Muistatko hetken, jolloin olisit ollut todella helpottunut?
Itselläni se oli vähän aikaa sitten, kun olin hyvin pitkän aikaa hammaslääkärissä ja sain kuulla, että hampaani tulevat kuntoon. Ei siitä sen enempää, että miksi en ole käynyt, mutta olen ymmärtänyt, etten ole yksin. Hammaslääkäripelko on erittäin yleistä.
Se tunne, joka tuli siellä hammaslääkärillä käymisestä oli ihan sanoin kuvaamattoman ihana ja helpottava ja tuntui kuin olisin monta päivää leijunut pilvissä. Kun kaikki hammaslääkärikäynnit on tehty, niin palkitsen itseni lomamatkalla!
Milloin sinä olet ollut helpottunut?
Kommentit (14)
Kun astuin oikeustalolta ulos. Ihan sama mikä lopputulos tulee, mutta vihdoin tämä vuosien piina on ohi ja saan keskittyä omaan paranemiseeni.
Kyllä. Kun lapseni tutkimustulokset osoittivat ettei ole syöpä
Lääkärin soittaessa ettei minulla ole syöpää. Olin elänyt pelossa monta viikkoa.
Jollakin tapaa myös silloin kun hoitaja soitti että äitini oli kuollut. Sitä oli odotettu tapahtuvaksi jonkin aikaa, vaikka ikävä oli kova huokasin syvään ettei tarvinnut enää kantaa huolta.
Kun muutin pois paikkakunnalta jota vihasin ja yhä vihaan kaikkein eniten koko maailmassa.
Pienen potilaan vaikea ja pitkä leikkaus onnistui.
Kyllä vain! Joka kerran kun lapsi tai lapsenlapsi on parantunut tai parantumssa, sairaudesta tai leikkauksesta.
Olin jättänyt viimeisen opiskelusta valmistumiseen johtaneen harjoitustyö sisään.
Vierailija kirjoitti:
Ysiluokan päättäjäisten loputtua.
Yhdeksän vuoden koulukiusaamis helvettu oli viimein ohi.
Jälkikäteen sen voi noin ajatella olleen, mutta todellisuudessa ei kuitenkaan, samaa kiusaamisen kohteeksi joutumista se on elämässä aina niillä jotka siihen joutuvat, jos ei opiskelu niin naapurit, työtoverit, harrastukset, sukulaiset, aina riittää nälvijöitä.
Silloin kun lopetin yritykseni toiminnan.
Ajoin aamulla autoa ja promilleja oli jonkun verran.
Oli ratsia ja jostain syystä minut päästettiin ohitse.
Pysähdyin seuraavalle linja-autopysäkille ja vapisin siinä hetken.
Pääsin lopullisesti eroon entisestä avokista, kun vaihdoin paikkakuntaa.
Kun sain syöpädiagnoosin jälkeen patologin lausunnon, ettei syöpä ollut levinnyt kuin paikallisesti kainalon vartijaimusolmukkeeseen. Voi olla, etten enää tässä kirjoittelisi jos se olisi levinnyt muuallekin elimistöön.
Vaikka raskaat hoidot oli edessä, teki mieli hypähdellä kotimatkalla.
Kun eksä vihdoinkin lähti yhteisestä kodista. Se tunne kun sulki oven perässä ja kaikki sen tavarat oli poissa. En koskaan sen jälkeen kaivannut tai ajatellut häntä sen kummemmin, vaikka oltiin naimisissa ja kaksi lasta. Helpotuksen tunne oli niin suurta.
Ysiluokan päättäjäisten loputtua.
Yhdeksän vuoden koulukiusaamis helvettu oli viimein ohi.