Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapset 8 ja 11, eivät oikein halua tehdä mitään? Mitä ihmettä teen?
10.09.2023 |
Nyt kyllä harmittaa todella paljon. Lapset ovat aktiivisia kyllä, mutta aina on jotenkin ollut niin, että heille pitää aina keksiä tekemistä. Ollaankin siis tähän ikään mennessä tehty lasten kanssa kaikkea. Viety uimahalliin, luisteleen, metsäretkille jne jne. Viime vuosina tilanne on kääntymässä niin, että kun he tekevät jotain niin sitten ovat saaneet katsella telkkua ja pelata tunnin per päivä.
Nyt alan havahtumaan siihen, että lapsia ei enää oikein kiinnosta yhtään mikään muu kuin pelaaminen. He odottaa kuin kuuta nousevaa sitä tunnin peliaikaa ja sen jlk haahuilee asunnossa, eikä osaa tarttua mihinkään muuhun kuin lösähtää soffalle katsomaan sarjoja. Nyt koulun taas alettua tämä on oikein korostunut, eivät jaksaisi koulun jlk mitään? Missä vika, mitä olen tehnyt väärin?
Kaikista pahimmalta tuntuu se, että molemmat ovat hyvinkin liikunnallisia, mutta enää harrastuksetkaan ei enää innosta. Jos on harrastus (pari kertaa viikossa) niin valittavat, ettei jaksa. Rauta-arvot on tsekattu, nukkuu tarpeeksi, ruokaa syövät kuin hevoset ja hedelmiä haen kaupasta säkki tolkulla.
Mitä ollaan tehty väärin, että tämä on tällaista? Muiden lapset soittaa, pelaa, urheilee, on kiinnostuneita asioista. Meillä lapset vaan "on".
Antakaa muut vanhemmat nyt vinkkejä. Pitäisi olla tiukempi, kurinalaisempi, kannustavampi (en tiedä enää pystyykö enempää kannustamaan), ymmärtää ja tsempata vaan hullun lailla vai ANTAA VAAN OLLA.
Ja täytyy vielä todeta, että ulkonahan ei enää 10veet leiki kuten ennen vanhaan. Kaikki nyhjää kodeissaan, en tiedä mitä siellä tehdään. Maataan sängyissä puhelin kädessä?
Kokemuksia..
Kommentit (77)
Miten olisi pakohuone, roolipelit tai geokätköily? Jotkut ovat kiinnostuneita edelleen pokemonien keräilystä. Näitähän voi kaikkia tehdä yhdessä, osassa saa liikuntaa ja ulkoiluakin.
Itseäni ei kiinnosta pelit, mutta jonkun 11- vuotiaan päivään kyllä mahtuu pelaamista tai ruutua enemmänkin kuin tunti. Ja vielä ehtii tehdä muutakin. Mikäli yhtään pitävät lukemisesta, on tämän ikäisille sopivia kirjoja, joissa on pelillisiä elementtejä ja ratkotaan arvoituksia, puhelimen avulla ja ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että välität.
Kysy itseltäsi, mitä te vanhemmat teette. Millaisen esimerkin hyvästä, kivasta ja tärkeästä annatte?
Ette ole mikään ohjelmatoimisto lapsillenne. Jos vanhemmat lukevat, lapset oppivat näkemään sen olevan heille rakkaimmillle ihmisille arvokasta ja mielekästä. Jos liikutte, lapset kyllä näkevät sen kuuluvan elämäntapaan.Meillä minä luen ja molemmat vanhemmat olemme liikunnallisia. Päivittäin käymme vähintään lenkillä, mutta muutakin liikuntaa harrastamme. Lapsi on kulkenut pienestä lähtien mukana metsässä, uimahallissa, pyöräretkillä, kirjastossa, museossa jne.
Lukemaan häntä ei saa kuin pakolla (koulujutut). Ei auta se, että perheenä pötkötellään ja minä luen, isänsä täyttää ristikoita. Lapsi vaan mankuu sen ajan, että tylsää. Saisi tehdä vaikka palapeliä tai plärätä sarjakuvia. Mutta kun ei.
Puistossa käy vielä kiipeilemässä, mutta retkeily ja muu yhdessä liikkuminen on pelkkää valitusta. Ei sitä loputtomasti viitsi lastakaan raahata mukana jossain, mistä hän ei nauti. Tarpeeksi pakkopullaa on koulussa
Tämä on jännä juttu. Meilläkin on aikalailla sama tilanne. Minäkin kuljetin lapsia pienenä vaikka ja missä. Oli tosi aktiivinen ja ajattelin, että siinä ne lapset oppivat. Olen yrittänyt näyttää mallia aktiivisesta elämästä, mutta nyt kun ovat niin isoja, että heidät voi jättää myös kotiin, en ole jaksanut enää heitä patistella mukaan. He sitten ovat kotona puhelimillaan, kun itse olen menoissa. En tiedä missä meni pieleen.
Tää missä meni pieleen -ajattelu on ihan väärä johtopäätös. Nykylapset elää ihan toisenlaisessa maailmassa kuin me vanhemmat. Maailma muuttuu ja eri sukupolvet kiinnostuu eri asioista. Se on ihan luonnollista eikä mikään epäonnistuneen vanhemmuuden merkki.
No onhan! Kummasti enemmistöissä perheistä lapset käyvät harrastuksissa, eikä ole normaalia, että lapsi jumittaa vain kotona.
Mistä tällainen tieto? Lähde kiitos. Kuten joku aiemmin jo huomauttikin, myös lukeminen ja pelaaminen ja vaikka ruoanlaitto kotona ovat ihan kelpoja harrastuksia. Toisekseen se, että viettää aikaa kotona koneen/kännykän äärellä ei tarkoita että olisi yksin ja epäsosiaalinen. Monella nuorella se kaveriporukka ja ystävät ovat nimenomaan verkossa tai ainakin niihin pidetään yhteyttä laitteilla. Tätä moni aikuinen ei tunnu tajuavan.
Olkoon niin, mutta hyväksi se ei kasvaville lapsille ja nuorille missään nimessä ole. Keho tarvitsee liikuntaa. On huolestuttavaa, että nykylapset ei enää oikein jaksa edes koulun liikuntatunneilla, eikä nuoret miehet selviä armeijasta huonon kunnon takia. Missä kunnossa se kroppa on sitten muutaman vuosikymmenen kuluttua? Niskajumeista esiintyvä päänsärkyä esiintyy jo alakoululaisilla kun ollaan vaan nenä kiinni puhelimessa. Tämän kuulin koulun terveydenhoitajalta.
Niin, suomalaisten vähentynyt liikkuminen on tosiaan iso kansanterveydellinen ongelma. Ja lusääntyneellä digilaitteiden käytöllä on varmaankin ollut tätä epäsuotuisaa kehitystä kiihdyttävä vaikutus. Mutta suoran syy-seuraussuhteen vetäminen näiden välille on liian yksisilmäistä. Länsimainen elämäntapa on ollut istuva jo kauan ennen älylaitteita, siitä lähtien kun porukka muutti maalta kaupunkiin eli kiihtyvästi noin 1960-luvun lähtien.
Ei lähellekään siinä määrin kuin nykyään. Eikä varsinkaan jo alakouluikäisten lasten kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos vaan käsket lapset ulos etkä anna puhelimia mukaan? Nykyäänkin on aivan luvallista tehdä niin, ei siitä lasua tule.
Mitä lapset ulkona tekevät, seisovat kädet taskuissa? Menevät ostarille aukomaan päätään mummoille? Entä jos asuvat maalla, jossa ei kulje julkisia viikonloppuisin.
Mietippä kohdallesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että välität.
Kysy itseltäsi, mitä te vanhemmat teette. Millaisen esimerkin hyvästä, kivasta ja tärkeästä annatte?
Ette ole mikään ohjelmatoimisto lapsillenne. Jos vanhemmat lukevat, lapset oppivat näkemään sen olevan heille rakkaimmillle ihmisille arvokasta ja mielekästä. Jos liikutte, lapset kyllä näkevät sen kuuluvan elämäntapaan.Meillä minä luen ja molemmat vanhemmat olemme liikunnallisia. Päivittäin käymme vähintään lenkillä, mutta muutakin liikuntaa harrastamme. Lapsi on kulkenut pienestä lähtien mukana metsässä, uimahallissa, pyöräretkillä, kirjastossa, museossa jne.
Lukemaan häntä ei saa kuin pakolla (koulujutut). Ei auta se, että perheenä pötkötellään ja minä luen, isänsä täyttää ristikoita. Lapsi vaan mankuu sen ajan, että tylsää. Saisi tehdä vaikka palapeliä tai plärätä sarjakuvia. Mutta kun ei.
Puistossa käy vielä kiipeilemässä, mutta retkeily ja muu yhdessä liikkuminen on pelkkää valitusta. Ei sitä loputtomasti viitsi lastakaan raahata mukana jossain, mistä hän ei nauti. Tarpeeksi pakkopullaa on koulussa
Tämä on jännä juttu. Meilläkin on aikalailla sama tilanne. Minäkin kuljetin lapsia pienenä vaikka ja missä. Oli tosi aktiivinen ja ajattelin, että siinä ne lapset oppivat. Olen yrittänyt näyttää mallia aktiivisesta elämästä, mutta nyt kun ovat niin isoja, että heidät voi jättää myös kotiin, en ole jaksanut enää heitä patistella mukaan. He sitten ovat kotona puhelimillaan, kun itse olen menoissa. En tiedä missä meni pieleen.
Tää missä meni pieleen -ajattelu on ihan väärä johtopäätös. Nykylapset elää ihan toisenlaisessa maailmassa kuin me vanhemmat. Maailma muuttuu ja eri sukupolvet kiinnostuu eri asioista. Se on ihan luonnollista eikä mikään epäonnistuneen vanhemmuuden merkki.
No onhan! Kummasti enemmistöissä perheistä lapset käyvät harrastuksissa, eikä ole normaalia, että lapsi jumittaa vain kotona.
Mistä tällainen tieto? Lähde kiitos. Kuten joku aiemmin jo huomauttikin, myös lukeminen ja pelaaminen ja vaikka ruoanlaitto kotona ovat ihan kelpoja harrastuksia. Toisekseen se, että viettää aikaa kotona koneen/kännykän äärellä ei tarkoita että olisi yksin ja epäsosiaalinen. Monella nuorella se kaveriporukka ja ystävät ovat nimenomaan verkossa tai ainakin niihin pidetään yhteyttä laitteilla. Tätä moni aikuinen ei tunnu tajuavan.
Olkoon niin, mutta hyväksi se ei kasvaville lapsille ja nuorille missään nimessä ole. Keho tarvitsee liikuntaa. On huolestuttavaa, että nykylapset ei enää oikein jaksa edes koulun liikuntatunneilla, eikä nuoret miehet selviä armeijasta huonon kunnon takia. Missä kunnossa se kroppa on sitten muutaman vuosikymmenen kuluttua? Niskajumeista esiintyvä päänsärkyä esiintyy jo alakoululaisilla kun ollaan vaan nenä kiinni puhelimessa. Tämän kuulin koulun terveydenhoitajalta.
Niin, suomalaisten vähentynyt liikkuminen on tosiaan iso kansanterveydellinen ongelma. Ja lusääntyneellä digilaitteiden käytöllä on varmaankin ollut tätä epäsuotuisaa kehitystä kiihdyttävä vaikutus. Mutta suoran syy-seuraussuhteen vetäminen näiden välille on liian yksisilmäistä. Länsimainen elämäntapa on ollut istuva jo kauan ennen älylaitteita, siitä lähtien kun porukka muutti maalta kaupunkiin eli kiihtyvästi noin 1960-luvun lähtien.
Ei lähellekään siinä määrin kuin nykyään. Eikä varsinkaan jo alakouluikäisten lasten kohdalla.
Kesät talvet oltiin ulkona kavereiden kanssa. T. Kasarin lapsi
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi pakohuone, roolipelit tai geokätköily? Jotkut ovat kiinnostuneita edelleen pokemonien keräilystä. Näitähän voi kaikkia tehdä yhdessä, osassa saa liikuntaa ja ulkoiluakin.
Itseäni ei kiinnosta pelit, mutta jonkun 11- vuotiaan päivään kyllä mahtuu pelaamista tai ruutua enemmänkin kuin tunti. Ja vielä ehtii tehdä muutakin. Mikäli yhtään pitävät lukemisesta, on tämän ikäisille sopivia kirjoja, joissa on pelillisiä elementtejä ja ratkotaan arvoituksia, puhelimen avulla ja ilman.
Lähin pakohuone 100 km päässä. Ei kaikki asu kaupungissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No anna pelata? Siitä voi tehä nykyään ammatinkin helposti. Pelistä riippuen joko kilpailemalla tai sisällöntuotannolla.
Näytä mulle yksikin suomalainen striimaaja, joka on oikeasti hyvä pelamaan ja puhuu sujuvaa englantia änkyttämättä ralliaksentilla. Ja pitää pelata WoWin Arenaa eikä mitään 1 napin paskapelejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos vaan käsket lapset ulos etkä anna puhelimia mukaan? Nykyäänkin on aivan luvallista tehdä niin, ei siitä lasua tule.
Mitä lapset ulkona tekevät, seisovat kädet taskuissa? Menevät ostarille aukomaan päätään mummoille? Entä jos asuvat maalla, jossa ei kulje julkisia viikonloppuisin.
Mietippä kohdallesi.
Keksivät itse jonkun mielikuvituksellisen leikin, kuten ennen vanhaan, tai vaikka keräävät kiviä. Jos niillä on niin surkastuneet aivot, etteivät keksi mitään, niin sitten seisovat kädet taskussa miettimässä syntyjä syviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kännyköihin, pädeihin, tietokoneisiin jne. se ruutuaika päälle, joka lyö aparaatin lukkoon kun on aikansa räplätty. Eiköhän siinä sitten ala tekemistä keksiä kuin itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi pakohuone, roolipelit tai geokätköily? Jotkut ovat kiinnostuneita edelleen pokemonien keräilystä. Näitähän voi kaikkia tehdä yhdessä, osassa saa liikuntaa ja ulkoiluakin.
Itseäni ei kiinnosta pelit, mutta jonkun 11- vuotiaan päivään kyllä mahtuu pelaamista tai ruutua enemmänkin kuin tunti. Ja vielä ehtii tehdä muutakin. Mikäli yhtään pitävät lukemisesta, on tämän ikäisille sopivia kirjoja, joissa on pelillisiä elementtejä ja ratkotaan arvoituksia, puhelimen avulla ja ilman.
Lähin pakohuone 100 km päässä. Ei kaikki asu kaupungissa.
Mitä itse teit lapsena vapaa-ajalla? Kai sinulla itselläsikin on jotain ehdotuksia. Me tykättiin lapsena rakennella kaikkea risuista sun muista tai leikittiin kirkonrottaa, tai vaikka ihan jotain itse keksimäämme leikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähin pakohuone 100 km päässä. Ei kaikki asu kaupungissa.[/quote]
Tässä kysyttiinkin ehdotuksia. On vaikea tietää missä ap tai joku muu asuu.
Vierailija kirjoitti:
Kännyköihin, pädeihin, tietokoneisiin jne. se ruutuaika päälle, joka lyö aparaatin lukkoon kun on aikansa räplätty. Eiköhän siinä sitten ala tekemistä keksiä kuin itsestään.
Kännykän ja tietokoneen kun särkee niin loppu pelleily kummasti. Z-sukupolvi on mielikuvituksettomin vuosikymmeniin kun ei ole leluja, kirjoja ja muuta millä leikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että ap:n ongelma on lähinnä se, että lapsille ei ole opetettu oma-aloitteisuutta. Osaavat vain passiivisesti pelata/katsoa jotakin tai aikuisen ohjaamana tehdä jotakin aktiviteettia. Teettäisin lapsille päivittäin tylsää aikaa eli aikaa jolloin tulee itse keksiä tekeminen. Tuon ikäiset osaa jo itse kyläillä kavereilla, ulkoilla tms.
Aina yhtä huvittavaa kun joku sanoo miten joku on ohjannut lapsiaan, toisen puolesta.
Voin sanoa että tämä on oman ja lähipiirin kokemusten mukaan ihan yleinen ongelma, että välttämättä kotonakaan ei osata kaivaa kaapista jotain kivaa tekemistä vaan jos älylaite on kielletty, siirrytään seuraavaksi television sarjojen pariin ( vaikka on ohjattu ja suorastaan kehotettu kehittämään ko itsenäisiä ominaisuuksia. )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama meno. Vaikea edes yrittää muuttaa, kun lasten isä kannustaa pelaamiseen. Molemmilla lapsilla omat tietokoneet, on pleikkaria, sun muuta ja koko perhe vain istuu ja pelaa.. siis heidän isänsä uusi vaimokin vain pelaa. Eivät tunnu tekevän muuta. Meille kun tulevat (ollaan siis erottu aikoja sitten), lapset eivät halua tehdä muuta kuin tuijottaa puhelinta. Kavereilleen pyörittelevät silmiä, ettei äidin luona ole tietokonetta tai x boxia.. Huoh. Tuntuu että vaikea muuttaa tilannetta, kun toinen vanhempi kasvattaa lapsista sellaisia. Itse olen alkanut turhautumaan todella pahasti, kun ihan sama mitä lapset tekee, tulee saako nyt katsoa puhelinta.
Esim juhlittiin kuopuksen 10v synttäreitä. Sai lahjakortin leluliikkeeseen, ja sun muuta kivaa ja iso kakku yms. Ei mennyt kuin sekunti saako nyt katsoa puhelinta. Nostin kädet pystyyn ja ihan sama katsokaa.. laitoin lahjat jemmaan. Siitä on nyt yli kuukausi ja kertaakaan ei ole niiden perään kysellyt.
Jos asuisivat täällä aina. Ei todellakaan olisi tälläinen meno 😩
Kuulostaa siltä, että olet luovuttanut. Onko puhelimen tuijottaminen se, mitä haluat perhe-elämältä? Eikö suuntaa kannattaisi yrittää kääntää?
Koska se taistelu pitää aloittaa joka viikko alusta! Isällään ei ole mitään rajoja peliajoissa ja siellä siihen sitä oikein kannustetaan. Miten turhauttavaa on joka perjantai aloittaa ns koulutus uudestaan tämän kodin sääntöihin. Täällä on tiukat rajat puhelimella oloon, mutta kun lapset ei halua tehdä muuta kuin vain olla puhelimella. Koen etteivät ole tyytyväisiä muuten.
Eivät halua lähteä kyläilemään, ulos, rannalle.. mitään. Vain puhelinta.
Oletko yrittänyt kasvattaa lapsia ex puolison kanssa, joka elää täysin erilaista elämää kuin sinä? Ei ole helppoa.
Jep, aina ei mene isävalinta maaliin. Sama juttu itsellä. Joka kerta, kun lapset palaavat isältään alkaa se sama keskustelu ruuasta: "Onks pakko syödä kasviksia?", "Miks pitää olla kasvisruokaa?", "Iskäl saa aina jauhelihaa". Itse arvostan monipuolista ja terveellistä ruokaa. Minun luona syödään lihaa, kalaa ja kanaa, mutta myös kasviksia. Tiedän, että isällään lapset syövät pelkkää makaaronia ja jauhelihakastiketta, ainoana kasviksena kurkku. Tiedän myös, että isänsä arvostaisi myös monipuolista ruokaa, mutta selvästikään hänen taitonsa eivät riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kännyköihin, pädeihin, tietokoneisiin jne. se ruutuaika päälle, joka lyö aparaatin lukkoon kun on aikansa räplätty. Eiköhän siinä sitten ala tekemistä keksiä kuin itsestään.
En ole taaskaan ap, sanottakoon se aluksi.
Ruutuaikoihin ja sen rajoittamisiin vanhempien taholta en usko. En ole nähnyt sen toimivan kenelläkään.
Veljeni tytär oli meillä yötä joku aika sitten. Heräsin aamulla klo 7 siihen, että hän unenpöpperössä katsoi tiktokkia. Ruutuaika alkaa hänellä klo 7 ja hän oli avannut silmänsä varttia ennen. Sen sijaan että olisi väsyneenä jatkanut uniaan hän jäikin odottelemaan että puhelin aukeaa. Mitä tuollainen opettaa hänelle?? Ei mitään itsekontrollia ainakaan.
Lapseni kavereilla on tapana kuluttaa ruutuaikansa jo koulumatkalla. He ovat juuri näitä zombieita jotka tuijottavat puhelintaan kävellessään. Se palo saada pelata on niin suuri, kun sitä rajoitetaan ilman, että lapsi itse yrittäisi päättää, milloin on pelien tai muun vastaavan aika. Nyt se pitää ottaa heti kun se hetki koittaa, koska se voi mennä muuten ohi.
Jossain vaiheessa nämä lapset kasvavat. Missä välissä he opettelevat itsesäätelyä?
Oman lapsen kohdalla ei ole ollut ongelmaa ruutuajan suhteen. Hän osaa laittaa pelit ja youtubet pois ilman sanomista. Osaa matkustaa ilman ruudun tuijottamista. Nukkuu pitkään!!
Olet elävä esimerkki roukut tälläkin palstalla eli aina netissä.Katsovat vain sinulta mallia miten toimitaan netissä.peataan aika kuluu.Eihän tuo vitsi tehdä mitään meidän kanssa.Kakka mutsi kakka fatsi.
Vierailija kirjoitti:
Olet elävä esimerkki roukut tälläkin palstalla eli aina netissä.Katsovat vain sinulta mallia miten toimitaan netissä.peataan aika kuluu.Eihän tuo vitsi tehdä mitään meidän kanssa.Kakka mutsi kakka fatsi.
Kuka täällä roikkuu kaiket päivät? Vastaajina on eri ihmisiä. Jos ap on tehnyt aloituksen, niin kai hän nyt viestejä välillä lukee. Ei se tarkoita, ettei muuta tekisi ollenkaan.
Kaikki asiat pitää nykyään hoitaa kännykällä tai koneella, netissä siis. Laskut, wilmat, ajanvaraukset, harrastusjutut. Ei ne tietenkään ole jokapäiväisiä. Yritän vain sanoa, että se on nykypäivää.
Ennen aikaan istuttiin lehti nenän edessä tai linnottauduttiin tv:n eteen. Millä tavalla se oli parempi?
-ei ap
Alue: Aihe vapaa
Koska se taistelu pitää aloittaa joka viikko alusta! Isällään ei ole mitään rajoja peliajoissa ja siellä siihen sitä oikein kannustetaan. Miten turhauttavaa on joka perjantai aloittaa ns koulutus uudestaan tämän kodin sääntöihin. Täällä on tiukat rajat puhelimella oloon, mutta kun lapset ei halua tehdä muuta kuin vain olla puhelimella. Koen etteivät ole tyytyväisiä muuten.
Eivät halua lähteä kyläilemään, ulos, rannalle.. mitään. Vain puhelinta.
Oletko yrittänyt kasvattaa lapsia ex puolison kanssa, joka elää täysin erilaista elämää kuin sinä? Ei ole helppoa.