Lue keskustelun säännöt.
Miksi on niin vaikea löytää kivoja ja reiluja naiskavereita?
06.09.2023 |
Tutustuminen tyssää monesti heti alkuunsa, kun toinen ei ole lainkaan kiinnostunut minusta, eikä kysele mitään. Tuntuu kuin olisi joku toimittaja juttukeikalla. Olen siis itse 40-vuotias nainen, ja suunnilleen saman ikäisistä yrittänyt löytää kavereita.
Lisäksi pidemmät kaveruudet muuttuvat monesti myrkyllisiksi (ehkä olivat alkujaankin jo sitä).
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen löytänyt useita kivoja kavereita ja ystäviä viime vuosina. Esim someryhmistä. Joidenkin lasten kavereiden vanhempien kanssa löytynyt syvä ystävyys.
Kyllä suurin osa ihmisistä on kivoja ja tutustuminen on aika lailla itsestä kiinni. Olethan itse muille kiva?
Olen eri, mutta olen kyllä aina mukava muille.
Kokemukseni mukaan monilla naisilla on eräänlainen nokittelu menossa.
Monesti on jäänyt tunne että olinkin liian kiltti, liian nätti, liian iloinen, liian tyytyväinen elämääni. Todella surullista.Minulla on sama ongelma, olen aina kaunein, älykkäin, viehättävin, hoikin ja vaatimattomin, siksi kurjat ilkiöt ovat kamalia. NIH!
Pakko lisätä palstasuosikkini: nönnönnöö.
Pikku vinkki, lukekaa omahyväiset tekstinne ennen julkaisemista.
PS Minulla on ihanimmat hiukset ja upeimmat vaatteet!
Vaikutat ainakin aika aggressiiviselta tapaukselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan olisi tarvetta hyvälle ystävälle, mitä tavallani voisin myös itse olla. Kuitenkin tiedän itseni ja osaan olla aika laiska sosiaalisissa suhteissa, joten kai vaatisin siinä mielessä jonkin verran ymmärrystä. Ystävän pitäisi olla muutenkin suhteellisen suvaitsevainen ihminen noin yleensäkin. Aika huonosti ymmärrän suorittamista ja juuri tuota kilpailua, mistä tässäkin on ollut puhetta. Kiva kumminkin olisi ystävä/viä löytää. Kohdalle osuu jos sattuu, en lähde hakemaan, ei ehkä ihan helppoa olisi löytää oikeanlaista tyyppiä.
Mä sain kaksi hyvää ystävää viime vuonna. Aiemmin mulla ei sellaisia ole ollutkaan kun olen usein muuttanut, vaihtanut koulua ja työpaikkaa ja paikkakuntaa.
Mielestäni tuo ajatuksesi siitä, että uuden ihmisen pitäisi pitää sulle ristikuulustelu, on aika typerä. Minut ja nämä ystävänikin on kasvatettu olemaan utelematta. Tutustuminen tapahtuu pikkuhiljaa luottamuksen kasvaessa samalla. Kuka nyt juoruakalle tahtoo tilittää asioitaan.
Kai sinä muustakin osaat jutella kuin itsestäsi? Älä utele toisen elämää vaan keksi muita puheenaiheita. Katso sanakirjasta, mitä tarkoittaa hienotunteisuus.
Vierailija kirjoitti:
Etsin myös naiskavereita joita olisi kiva päästä panemaan.
Ei näy löytyneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen löytänyt useita kivoja kavereita ja ystäviä viime vuosina. Esim someryhmistä. Joidenkin lasten kavereiden vanhempien kanssa löytynyt syvä ystävyys.
Kyllä suurin osa ihmisistä on kivoja ja tutustuminen on aika lailla itsestä kiinni. Olethan itse muille kiva?
Olen eri, mutta olen kyllä aina mukava muille.
Kokemukseni mukaan monilla naisilla on eräänlainen nokittelu menossa.
Monesti on jäänyt tunne että olinkin liian kiltti, liian nätti, liian iloinen, liian tyytyväinen elämääni. Todella surullista.
Mikään ei kielikään mukavasta ihmisestä niin paljon kuin sisäistetty naisviha. Ei kukaan aikuinen nainen halua olla sellaisen ihmisen kaveri, jonka itserelektio on luokkaa "olen liian täydellinen, jotta minusta pidettäisiin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen löytänyt useita kivoja kavereita ja ystäviä viime vuosina. Esim someryhmistä. Joidenkin lasten kavereiden vanhempien kanssa löytynyt syvä ystävyys.
Kyllä suurin osa ihmisistä on kivoja ja tutustuminen on aika lailla itsestä kiinni. Olethan itse muille kiva?
Olen eri, mutta olen kyllä aina mukava muille.
Kokemukseni mukaan monilla naisilla on eräänlainen nokittelu menossa.
Monesti on jäänyt tunne että olinkin liian kiltti, liian nätti, liian iloinen, liian tyytyväinen elämääni. Todella surullista.
Tuo voi ollakin se punainen vaate, että olet tyytyväinen elämääsi. Niille, jotka eivät ole, tuo voi olla tosi rankkaa. Ja juuri sellaiset ihmiset - tyytymättömät - ovat sitten niitä, jotka kaipaavat sosiaalista kanssakäymistä ja kavereita/ystäviä. Ehkä siitä syystä, että suuri osa ihmisistä ikään kuin vaistomaisesti karttaa heitä. Olen tuntenut monia ihmisiä, jotka ovat jossain kohtaa valittaneet yksinäisyyttään, ja he ovat olleet itse asiassa aika suoraviivaisesti ja aika hetikohta tutustumisen jälkeen sangen negatiivisia. Itseäni ei negailukaan haittaa tiettyyn pisteeseen asti, mutta sitten kun se piste ylittyy, tulee vaikeuksia. Ja esim. nuoresta asti kaverina/ystävänä olleiden kanssa on voinut olla ihan yhteistäkin se negailu (teiniangsteilu, parikymppisen kasvukivut jne.), mutta sitten jossakin kohtaa huomaa, että se ei enää yhdistäkään. Sitten saa kuulla olevansa ärsyttävä, kun on niin iloinen/huoleton/tyytyväinen itseensä. Osa negailijoistakin on ns. itseään suurempia ja osaavat iloita ystävän/kaverin ilosta ja menestyksetä, mutta osa ei.
Vierailija kirjoitti:
Vertailu, kateus...nainen on naiselle susi.
NONIIN voitaisko jo lopettaa tämän valheellisen, naisvihamielisen hokeman toisteleminen! Se ei pidä paikkaansa, ja sen ääneen sanominen ei saa aikaan mitään hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti tuon saman olen kokenut. Itse mietin erakoitumista, vähemmän stressiä ja mielipahaa :D Kelpaan kun multa halutaan jotain, mutta muuten en. Esimerkiksi minua on pyydetty nyt hoitamaan juhlien järjestelyitä, itse juhliin en kuitenkaan kutsua saanut. Kelpaan mm siivoamaan, mutten kaveriporukan mukaan juhlimaan. Loukkaavaa! Raha on myös sellainen ainainen ongelma. Ollaan kavereita jos halutaan lainata tms, mutta sitten jos ei lainaa heru, ei heru myöskään minkäänlaista seuraa.
En jaksa mitään kilpailussa olemista ystävien kanssa enkä elämässä muutenkaan. Monilla on taipumusta vertailla elämiä ja tulee olo niin kuin olisi kilpailussa, johon ei ole edes itse ilmoittautunut. Porukassa tulee sitten lisäksi ryhmässä nokittelua, jollaiseen en myöskään tunne vetoa osallistua. En haeskele uusia kavereita kun en enää tällaisiin kisoihin halua vapaa-aikaa käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etsin myös naiskavereita joita olisi kiva päästä panemaan.
Mullekin kelpaisi kiva ja komea mieskaveri, joka haluaisi panna mua. Todennäköisesti se et kuitenkaan ole sinä. 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 48 vuotias nainen ja ongelmani on se, että ns ystävyyssuhteet menee siten että ystävä puhuu vain omasta elämästään ja etsii kuuntelijaa, minun asiat taas ei tippaakaan kiinnosta vastavuoroisesti.
Monta naista myös elävät omien lemmikkien tai lastenlastensa kautta. On raskasta kun ystävä puhuu tauotta vain näistä aiheista.
Mietin, miksi niin moni ikäiseni nainen on niin itsekeskeinen?
Olen sitten lopettanut nämä tällaiset ihmissuhteet joissa ei osata puhua muusta kuin omista asioista, ja itsestä.
Aikuisten ihmisten luulisi edes kohteliaisuudesta kysyä mitä toiselle kuuluu, kun on ensin purkanut omat sydämen asiat toiselle.
Myös olen kohdannut kateutta kun olen saanut esim ylennyksen töissä tai onnistuneesti laihduttanut ja urheilullisista onnistumisista, kauniista kodista ym
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla joku "kaveri-tinder". Voisi löytää samanhenkistä seuraa, vaikuttaa et maailma on yksinäisiä ihmisiä täynnä. Tai sit se toimisi yhtä hyvin kuin Tinder.
Olisi kyllä kiva ja vielä jos voisi rajata sukupuolen mitä on etsimässä ja kaikenlainen sek'suaalinen sisältö olisi kielletty. Kerran laitoin jollekin kaverisivustolle ilmoituksen ja sain yhteydenottoja vain miehiltä, ensimmäisen jo ihan pari minuuttia julkaisun jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua muuten, joskus nuorena kuvittelin olevani hyvä kuuntelija, ehkä olinkin. Jossain kohtaa tuli ajatus et mä kyllä kuuntelen mitä kenelläkään oli kerrottavaa, mutta harvassa oli ne ketkä yhtään kuunteli mua. Laski motivaatio kuunnella ja se on taitolaji, nykyään kuuntelen sujuvasti lähinnä jos jollain on mun mielestä jotain mielenkiintoisia juttuja, muuten herpaantuu huomio aikaa nopeesti.
Nykypäivänä tuntuu siltä, että kukaan ei oikeasti kuuntele ketään ja kaikki höpöttää omia juttujaan, vaikka kukaan ei kuulisi.
Vierailija kirjoitti:
Olen 48 vuotias nainen ja ongelmani on se, että ns ystävyyssuhteet menee siten että ystävä puhuu vain omasta elämästään ja etsii kuuntelijaa, minun asiat taas ei tippaakaan kiinnosta vastavuoroisesti.
Monta naista myös elävät omien lemmikkien tai lastenlastensa kautta. On raskasta kun ystävä puhuu tauotta vain näistä aiheista.
Mietin, miksi niin moni ikäiseni nainen on niin itsekeskeinen?
Olen sitten lopettanut nämä tällaiset ihmissuhteet joissa ei osata puhua muusta kuin omista asioista, ja itsestä.
Aikuisten ihmisten luulisi edes kohteliaisuudesta kysyä mitä toiselle kuuluu, kun on ensin purkanut omat sydämen asiat toiselle.
Myös olen kohdannut kateutta kun olen saanut esim ylennyksen töissä tai onnistuneesti laihduttanut ja urheilullisista onnistumisista, kauniista kodista ym
Jotkut ihmiset vastaavat kun kysyy kuulumisia "eipä tässä mitään" tms. On kuin vetäisi kivirekeä kun yrittää saada jotain ulos. Jos en puhu heille omista asioistani istuttaisiin hiljaa. Kannattaa myös olla oma-alotteinen ja kertoa mitä oikeasti kuuluu eikä odottaa haastattelua.
Olen huomannut saman. Ja yleensä edes tutustua pitäs olla prikulleen samanlainen monessa suhteessa, että kelpaisi edes kevyempään kaveruuteen. Vaikkapa lenkkeilykaveriksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen 48 vuotias nainen ja ongelmani on se, että ns ystävyyssuhteet menee siten että ystävä puhuu vain omasta elämästään ja etsii kuuntelijaa, minun asiat taas ei tippaakaan kiinnosta vastavuoroisesti.
Monta naista myös elävät omien lemmikkien tai lastenlastensa kautta. On raskasta kun ystävä puhuu tauotta vain näistä aiheista.
Mietin, miksi niin moni ikäiseni nainen on niin itsekeskeinen?
Olen sitten lopettanut nämä tällaiset ihmissuhteet joissa ei osata puhua muusta kuin omista asioista, ja itsestä.
Aikuisten ihmisten luulisi edes kohteliaisuudesta kysyä mitä toiselle kuuluu, kun on ensin purkanut omat sydämen asiat toiselle.
Myös olen kohdannut kateutta kun olen saanut esim ylennyksen töissä tai onnistuneesti laihduttanut ja urheilullisista onnistumisista, kauniista kodista ym
Tämä! Mulla on onneksi pari hyvää ystävää ja sitten muutama tällainen nais tuttu (tullut lähinnä miehen kavereiden mukana eli heidän puolisot) jotka puhuu aina vain omista lapsistaan ja heidän saavutuksistaan tai omasta työstään/matkoistaan mutta eivät koskaan kysy minulta mitään tai jos kerron jotain niin heti jatkavat omista asioistaan puhumisen. Ihan hemmetin uuvuttavaa olla sellaisten ihmisten seurassa, minä-minä-minä
Itse ymmärrän että keskustelu on dialogi eikä mikään monologi jossa toinen on vaan kuuntelijana ja btw kuka jaksaa kuunnella joka ikinen kerta toisten lasten saavutuksista tai jonkun työstä? Ei jaksa, eikä hirveästi kiinnosta tuollaiset itsessään vellovat ihmiset. Hyviin tapoihin kuuluu kysellä toiselta edes jotain ja yrittää olla edes hetken kiinnostunut mitä toinen sanoo. Harvoissa on tällaiset ihmiset.
Tämän takia osallistun kyllä puolisoni kanssa illanistujaisiin mutta osaan nykyään karistaa nämä monologi tyypit äkkiä pois ympäriltä.
Öööö. On jo.