Lue keskustelun säännöt.
Alkaisitko tapailla naimisissa olevaa, joka kertoo että suhde on ohi?
10.09.2023 |
Aika hullun kuuloista, mutta meillä siis tilanne se, että ollaan pelkästään lasten takia yhdessä. Tilanne ei ole mitenkään kauhea, emme riitele kokoajan, arki sujuu ok, mutta seksiä tai parisuhdetta ei käytännössä ole. Seksiä tai intiimiä kanssakäymistä ei ole ollut puoleentoista vuoteen. En rakasta enää miestäni, mutta kaipaan rakkautta vielä joskus elämääni. Ero on vaihtoehto, mutta lasten kannalta on helpompi vielä toistaiseksi asua saman katon alla. Voihan se olla etten koskaan edes löytäisi ketään uutta, en ole siis seuraa mistään vielä hakenut, mutta jos jostain sellaista sattuisin löytämään, en koe että pettäisin miestäni. Myös hänellä on oikeus tehdä mitä haluaa, ja oikeastaan toivoisinkin että hän löytäisi jonkun toisen ja ehkä sitten muuttaisi jossain vaiheessa pois kodistamme.
Kommentit (42)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin alkaa. Viralliseen eroon menee kuitenkin se tietyn aikaa.
Joku voi ehtiä väliin, jos ei ole ajoissa liikkeellä. Hyvät tyypit eivät kauaa sinkkuile.
Aloin tapailla nykyistä puolisoani asuessani vielä exän kanssa. Avioero oli vireillä, seksielämää ei tuossa vaiheessa ollut ollut 4 vuoteen. Exällä oli omia suhdevirityksiään ollut jo kauan. 2 kk päästä sain omat asunto-asiani järjestymään ja muutin pos.
Ai siis että jatkais yhdessä asumista perheen kanssa ja sit ois 'toinen'. Ja toisen pitäisi ilmeisesti kotiinsa vierailuille majoittaa. Ja odotella miten käy. Ei kiitos. Koti on sinkulle pyhä ja sinne ei kannata ikäviä muistoja kerätä jonku aviossa olevan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tilanne ei olisi lopullinen. Voisin tapailla miestä joka on aikomassa erota, nukkuvat erillisissä makuuhuoneissa, eikä minkäänlaista fyysistä läheisyyttä olisi. En kuitenkaan katselisi sitä kovinkaan pitkään. Korkeintaan ehkä vuoden ja jos ei muuttamisesta olisi merkkejä, jättäisin miehen. Miehen täytyisi myös tehdä selväksi saman katon alla asuvalle naiselle, että hänellä on uusi.
Tietenkin kokonaisuus ratkaisee, mutta kuvitteellisessa tilanteessa olisi näin.
Minä aloin seurustelemaan nykyisen miesystäväni kanssa tällaisessa tilanteessa, mitään fyysistä läheisyyttä ei ollut ollut vuosiin eikä mitään parisuhdetta. Asetin mielessäni puolen vuoden aikarajan, ero tuli nopeammin. Olemme hyvin onnellisia.
Aikaisemmin olisin suhtautunut tällaiseen hyvin jyrkästi, mutta sitten tullut siihen tulokseen, että kyllä ihminen tarvitsee ja ansaitsee rakkautta ja läheisyyttä, eikä eroaminen "tyhjän päälle" ole monelle helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tilanne ei olisi lopullinen. Voisin tapailla miestä joka on aikomassa erota, nukkuvat erillisissä makuuhuoneissa, eikä minkäänlaista fyysistä läheisyyttä olisi. En kuitenkaan katselisi sitä kovinkaan pitkään. Korkeintaan ehkä vuoden ja jos ei muuttamisesta olisi merkkejä, jättäisin miehen. Miehen täytyisi myös tehdä selväksi saman katon alla asuvalle naiselle, että hänellä on uusi.
Tietenkin kokonaisuus ratkaisee, mutta kuvitteellisessa tilanteessa olisi näin.
Minä aloin seurustelemaan nykyisen miesystäväni kanssa tällaisessa tilanteessa, mitään fyysistä läheisyyttä ei ollut ollut vuosiin eikä mitään parisuhdetta. Asetin mielessäni puolen vuoden aikarajan, ero tuli nopeammin. Olemme hyvin onnellisia.
Aikaisemmin olisin suhtautunut tällaiseen hyvin jyrkästi, mutta sitten tullut siihen tulokseen, että kyllä ihminen tarvitsee ja ansaitsee rakkautta ja läheisyyttä, eikä eroaminen "tyhjän päälle" ole monelle helppoa.
Totta, jos useampi lapsikin. Ei kaikki ole niin mustavalkoista. Tässä tilanteessa
osa jatkaa ns. perheenä ihan taloudellisista syistä. Jos ei esim isoa kämppää saakaan tuosta niin myytyä. Eihän sille mitään mahda. Silloin pakko asua yhdessä halusi tai ei, tai sitten joutua vararikkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tilanne ei olisi lopullinen. Voisin tapailla miestä joka on aikomassa erota, nukkuvat erillisissä makuuhuoneissa, eikä minkäänlaista fyysistä läheisyyttä olisi. En kuitenkaan katselisi sitä kovinkaan pitkään. Korkeintaan ehkä vuoden ja jos ei muuttamisesta olisi merkkejä, jättäisin miehen. Miehen täytyisi myös tehdä selväksi saman katon alla asuvalle naiselle, että hänellä on uusi.
Tietenkin kokonaisuus ratkaisee, mutta kuvitteellisessa tilanteessa olisi näin.
Minä aloin seurustelemaan nykyisen miesystäväni kanssa tällaisessa tilanteessa, mitään fyysistä läheisyyttä ei ollut ollut vuosiin eikä mitään parisuhdetta. Asetin mielessäni puolen vuoden aikarajan, ero tuli nopeammin. Olemme hyvin onnellisia.
Aikaisemmin olisin suhtautunut tällaiseen hyvin jyrkästi, mutta sitten tullut siihen tulokseen, että kyllä ihminen tarvitsee ja ansaitsee rakkautta ja läheisyyttä, eikä eroaminen "tyhjän päälle" ole monelle helppoa.
Totta, jos useampi lapsikin. Ei kaikki ole niin mustavalkoista. Tässä tilanteessa
osa jatkaa ns. perheenä ihan taloudellisista syistä. Jos ei esim isoa kämppää saakaan tuosta niin myytyä. Eihän sille mitään mahda. Silloin pakko asua yhdessä halusi tai ei, tai sitten joutua vararikkoon.
Silloin voi tosiaan selvyyden vuoksi istua eksän ja nyksän kanssa saman pöydän ääreen, niin kaikilla on tieto, missä mennään.
Kumman moni vain lipeää tässä vaiheessa, eikä se ero olekaan yhtään niin taputeltu kuin puheissa.
Poikkeuksia tähän löytyy, mutta ovat niin harvinaisia, että uutisoidaan lehdissä asti.
Tuollaisessa tilanteessa olevaa en todellakaan. Mutta jos ero on papereita vaille hoidettu, muutettu erilleen ja lasten osalta järjestely hoidettu ja käsitelty niin hyvin kuin mahdollista, voisin harkita. Mutta en koskaan sellaiseen soppaan lusikkaani laittaisi, jossa sivulliskärsijänä saattaa olla lapset. Nämä asiat kuntoon ensin, sitten vasta uutta suhdetta katselemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olen itse aikoinaan eronnut kolmen pienen lapsen ja yritysten ja asunnon kera, niin mulla ei oikein kunnioitus heräisi ihmiseen, jolla ei rohkeus riitä tehdä vaikeita ratkaisuja vaan haluaa kaiken ilman riskiä. Joten siis mihinkään kertomuksiin en lähtis kimppaan.
Hyi en viitsisi alkaa perheessä asuvan isin tai äidin kanssa seukkaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi tapailla. En osaisi arvostaa sellaista ihmistä, minusta pitää erota suoraselkäisesti kun sen aika on eikä sotkea kolmansia osapuolia mukaan.
Miettisin myös, että jos avioliitto/lapset/yhdessä asuminen ei ole henkilölle este tapailla muita, tuskin ne olisivat sitä minunkaan kanssani.
Jos pelkkää seksiä kaipaat niin kyllä varmastikin löytyy näitä joille tuo ei ole ongelma. Onhan tuolla nyt muitakin naimisissa olevia jotka hakevat seksiseuraa ja sinkkuja joille käy pelkkä seksisuhde.
Vakavampaan suhteeseen taas voi olla hankalaa löytää ketään jolle on ihan ok että toinen on naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hypoteettisessa tilanteessa, jossa ero olisi jo laitettu vireilla ja harkinta-aika menossa sekä ei enää asuttaisi yhteisessä asunnossa. Riippuen myös siitä missä vaiheessa eron käsittely olisi mielen tasolla.
Todennäköisesti en alkaisi tapailla. Saattaisin silti uskoa, että suhde sinänsä on ohi, mutta tuossa kuviossa mentäisiin niin paljon sen toisen osapuolen perheen, lasten ja kulissien ehdoilla, että se vaatisi itseltäni liikaa joustamista ja mukautumista. En myöskään halua mitään sekavia kuvioita, joten todennäköisesti jättäisin väliin.
Minä tapailin kerran miestä, joka oli eroamassa, muuttaneet jo erilleen,lapset isompia yms. No loppupeleissä koko ajan haikaili exän perään, kävi jopa pelehtimässä. Vaikka itse oli se, joka oli eron laittanut alulle. Ja sitten ihmetteli, kun minä häivyin kuvioista. Tulipahan opittua kantapään kautta, että toista kertaa en sekaannuksesta tuollaiseen, jossa eroaminen on vielä kesken..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tilanne ei olisi lopullinen. Voisin tapailla miestä joka on aikomassa erota, nukkuvat erillisissä makuuhuoneissa, eikä minkäänlaista fyysistä läheisyyttä olisi. En kuitenkaan katselisi sitä kovinkaan pitkään. Korkeintaan ehkä vuoden ja jos ei muuttamisesta olisi merkkejä, jättäisin miehen. Miehen täytyisi myös tehdä selväksi saman katon alla asuvalle naiselle, että hänellä on uusi.
Tietenkin kokonaisuus ratkaisee, mutta kuvitteellisessa tilanteessa olisi näin.
Minä aloin seurustelemaan nykyisen miesystäväni kanssa tällaisessa tilanteessa, mitään fyysistä läheisyyttä ei ollut ollut vuosiin eikä mitään parisuhdetta. Asetin mielessäni puolen vuoden aikarajan, ero tuli nopeammin. Olemme hyvin onnellisia.
Aikaisemmin olisin suhtautunut tällaiseen hyvin jyrkästi, mutta sitten tullut siihen tulokseen, että kyllä ihminen tarvitsee ja ansaitsee rakkautta ja läheisyyttä, eikä eroaminen "tyhjän päälle" ole monelle helppoa.
Jokainen tilanne on omanlaisensa. Todellisuudessa iso osa pitkistä suhteista on täysin pystyynkuolleita.
"Marraskuun lopulla 2019 Pekka Haavisto perusteli ihmisoikeusperustaista ulkopolitiikkaa sillä, että puolustamme sellaista maailmanjärjestystä, jossa meillä on liikkumatilaa, ja jossa itsellämmekin on mahdollista ylläpitää rauhaa, vakautta ja vaurautta.
Hän sanoi, että ihmisoikeudet ovat meille tärkeiden globaalien arvojen puolustamista. Liittolaisten löytäminen niiden arvojen puolustamisessa lisää myös omia toimintamahdollisuuksiamme ja omaa turvallisuuttamme.
Kuinka on käynyt?
Ihmisoikeusperustaisuus johti siihen, että Suomi liittyi uuteen kylmään sotaan ja astui sen etulinjaan.
Liikkumatila ihmisoikeuksien edistämisessä on kaventunut ja se on muuttunut valikoivaksi. Liittolaismaan oloja ja politiikkaa ei saisi arvostella. Sama koskee kumppanimaita.
Valikoivuus liittyy myös toimintaan globaalien arvojen puolustamisessa. Kehitysyhteistyön määrärahoja on leikattu ja niiden painopistettä on siirretty köyhistä kehitysmaista Ukrainaan.
Yhteydenpidossa ja yhteistyössä kehittyvien maiden kanssa on luovuttu kestävän kehityksen periaatteista ja ryhdytty valikoimaan kumppaneita uuden kylmän sodan rintamalinjojen mukaan.
Kotimainen ihmisoikeuskeskustelukin on ollut valikoivaa.
Kaikkinainen rasismi ja syrjintä on aivan oikein yksituumaisesti tuomittu. Tässäkin on kuitenkin toimittu hyvin valikoivasti.
Samat henkilöt, jotka ovat olleet huolissaan ulkomaalaisiin kohdistuvasta rasismista ja syrjinnästä, ovat itsekin käyttäneet räikeän rasistista kieltä venäläisistä.
Kauas on siis etäännytty niistä ihanteista, joista Pekka Haavisto vuonna 2019 puhui."
Kuinka kävi Pekka Haaviston ihmisoikeusperustaiselle ulkopolitiikalle?
https://www.paavovayrynen.fi/2023/09/04/kuinka-kavi-pekka-haaviston-ihm…
Miksi ihmeessä kukaan tekisi niin?
Jos on huipputyyppi ja ovat eroamassa niin miksipäs ei.