Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapset 8 ja 11, eivät oikein halua tehdä mitään? Mitä ihmettä teen?
10.09.2023 |
Nyt kyllä harmittaa todella paljon. Lapset ovat aktiivisia kyllä, mutta aina on jotenkin ollut niin, että heille pitää aina keksiä tekemistä. Ollaankin siis tähän ikään mennessä tehty lasten kanssa kaikkea. Viety uimahalliin, luisteleen, metsäretkille jne jne. Viime vuosina tilanne on kääntymässä niin, että kun he tekevät jotain niin sitten ovat saaneet katsella telkkua ja pelata tunnin per päivä.
Nyt alan havahtumaan siihen, että lapsia ei enää oikein kiinnosta yhtään mikään muu kuin pelaaminen. He odottaa kuin kuuta nousevaa sitä tunnin peliaikaa ja sen jlk haahuilee asunnossa, eikä osaa tarttua mihinkään muuhun kuin lösähtää soffalle katsomaan sarjoja. Nyt koulun taas alettua tämä on oikein korostunut, eivät jaksaisi koulun jlk mitään? Missä vika, mitä olen tehnyt väärin?
Kaikista pahimmalta tuntuu se, että molemmat ovat hyvinkin liikunnallisia, mutta enää harrastuksetkaan ei enää innosta. Jos on harrastus (pari kertaa viikossa) niin valittavat, ettei jaksa. Rauta-arvot on tsekattu, nukkuu tarpeeksi, ruokaa syövät kuin hevoset ja hedelmiä haen kaupasta säkki tolkulla.
Mitä ollaan tehty väärin, että tämä on tällaista? Muiden lapset soittaa, pelaa, urheilee, on kiinnostuneita asioista. Meillä lapset vaan "on".
Antakaa muut vanhemmat nyt vinkkejä. Pitäisi olla tiukempi, kurinalaisempi, kannustavampi (en tiedä enää pystyykö enempää kannustamaan), ymmärtää ja tsempata vaan hullun lailla vai ANTAA VAAN OLLA.
Ja täytyy vielä todeta, että ulkonahan ei enää 10veet leiki kuten ennen vanhaan. Kaikki nyhjää kodeissaan, en tiedä mitä siellä tehdään. Maataan sängyissä puhelin kädessä?
Kokemuksia..
Kommentit (77)
Sillon tällön koko päiväksi kaikki ruudut pois. Kaikki, myös puhelin. Ku on tarpeeks tylsää nii kyllä ne tekemistä itsekin keksii
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulu on raskasta. Kahdeksanvuotiaan pitäisi leikkiä ja kymmenvuotiaankin vielä. Minä leikin kymmenenvuotiaana ainakin paperinukeilla. :D Se oli sellaista elämän harjoittelua.
Menkää vain koko perhe ulos johonkin paikkaan. Pelatkaa lautapelejä yhdessä. Käykää pyöräretkillä eväät mukana.
No anna pelata? Siitä voi tehä nykyään ammatinkin helposti. Pelistä riippuen joko kilpailemalla tai sisällöntuotannolla.
En osaa ehkä antaa muuta neuvoa, kuin juuri tuon, että tuo tunnin aika saadaan jos tekee jotain " aktivoivaa", muuten sitä ei tule
Ja et ole todellakaan yksin asian kanssa. Työskentelen itse koulun iltapäivätoiminnassa ja lomien jälkeen näkyy paljon sitä, että lapset kyselevät saisivatko olla koneilla/ puhelimilla. Ja ehkä viikon verran on sellaista pientä nurinaa, että on tylsää, eikä ole mitään tekemistä ja haluaisivat jo päästä kotiin, kun siellä pääsee pelaamaan. Mutta sitten pian taas alkavat keksiä touhuja kavereiden kanssa.
Anna niiden rentoutua tavallaan. Minäkin katson suoratoistoa ja pelaan videopelejä työpäivän jälkeen.
t. opettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa, että välität.
Kysy itseltäsi, mitä te vanhemmat teette. Millaisen esimerkin hyvästä, kivasta ja tärkeästä annatte?
Ette ole mikään ohjelmatoimisto lapsillenne. Jos vanhemmat lukevat, lapset oppivat näkemään sen olevan heille rakkaimmillle ihmisille arvokasta ja mielekästä. Jos liikutte, lapset kyllä näkevät sen kuuluvan elämäntapaan.
Kiitos tähän astisista kommenteista. En vaan itse näe järkevänä, että annan luurit ja olisi omissa huoneissa. Se vaikutta näinkin pienellä vielä unenlaatuun, netissä voi tulla kaikkea silmille ja jos nyt antaa vaan olla niin ei varmaan enää koskaan halua mennä mihinkään harrastukseen? No ei voi tietää, mutta on tosi vaikea antaa vaan periksi.
Teen mielestäni hulluna lasten "eteen" kaikkea. Ennen varmaan vaan lykättiin lapset ulos ja ohjautuivat itse paremmin. Mikä tässä oikein mättää? Yhdellä kaverillani on hieman samanlainen tilanne, joten en kai aivan yksin ole näiden asioiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos vaan käsket lapset ulos etkä anna puhelimia mukaan? Nykyäänkin on aivan luvallista tehdä niin, ei siitä lasua tule.
Pois tuollainen peliaika. Anna pelata kunnolla ja sitten välillä sovitte, että nyt on muun aika. En minäkäön osaisi keskittyä mihinkään muuhun, jos odotan jotain tosi mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oma valinta hankkia pelikoneet ja älypuhelimet tuon ikäisille.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos vaan käsket lapset ulos etkä anna puhelimia mukaan? Nykyäänkin on aivan luvallista tehdä niin, ei siitä lasua tule.
Ei tuossa ole mitään järkeä, ellei kotipihalla pysy ja ole ilman kavereita. Mitä noita kamppeita kieltämään. Niihin kyllä kyllästy ajan kanssa. Meidän 8v on aina saanut pelata ja olla puhelimella niin paljon kuin huvittaa, mutta eipä tuo tuntitolkulla niiden kanssa viihdy. Mieluummin ulkoilee. Rajoittamalla noihin saa kyllä luotua ikuisen mielenkiinnon.
Ja joka laitteeseen saa estot laitettu jos on nettiin liittyvää huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet synnyttänyt sieluttomia NPC-lapsia. Maailmassa on liikaa ihmiskehoja ja liian vähän sieluja.
Teet ihan oikein kun yrität aktivoida lapset muuhunkin toimintaan kuin ruudun äärelle. Valitettavasti se ruutu vaan on kovin koukuttava, ja jos kaikki kaveritkin vaan nyhjää ruudun äärellä, on tosi vaikeaa saada omat lapset innostumaan muusta. Meillä on niin onnekas tilanne, että lapsen kavereiden vanhemmat on samoilla linjoilla näiden asioiden kanssa, ja kun kaveritkaan ei saa pelata määrättömästi, keksivät lapset itse tekemistä yhdessä. Ovat paljon skuuttailemassa, pyöräilemässä tai trampalla. Viime kesänä innostuivat majojen rakentelemisesta, ja yhdessä telttailemisesta omalla takapihalla. Ainakin viime talvena kävivät lähes päivittäin luistelemassa tai pulkkamäessä. Mutta tosiaan tämä omatoimisuus ja innokuus muuhun vaatii sen, että on kavereita. Ei mikään ole kivaa yksin, eikä vähän isommille enää riitä jatkuvasti pelkkä vanhempien seura, vaikka miten yrittäisi kivoja juttuja keksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peliajasta on tullut nykypäivän karkkipäivä. Se on lahja ja palkinto, jotain, mitä odottaa ja sitten on kiire äkkiä ahmia kaikki mahdollinen. Koko ajan on myös pelko, että se viedään pois eli joku tuollainen ruuduton päivä (ja tietty vain lapsille, pitäähän vanhempien uutisia seurata!) olisi pelkkä vallankäyttöä tukeva rangaistus.
Meillä ei ole karkkipäivää eikä meillä ole ruutuaikaa, joten lasten ei tarvitse tehdä temppuja saadakseen tehdä sitä, mikä on heille kivaa. Ehkä siksi ruutu ei kiinnosta kovin paljoa, koska lapset tietävät, että se on koko ajan käytössä kuten herkutkin, jos niitä sattuu kotona olemaan.
Tokaluokkalaisen lapseni kavereita seurattuani olen tullut siihen tulokseen, että kotona kielletyt asiat ovat kylässä vaikka vilpillä sallittuja, kauppakassista nostamani suklaalevy napataan samantien ja sitä ryhdytään järsimään lupia kyselemättä. Koska mä voin eikä täällä oleta peliaikaa pois!
Mitä jos olisi ennemmin vaikka pari päivää jolloin saa pelata ihan kunnolla ja uppoutua siihen, ja muuten sitten ei pelata? Itse aikuisena vaan turhautuisin tuollaisesta tunnin pelipätkästä. En pelaa kauhean usein, mutta kun pelaan niin uppoudun siihen helposti useammaksi tunniksi kunnes alkaa kyllästyttää.
Tunti päivässä -tyylillä ei varmaan ehdi koskaan alkaa kyllästyttää se peli.
Huom, en tiedä toimiiko tämä ehdotus, mutta kokeilisin jos nykyinen ei toimi. Esim. yhteinen peli-ilta perjantaisin? :)
Vierailija kirjoitti:
Entä jos vaan käsket lapset ulos etkä anna puhelimia mukaan? Nykyäänkin on aivan luvallista tehdä niin, ei siitä lasua tule.
Ja sitten soittelet illalla poliisille, kun lapsi on kadonnut eikä paikantaa voi, koska puhelin on kotona. Pari kertaa on täälläkin tapahtunut tuo, lapsi käsketty pihalle leikkimään ja tämäpä on päättänyt hetken seikkailla ja lähtenyt vaikka skeittipuistoon, tavannut tuntemattomampia kavereita ja päätynyt lopulta jonkun rinnakkaisluokkalaisen lapsen matkaan. Kotiinhan ei käsketty palata!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos vaan käsket lapset ulos etkä anna puhelimia mukaan? Nykyäänkin on aivan luvallista tehdä niin, ei siitä lasua tule.
Ja sitten soittelet illalla poliisille, kun lapsi on kadonnut eikä paikantaa voi, koska puhelin on kotona. Pari kertaa on täälläkin tapahtunut tuo, lapsi käsketty pihalle leikkimään ja tämäpä on päättänyt hetken seikkailla ja lähtenyt vaikka skeittipuistoon, tavannut tuntemattomampia kavereita ja päätynyt lopulta jonkun rinnakkaisluokkalaisen lapsen matkaan. Kotiinhan ei käsketty palata!
Totta kai on kotiintuloaika.
Vierailija kirjoitti:
Peliajasta on tullut nykypäivän karkkipäivä. Se on lahja ja palkinto, jotain, mitä odottaa ja sitten on kiire äkkiä ahmia kaikki mahdollinen. Koko ajan on myös pelko, että se viedään pois eli joku tuollainen ruuduton päivä (ja tietty vain lapsille, pitäähän vanhempien uutisia seurata!) olisi pelkkä vallankäyttöä tukeva rangaistus.
Meillä ei ole karkkipäivää eikä meillä ole ruutuaikaa, joten lasten ei tarvitse tehdä temppuja saadakseen tehdä sitä, mikä on heille kivaa. Ehkä siksi ruutu ei kiinnosta kovin paljoa, koska lapset tietävät, että se on koko ajan käytössä kuten herkutkin, jos niitä sattuu kotona olemaan.
Tokaluokkalaisen lapseni kavereita seurattuani olen tullut siihen tulokseen, että kotona kielletyt asiat ovat kylässä vaikka vilpillä sallittuja, kauppakassista nostamani suklaalevy napataan samantien ja sitä ryhdytään järsimään lupia kyselemättä. Koska mä voin eikä täällä oleta peliaikaa pois!
Tässä pitää huomioida sellainen asia, että lapset ovat syntyjäänkin erilaisia. Joillain toimii se että ei ole karkkipäivää tai ruutuaikaa, toisista tulee ilman rajoituksia satakiloisia ruutuaddikteja. Se ei, kuten muutkaan lasten ominaisuudet, johdu 100% siitä että sinä olet niin erinomainen kasvattaja ja muut surkeita.
Miten kannustat? Sanot, että nyt teidän täytyy tehdä jotain?
Meillä lapset on mukana isän harrastuksessa, kulkevat mukana hirvimetsällä eivätkä valita tekemisen puutetta. Riittää, että isäkin tekee jotain eikä vain käske ulos.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisikö pitää tauko peliajoista, että tulee jotain muutakin mielenpäälle? Olen kuitenkin ajatellut tuon tunnin olevan sellasta omaa aikaa, itsekin kun toki tykkäämme uutisia lukee ym.
Mitä muiden lapset touhuaa ja miten saatte innostumaan esim. jostain uuden oppimisesta?