Toinen lapsi on suurin mullistus, kolmas menee siinä sivussa.. pitääkö paikkansa?

suurin mullistus oli se eka.. Seuraavat on menneet siinä sivussa (4lasta).

mutta meillä ainakin toinen lapsi jo menee siinä sivussa. Ei missään vaiheessa Suurta Mullistusta.

Mutta kun eka syntyi, niin kaikki elämässä meni uusiksi.

Eka mullisti elämän kaikin puolin, toinen ei oikeastaan millään tavalla. Ok, nyt pitää taas miettiä ruoka- ja uniaikoja, mutta eipä muuta. Elämä on ollut TODELLA helppoa kahden kanssa.

Nyt mietin mikä vaikutus olisi, jos lapsi olisikin neljä... *pientä vauvakuumetta pukkaa*

Meillä toisen lapsen syntymä oli kamala kriisi, koko elämä muuttui paljon vaikeammaksi. Ensimmäisen lapsen olemassaoloon tottui helposti.



Kolmatta ei ole eikä ehkä tulekaan, en usko enää noihin " menee siinä sivussa" -juttuihin.

mutta kyllä työmäärä lisääntyy sellaiseksi, ettei omaa aikaa tahdo enää olla oikeen koskaan. Ja aina väsyttää. Jos ei joku lapsista muuten vaan valvota yöllä, niin sitten kaikki ovat peräjälkeen kipeinä. Aina on jollain joku kausi tai huono päivä. On kaikenlaista menoa, hoidettavana ja lapset haluavat aina joku jotakin (apua tai seuraa). Mutta suosittelen silti :-). Kyllä ilotkin lisääntyvät samassa suhteessa. Ja rentous lasten kanssa oloon, kun koko aikaa ei voi ketään vahtia ja pieninkin vaatii itselleen saman kuin isommatkin. Ei tarvii piilotella esim. karkkeja loputtomiin...

Meillä kaksi meni siinä kuin yksi, mutta kolmas lapsi mullisti koko elämän.

Luulen että paljon vaikuttaa millainen lapsi on. Meillä toinen oli tosi kiltti ja helppo, mutta kolmas oli hankalampi.

3 lasta



eli sanoisin riippuvan lapsen persoonasta

Ekakin tavallaan, mutta ainakin vauvana sen kanssa voi kulkea lähes niin kuin ennenkin (ellei ole harrastanut ryyppäämistä sitä ennenkään), mutta kahden kanssa joutuu yhtäkkiä loukkuun kahden äidinrakkaudesta taistelevan raivopään kanssa... seuraavat menee kyllä ihan siinä sivussa



neljän äiti

Eka oli juuri sellainen kuin odotinkin, toinen meni siinä sivussa, mutta tämä kolmas! Kaikki aikani katosi johonkin, työt kasaantuvat, on ollut valvomista ja sairausepäilyjä. Temperamentiltaan on oikukkain... Meille ei enää useampaa tule ja se johtuu just tuosta kolmannesta...



terv. kolmen äiti

Meidän esikoisen kanssa ei todellakaan voinut mennä mihin vain ja jatkaa omia harrastuksiiaan jne. Toinen taas oli niin rauhallinen vauva etten uskonut että oli totta - onko tuollaisiakin lapsia olemassa... Kolmas oli kopio esikoisesta mutta vielä tulisempi luonne ja vielä kovaäänisempi.



Ei musta voi sanoa että ne nyt menee siinä sivussa mutta se on totta etten ollenkaan ehtinyt stressata vauvan vaikeudesta tai surra mitään muutakaan kun oli kädet täynnä työtä. Keskimmäinen oli vasta 1v8kk kun kuopus synty.



Musta kolmen kanssa mihinkään lähteminen on esim paljon monimutkasempaa ja sotkua ja pyykkiä tulee paljon enemmän mutta isoin ero on siinä ettei kaikkea (tai melkeen mitään) ehdi kauhistella vaan asiat on tehtävä.

kokemusta on..

MEillä toisen laspen syntymä rasitti eniten, kun pieni ikäero lapsilla. Kolmatta ei tehdä

Todella vaikea tapaus alle 2-vuotiaana...

Toinen on mennyt siinä sivussa, 4,5v esikoinen on nyt ihanan " helppo" lapsi. Kolmatta " suunnitellaan" .

Kakkonen menee todella siinä sivussa. Kolmannesta ei kokemusta.