Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset eivät käy koskaan missään
viihteellä, eivät osallistu pikkujouluihin, yhteisiin tapahtumiin tms. siis eivät käy ikinä missään, edes matkoilla. Ja tunnen monia jotka ovat todella sosiaalisia, eli mistään introverteista tms ei ole kyse. Kotona vaan pönöttävät.
Kommentit (869)
Miksi ihmeessä jotkut hermostuvat siitä, että kaikkia ei kiinnosta käydä ns. viihteellä? Miten se on heiltä pois?
Kummallisia sellaiset, jotka haluaisivat kaikkien pitävän samoista asioista kuin he.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kävin juuri jokin aika sitten teatterissa. Ja taidenäyttelyssä kävin. Joko ennen joulua tai joulun jälkeen menen katsomaan balettia. Muutoin olen koti- ihminen. Viihdyn erinomaisesti kotona. Olen kohta 60 v nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin kiinnostuksen kohteet vaikuttavat ja se että niitä voi tehdä kotona. Jos vaikka tykkää lukea, sisustaa, tehdä käsitöitä jne., on niitä mielekkäämpi harrastaa kotona kuin reissussa tai yleisissä tapahtumissa. Jos sosiaalisuus toteutuu näissäkin ympyröissä, ei ole mitään mieltä lähteä tapahtumaan, jossa ei ole mitään kiinnostavaa itselle.
Matkailuun voi vaikuttaa lisäksi moni muu seikka, onko mahdollisuus lähteä esim. sitoumusten vuoksi, ympäristötietoisuus jne. Ei välttämättä kerro yleisestä mielenkiinnon puutteesta maailmaa kohtaan, vaan toteutus on epämielekästä, hankalaa. Mitäpä sitä sellaista sitten toteuttamaan, imagon vuoksiko? Tietoa ja muiden kokemuksiahan on mahdollista saada nykyisin helposti kotoakin käsin, kaikkeen ei tarvitse itse osallistua vaikka kiinnostunut olisikin.
Ainoa kokemus minkä saat kotoa käsin on ruudun tuijottaminen.
Sepä se, kun nykymaailmassa pääset sen ruudun kautta mihin vain. Näet paljon enemmän maailmaa ja elämää poistumatta kotoa kjuin esivanhemmat koskaan näkivät. Minulle riittää se että näen ruudusta, matkustaminen on epämukavaa.
Kun ikää tulee viihtyy paremmin kotona. Ja harvojen ihmisten kanssa jaksaa olla.
Menohaluinen loner kirjoitti:
Menisin vaikka minne, jos olis kavereita, joita pyytää mukaan. Tai jos edes kerran elämässä joku pyytäis mut mukaan jonnekin. Tuttavapiirissäni ja kavereiksi laskettavissa on aika erilaisia tyyppejä kuin minä eli esim. musiikkimakuni ei natsaa heidän kanssaan, joten keikkakavereita ei löydy. Samaa pätee moneen muuhunkin asiaan. Meillä on eri maku. Paras kaverini on eri sukupuolta kuin minä ja mustasukkainen puoliso estää tehokkaasti ystävän kanssa hengailun. Se on suuri suru, molempien elämä jää vähän vajaaksi.
Yksinkin voi hyvin mennä niin konserttiin kuin teatteriin jne. Minä ainakin menen. Googlaa vain konsertit, teatterit, museot jne. ja paikkakunnan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vaan kiinnosta. Nautin kotona olemisesta, ihan tarpeeksi noita pakollisia menoja, joten kun kotioven saa kiinni ja itseni sinne sisäpuolelle, niin kaikki hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Kun ikää tulee viihtyy paremmin kotona. Ja harvojen ihmisten kanssa jaksaa olla.
Veit sanat sohvaltani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten taas sekoitetaan epäsosiaalisuus ja introverttiys. Mä olen ihan tosi sosiaalinen aina kun olen ihmisten seurassa, kukaan ei ikinä tajua että olen ihan valtavan introvertti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmille tähän vastanneille se hauta olisi paras paikka.
Useimmille viikonloput ja viikot pakonomaisesti bilettäville se tulee nopeasti. Maksa ja/tai aivot eivät kestä loputtomiin.
Yksinäiset naiset saavat Alzheimerin, että onko se sitten kivaa?
Edesmennyt mummini sai Alzheimerin, vaikkei asunutkaan yksin, aina oli ihmisiä ja juttuseuraa ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein koskaan käy missään siksi, koska omakotitalo ja iso puutarha sekä istutusten hoito vie kaiken aikani. Mutta nautin siitä, kun koti on tiptop ja aina siisti. Puutarhassa ei ole rikkaruohoja ja nurmikko ja aita ovat siistit. Nautin myös kokkailusta ja leipomisesta. Viihdyn mukavassa kodissani, johon yllätysvieraatkin kehtaa ottaa vastaan.
Siksi koska suomalaiset on melko autistinen kansa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkujoulut ja muut kissanristiäiset isossa porukassa ei vaan kiinnosta. Teen työnikin etänä pysyäkseni terveenä. Alentuneen vastustuskyvyn vuoksi kerään kaikki mahdolliset sairaudet. En käytä alkoholia ja meteli saa pään särkemään, siksi en viihdy baareissa. Lähimpien tiimikavereiden kanssa voin lähteä syömään ja seurustelemaan, mutta poistun paikalta, kun muut lähtevät jatkoille.
Et todellakaan ole työkykyinen ja kuulu työelämään kun Suomessa on niin paljon työttömiä työhaluisia! Häpeä!
Mitä oikein höpiset? Miksei kirjoittaja ole muka työkykyinen? Vai onko sarkasmia?
-Eri
Mistäköhän AP tietää etteivät nämä ihmiset käy ikinä missään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukat ja lemmikkieläimet kuolevat jos lähtee. Kun on vuosikymmeniä kasvattanut kukkiaan niin ei halua jättää niitä kitumaan eikä päästää kotiinkaan ketään
Ei minulla ole kuolleet lemmikit eikä kukat. Hoitaja käy 2 kertaa pv. kun olen matkoilla
Viime viikolla Ruotsissa, ensi kuussa taas ja sitten loppukuusta Ranskaan
Jotkut viihtyvät paikoillaan eivätkä kaipaa menoa ja meininkiä.Kotona ja kotoa käsin voi tehdä paljon kaikkea kivaa.Jos on perhettä ,on myös useimmiten seuraa ja tekemistäkin silloin riittää.Vanhempana on jo kiva olla paikoillaan ,kun on nuorena kerinnyt mennä,matkustaa ym.Ihmiset ovat erilaisia ja pitävät eri asioista.Jotkut tykkäävät mennä,toiset viihtyvät enemmän paikoillaan.
He säästää luonnonvaroja, ei turhaa rälläystä.
Kait heidän oikeus elää omaa elämäänsä 😀
Baareissa saavat käydä alle 30v sen yli olevilta on jäänyt nuoruus elämättä,jos vielä baareissa hilluvat.Noh tietysti pitää olla 18v ei lapset pääse baariin,minua ihmetyttää miksi 40-60v hilluu ravintoloissa,yrittävätkö elää menetettyä nuoruutta,säälittävää.Olen paljon matkustanut 30v aikana,ei enää kiinnosta,kotona on parasta.
Ihmetten mitä täällä toisten elämää ihmettellään mikseivät käy missään. Miksi pitäisi käydä? Kaikki ihmiset eivät ole sosiaalisia he kaipaavat rauhaa ja vakautta. ovat erakkoja. Itsekkin olen melkoinen pirttihirmu. Viihdyn kotona omien kiinnostuksieni ympärillä. Työskentelen sosiaalisessa työympäristössä ja tykkään siitä mutta kun tulen kotiin haluan olla rauhassa. Ei kiinnosta ihmispaljoudet festarit juhlat sun muut. Kun lähden lomalle hakeudun rauhaan lappiin tai saaristoon mökkiin. Suosin aina kotimaan yrityksiä. Katselen vanhoja rakennuksia ja hautausmaita. Luen paljon historiaa ja olen myös kiinnostunut politiikasta ja ajankohtaisista asioista. Mutta en siedä nykymaailman hössöttävää menoa. Kaiken maailman pridejä sun muuta hömppää. Olen varmaan sitten tylsä vanhanaikainen akka ja ymmärrän että ihmiset pitävät minua ehkä vähän outona mutta en välitä tämä on minun elämäni ja minä siitä kärsin jos kärsin ei kukaan muu.
En vain tykkää. Kotona on kivaa ja voi olla ilman housuja ilman että kukaan ihmettelee asiaa :D
Menisin vaikka minne, jos olis kavereita, joita pyytää mukaan. Tai jos edes kerran elämässä joku pyytäis mut mukaan jonnekin. Tuttavapiirissäni ja kavereiksi laskettavissa on aika erilaisia tyyppejä kuin minä eli esim. musiikkimakuni ei natsaa heidän kanssaan, joten keikkakavereita ei löydy. Samaa pätee moneen muuhunkin asiaan. Meillä on eri maku. Paras kaverini on eri sukupuolta kuin minä ja mustasukkainen puoliso estää tehokkaasti ystävän kanssa hengailun. Se on suuri suru, molempien elämä jää vähän vajaaksi.