Miksi toiset jäävät pienemmästä syystä saikulle kuin toiset? Oletteko huomanneet saman? Siis jos esim. töissä kiertää sama flunssa, niin toiset saikuttavat heti ja toiset tulevat edelleen töihin.

Miten se ei olisi erilainen? Ihmisillähän on erilaiset immuunipuolustusjärjestelmät, joilla on erilaisia reagointitapoja. Juuri oli jossain tästä juttu nyt syksyllä, ehkä Hesarissa tai Tiede-lehdessä. Toisilla immuunipuolustus lähtee toimimaan enemmän tappajasolujen avulla ja tällaisilla henkilöillä infektiot on usein hyvin vähäoireisia tai oireettomia. Toisilla taas järjestelmä pistää heti päälle hurjan interferoni- sun muiden välittäjäaineiden tuotannon ja pyrkii niillä tappamaan taudinaiheuttajat. Näillä henkilöillä siis nousee helposti korkea kuume ja he ovat hyvin sairaita. Itse kuulun valitettavasti tuohon jälkimmäiseen ryhmään.

Taidat olla hieman yksinkertainen. Et kai tosissassi kuvittele että flunssa on joka ainoalla ihmisellä samanlainen? Tosissas ihmettelet sairastaako ihmiset eri tavalla jotain tautia? Voi yksinkertaisuus tosiaan.  Ja huono provosointiyritys tuo lihavuuden mainitteminen, niin kulunutta. Olisi tästä voinut kehkeytyä inttämisketju ilman tuotakin.

Tuota en kyllä allekirjoita. En ole ikinä huomannut meillä töissä, että flunssapoissaolot olisi henkilön painosta kiinni.

Jos itseni vedän tähän esimerkkiin, niin ylipainoa 20kg, flunssapoissaoloja nyt viimeisen 10 vuoden aikana 2 päivää. Minulle erittäin harvinaista edes saada flunssaa.

Sen, minkä olen huomannut, niin on se, että nuoremmat jää herkemmin saikulle. Ei tarvitse olla kuin vähän flunssantuntoa, niin jäädään pois. Tai edellisen päivänä vihlaisi selkää, niin viikko saikkua.

Meilläkin selkävaivaiset yli viisikymppiset raahautuu töihin, vaikka välillä ei pääse edes tuolista ylös ilman apua tai liikkeelle lähtiessä onnutaan ja nilkutetaan.

Jotkut ihmiset myös välittävät itsestään enemmän ja ymmärtävät oman osuutensa suhteessa ympärillään oleviin paremmin.

Mulla ainakin oli muuta tekemistä ja halusin nukkua edes vähän pitempään aamulla. Sen takia jäin saikulle flunssasta. Vaikka olo on siis ihan hyvä. Päänsärkyä on kyllä ollut. Pari päivää saikkua ei oo keneltäkään pois. Teen muutenkin töissä ollessani paljon tehokkaammin töitä kuin muut.

Koska toiset ovat työn sankareita, jotka tulevat töihin kuumeessa, koska he ovat korvaamattomia työntekijöitä eikä kukaan osaa tehdä töitä yhtä hyvin kuin muut.

Toiset ovat vain typeriä nahjuksia, jotka jäävät kuumeessa kotiin lepäämään ja varovat tartuttamasta muita. Oikea työn sankari ei lepää ikinä, edes lomalla.

Otan vuosittaiset sairauslomapäivät vaikka en ole sairaana. Työni teen kuitenkin hyvin enkä jätä mitään sijaiselleni. 

Räkänokat on töissä ja tartuttavat loputkin työkavereistaan.

"Sama flunssa" on jo meidän perheenjäsenillä erilainen. Minä ja esikoinen ollaan pikkaisen nuhassa, nuorempi lapsi yleensä saa kauhean räkätaudin, mies saa aina ainakin kaksi viikkoa kestävän yskän ja on pari päivää niin kauheassa päänsäryssä, että ei voi mennä töihin (koska näytön tuijottaminen pahentaa päänsärkyä). Niin että enpä ihmettele, jos työyhteisössäkin ihmiset sairastaa eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Räkänokat on töissä ja tartuttavat loputkin työkavereistaan.

Tämä. Miksi pitää tulla töihin tartuttamaan muita jos ei ole pakko? Mitä hienoa siinä on?

Nooh, meidän työpaikalla oli onneksi vain määräaikaisena nuori nainen, jolla pienenä puhjennut epilepsia. Tyttö on ainoa lapsi ja ilmeisesti koko suvun keskipiste isovanhempiaan myöten. Kaikki hoivaamassa.

Sairaus toki vakava ja lapsena alkaneena varmasti järkytys.

Lääkkeillä hänen sairaus oli täysin hallinnassa ja hän kertoikin että kohtauksia ei ollut teini-iän jälkeen ollenkaan.

Kuitenkin perheen dynamiikka oli semmoinen, että tyttöä pidettiin kuin ansarinkukkaa, ja hänen hyvinvoinnistaan huolehtiminen oli kaikkien päätehtävä.

No, miten tämä sopii kun lähdetään työelämään aikuisten kanssa? Eipä mitenkään,

Tämä sairas, äärimmäisen herkkä kukkanen ei kestänyt mitään normaalia kiirettä tai painetta.

Ja kun sitten välttämättä hänelle piti antaa palautetta jostain asiasta, kaatui hänellä kaikki.

Lopputulemana oli, että hän jäi epilepsiaan vedoten sairaslomalle heti ja aina, jos tuli pieninkin stressi, kiire tai teki virheen tai joku sanoi hänelle vaikka siitä, että täällä tiskataan kahvikupit ihan itse.

Koska toiset odottavat aina syytä joka tarjoaa mahdollisuuden olla pois töistä.

Provisiopalkkahommissa ilmiötä ei ole olemassa.  Saikulle ei vaan ole varaa jäädä, muuten kuukauden palkka jää siihen peruspalkkaan, millä ei oikein elä. Käytännössä joku kahden tai kolmen päivän poissaolo tarkoittaa kuukauden tavoitteiden toteutumatta jäämistä ja peruspalkkatiliä seuraavana kuukautena.

Itse nytkin kuumeisena etänä koitan painaa duunia

Meillä kotona on tullut hyvin huomattua tuo, että ihmiset sairastaa samaa tautia eri tavalla. Mieheni on flunssassa usein hieman kipeä viikon, minä tosi kipeä 2 päivää. Sitten taas mahataudit tekee mieheni tosi kipeäksi ja minulla ei välttämättä ole kuin vähän maha löysällä.

Vierailija kirjoitti:

Nooh, meidän työpaikalla oli onneksi vain määräaikaisena nuori nainen, jolla pienenä puhjennut epilepsia. Tyttö on ainoa lapsi ja ilmeisesti koko suvun keskipiste isovanhempiaan myöten. Kaikki hoivaamassa.

Sairaus toki vakava ja lapsena alkaneena varmasti järkytys.

Lääkkeillä hänen sairaus oli täysin hallinnassa ja hän kertoikin että kohtauksia ei ollut teini-iän jälkeen ollenkaan.

Kuitenkin perheen dynamiikka oli semmoinen, että tyttöä pidettiin kuin ansarinkukkaa, ja hänen hyvinvoinnistaan huolehtiminen oli kaikkien päätehtävä.

No, miten tämä sopii kun lähdetään työelämään aikuisten kanssa? Eipä mitenkään,

Tämä sairas, äärimmäisen herkkä kukkanen ei kestänyt mitään normaalia kiirettä tai painetta.

Ja kun sitten välttämättä hänelle piti antaa palautetta jostain asiasta, kaatui hänellä kaikki.

Lopputulemana oli, että hän jäi epilepsiaan vedoten sairaslomalle heti ja aina, jos tuli pieninkin stressi, kiire tai teki virheen tai joku sanoi hänelle vaikka siitä, että täällä tiskataan kahvikupit ihan itse.

Sun asenteessa tähän henkilöön häivähtää, että myös työpaikassasi uuden työntekijän perehdytyksessä työtehtäviin saattaisi olla parantamisen varaa.

Osa kiertää tartuttamassa sen muihin. Istutaan kahvitauoilla yskimässä ympäriinsä.

Töissä kiertää se flunssa kaikilla, koska joku mulukvisti ei jäänyt kotiin sairastamaan vaan tartutti sen muihinkin. Todennäköisesti eniten kipeänä on ne isoimman virusaltistuksen saaneet eli jotka ovat olleet lähimpänä/pisimpään tämän tartuttajan lähellä.

Minä saikutan etenkin siitä syystä, etten tartuttaisi MUITA. Ei ole mahdollisuutta etätyöhön.

Vuosittaiset kiintiö-saigonit pidetään, saavutetuista eduista ei luovuta !

Koska sama tauti iskee eri ihmisiin eri vahvuisena.