun tyylisten ääliöiden takia. Aina pitäisi olla osallistumassa kaikkeen ja sitten vielä kaiken lisäksi te haluaisitte tietää, miksi teen sen mitä teen. Anna minun elää omaa elämääni kyselemättä.

Pikkujoulut ja muut juopotteluun liittyvät reissut ovat niin tympeitä ettei niihin viitsi aikaansa tuhlata. Muita kivempia menoja tietysti on, mutta ei niistä viitsi ap:lle kertoa :)

Kaikki eivät vain viihdy noissa paikoissa tai ylipäätään ihmisten keskellä (introverttiys ei myöskään aina näy päälle päin - henkilö, joka on sosiaalisesti taitava ja puhelias, voi väsyä paljonkin sosiaalisista tilanteista). Ja jotkut ovat sitä mieltä että koti on paras paikka, kuten itsestänikin. :)

Mitä matkusteluun tulee, niin itsellä ainakaan ei ole juurikaan rahaa matkustaa, se on ehkä isoin syy. Sekä matkustelu myös väsyttää. Jos minulla olisi rahallisesti mahdollisuus mennä vaikka kuukauden tai kahden reissuun, niin sitä voisin ilomielin harkita, mutta ei kiinnosta yhtään mennä viikoksi piipahtamaan jonnekin, kun silloin tuntuu että juuri kun on päässyt loman makuun, pitääkin jo palata. Viikon reissussa on myös kova "paine" tehdä koko ajan jotain järkevää, kun aikaa on käytössä vähän, ja lentokentillä pyöriminen viikon välein sekä lentokoneessa oleminen on rasittavaa. Tämä siis on se itseäni eniten pännivä piirre matkustamisessa. Kyllähän sen toki tarpeen tullen sietää, mutta usein koen että keksin sille rahalle nautinnollisempaa käyttöä. Eri asia tosiaan, jos voisi mennä pidemmäksi aikaa.

Joskus se työpaikan iloisin ja aurinkoisin tyyppi voi olla kaikista masentunein ja siksi ei käy missään työpaikan ja kodin ulkopuolella. Ei ole energiaa. Ja introvertein kaikista onnellisin, vaikka työkavereiden silmissä näyttää onnettomalta (no kai nyt on, kun joutuu hölöttämään turhia kotinsa ulkopuolella).

Usein kuitenkin kyse on rahasta eli ei vain ole varaa käydä missään. Jos on pieniä lapsia, niin pikkujouluihin harvemmin on asiaa.

No koska suurin osa ihmisistä on tylsiä lampaita. Bää bää menen töistä neukkukuutioon ja lauantaina tenavien kanssa kauppaan. Onneksi työpaikallani ei tuollaisia helvetin "olen uniikki introvertti ja lataan akkuja, bäää" lammastelua katsella.

Ei ole rahaa, kukaan ei kutsu mihinkään, ja aina kun olen johonkin odottamaani tapahtumaan mennyt, se on ollut tavalla tai toisella pettymys.

Eikä ole ollut edes kyse siitä, että odotukseni olivat liian korkealla. "Pettymys" on ollut esimerkiksi tyyliin "kaverini unohti minut ja jouduin kävelemään yöllä kotiin".

No ei noissa baareissa ja tapahtumissa kovin montaa kertaa tarvise käydä, kun voi todeta niiden olevan samaa ajanhukkaa samojen mölyävien apinoiden kanssa. Jos ihmisellä on jotain mielekästä ja kehittävää tekemistä, valitsee hän sen yksitoista kertaa kymmenestä käytyään toteamassa apinamölinät kerran.

Matkailu sillä tavalla, että näkee ja kokee muutakin kuin turistirysän kolutuimmat nähtävyydet ja ravintolat, on ihan hienoa. Sellainen kuukauden mielekäs aktiiviloma maksaa vaan yli 5000e, eli ei sitä ihan joka vuosi tavallinen tallaaja tee.

Mä käyn hyvin harvoin missään tuollaisissa. Kesällä olin työporukan kanssa pakohuoneessa ja sen jälkeen ravintolassa syömässä ja vielä terassilla hetken aikaa, koska oli työkaverini eläkkeelle lähtijäiset. Ihan kivaa oli ja menen seuraaviinkin, tosin ne ovat sitten mun omat eläkkeelle lähtijäiset. Viihdyn erinomaisesti kotona. Koiran kanssa ulkoilua, kotihommia, välillä kutsun ystäviäni meille tai käyn ystävieni luona kahvilla. Joskus harvoin käyn ystävieni kanssa ravintolassa syömässä. 

Joku ketjussa jo mainitsikin lähtemisen. Kun ei ole autoa, pitää sitten reittioppaasta kaivella reitti ja katsoa, kuinka monella kulkuneuvolla pitääkään kulkea. Ja ennenkaikkea milloin lähtee viimeinen kulkuneuvo, jolla sitten pääsee kotiin. Yleensä sen verran aikaisin illasta ja asemilla ja vaihtopysäkeillä joutuu odottelemaan pitkään, joten ei vaan kiinnosta lähteä. Saattaisin käydä useammin, jos voisi teleportata itsensä kotoa paikan päälle ja takaisin.