Uskaltaako mt-ongelmainen opiskella?

Omien kokemusteni perusteella en voi suositella. Toki itse olen joutunut olosuhteiden pakosta töissä samaan aikaan, joka johti totaaliseen uupumukseen, josta toipumisessa on mennyt kolmisen vuotta. Jaksaminen ei edelleenkää ole samalla tasolla. Velat kasvattaa korkoa tilillä ja opinnot junnaa, koska ei vaan jaksa.

Lisäksi täytyy todeta, että opiskelu on myös henkisesti hiton kuormittavaa. Ainakin omalla alalla. Käytännössä lukemista on niin paljon, että pänttään vaan yksin kotona, koska kirjastolla tulee sisäilmaoireita ja keskittymistäni häiritsee muutenkin muiden ihmisten äänet. Yksinäistä ja raskasta hommaa siis.

Jos kyseessä on tyyliä elämän suurin unelma-ammatti, niin sitten varmaan tavoittelisin sitä. Muuten kyllä harkitsisin kahdesti. Mitä jos et pystykään työskentelmään valmistuttuasi? Miten maksat opintovelat pois?

Vierailija kirjoitti:

Mä lähdin opiskelemaan yliopistoon, vaikka mt-ongelmia. Muutin uudelle paikkakunnalle ja uuvuin pahasti ekana vuonna. Sain yths:ltä keskusteluapua ja lääkitystä ja olin sairaslomalla jonkun aikaa. Sain suoritettua just riittävästi opintoja sairasloma huomioiden (laski vaadittavia opintopistemääriä). Pääsin kelaterapiaan ja se tuki. Toisena vuonna jaksoin jo saada n. 60 op, mutta numerot olivat mielestäni huonoja. Kolmantena vuonna jaksoin jo saada hyviä numeroitakin.

Yliopistolla on paljon mt-ongelmaisia ja työelämässä niitä vasta onkin😅 oman kokemuksen mukaan apua on saanut yths:tä ja jälkikäteen olisin ollut itselleni armollisempi opintojen suhteen. Turhaan stressarin saanko hyviä numeroita ja suoriudunko "tarpeeksi hyvin".

Yliopisto-opinnot ovat siitä armollisia, että yleensä niissä pystyy joustamaan oman tilanteen mukaan. Ja joillakin aloilla pystyy paljon itse lukemaan kotona, jos ahdistaa sosiaaliset tilanteet tms.

Kannustan ehdottomasti opiskelemaan lähtemistä ja jos on huonossa kunnossa niin sitten hakee sairaslomaa ja lepää.

Ikävä sanoa, mutta YTHS:n varaan ei voi kyllä laske mitään avunsaantia. Sen jälkeen, kun amkkilaiset pääsivät hoidon piiriin ei ole aikoja saanut sinne. Pelkästään takaisinsoittoaika oli viimeksi 3-5 arkipäivää. Sen jälkeen en ole edes yrittänyt sinne päästä.

Kaverini uupui töissä ja pidemmän sairasloman jälkeen päätti lähteä opiskelemaan eläinten hoitoon liittyvää alaa. Nyt on onnellisempi kuin ikinä, vaikka palkkaa saa tietenkin vähemmän, mutta vastuutakaan ei juuri ole. Hän on myös hyvin eläinrakas, joten karvattien haliminen ja rapsuttelu on hänelle kuin terapiaa. Ei kuulosta hullummalta tavalta viettää päivänsä.

Ehdottaisin sinulle samanlaista. Onhan niitä kaikenmaailman terapiakoiriakin ynnä muita, joita käytetään laitoksissa stressin lievittämiseen ja terapoimiseen. Ehkä helpottaisi ahdistusoireitasi tuollainen stressitön työ.