Miksi elämänmittainen monogamia on niin tärkeä arvo, vaikka suurin osa ei todellisuudessa elä sen mukaan?
En puhu nyt ainoastaan pettämisestä, mikä on yleistä sekin, vaan sarjamonogamiasta, joka on nykyihmisille se yleisin tapa. Juuri kukaan ei elä yhden ja saman ihmisen kanssa murrosiästä kuolemaan saakka. Miksi siihen silti pyritään ja sitä käytännössä myös vaaditaan?
Kommentit (20)
Perheiden ja sitäkautta yhteiskunnan vakaus ja vaurauden kasaaminen klaaneille on varmaan se selitys.
Itse en ole monogamiasta koskaan niin perustanut. Ehkä sitten, jos naisten saaminen muuttuu hyvin vaikeaksi.
Vierailija kirjoitti:
Missä on vaadittu?
Älä jaksa. Joka ikisestä tuutistahan sitä normia paukutetaan päähän, lainsäädäntöasioista puhumattakaan.
Alunperin kirkon keksimä juttu, pysyy kansa paremmin kontrollissa.
Silti jokainen pari päättää yhdessäolostaan itse. Vanhempani olivat 60 v naimisissa, liitto päättyi isäni kuolemaan. Itse olen ollut kohta 30 vuotta naimisissa ja tyttäreni 10 vuotta. Kukaan sisaruksistani ei ole eronnut, eikä miehenikään sisaruksista. Toiset ovat tyytyväisiä liittoihinsa ja pysyvät yhdessä, toiset eroavat ja avioituvat toisten kanssa tai jäävät sinkuiksi, toiset eivät koskaan edes ryhdy parisuhteeseen. Kaikki on sallittua.
Aika moni vanhemman polven pariskunta on elänyt monogamiassa, onko se muuttunut? Ehkä, ehkä ei.
Jos ihminen eläisi vaikka 200v. Niin voisi ehkä harkita useampaa kumppania elämänsä aikana tai opiskella jotain oikein hartaasti, koska aikaa olisi saavuttaakin jotain.
Ihmisen elämä on niin lyhyt, että opiskelu ei käytännössä kannata tai edes seurustelu tai toisen tuntemaan oppiminen, koska meidän elämä on niin lyhyt.
Emme käytännössä opi tuntemaan sen takia myöskään itseämme. Opimme vain olettamaan itsemme, mutta todellinen minuus paljastuu muiden ihmisten kautta. He tekevät minusta minut.
Ihminen elää järjissään vain muutaman vuosikymmenen.
Aluksi hän on lapsi ja oppii. Sitten hän on nuori aikuinen ja ei osaa tai ymmärrä mistään ( näille on annettu äänioikeus). Vasta keski-iän kohdilla alkaa järki pelaamaan, mutta muisti ei enää toimikaan kunnolla.
Sitten ollaankin pian vanhoja ja loppuaika kidutaan vanhuuden vaivoissa, jotka tosin alkaa jo keski-ikäisenä paljastumaan aamuisin.
Paras tapa on vain hengailla ja yrittää nauttia hyvistä hetkistä ja ihmetellä ketä noi mun lapset ja puoliso oikein onkaan. Joskus ne paljastaa myös miten mulkku minä oikeastaan olenkaan. Eli en ole minkään arvoinen ihmisenä.
Eiköhän se ole ihan käytännön sanelema juttu. Aina on tiedetty, millaista sotkua ja sairauksia aiheutuu ja leviää ns. vapaan elämäntavan takia, esimerkiksi kuppa, hiv ja aids jne. Aiemmin ei ollut moneenkaan sairauteen mitään hoitokeinoa ja kuoltiin nuorena ja ennätettiin tartuttaa hyvin monia muita. Oli tarve laatia sopimuksia ja ihanteita. Ne, jotka arvostivat kumppaniaan ja lapsiaan ja joilla oli pyrkimys parempaan, yrittivät tietenkin pysyä itse ja pitää perheensä terveenä ja ongelmattomana. Aiemminhan ei ollut myöskään terapioita, perheneuvoloita tms. Oli vain pärjättävä. Tiukemmat normit yrittivät pitää vähän kaidemmalla tiellä, "jotta menestyisi ja kauan eläisi maan päällä" eikä koko perhe kuolisi jo nuoremmalla iällä. Siis ihan loogista. Eikä muu ole muuttunut kuin ihmisten käytös. Sen muuttuminen yhä tyhmemmäksi, esimerkiksi hiv-epidemia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä on vaadittu?
Älä jaksa. Joka ikisestä tuutistahan sitä normia paukutetaan päähän, lainsäädäntöasioista puhumattakaan.
Missä kohtaa lakia vaaditaan monogamiaa koko loppuiäksi? Miten on mahdollista, että suomessa on tuhansia ihmisiä jotka on naineet satoja eri tyyppejä? Miksei ne kaikki ole jo vankilassa? Tai kivitetty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä on vaadittu?
Älä jaksa. Joka ikisestä tuutistahan sitä normia paukutetaan päähän, lainsäädäntöasioista puhumattakaan.
Voisitko vähän täsmentää. Avioliittohan on taloudellinen sitoumus ja siihen liittyvien lakien tarkoituksena ei ole monogamia, vaan taloudellisen aseman turvaaminen.
Minusta joka tuutista tulee nyt maksullisen seksin ilosanomaa, itsensä myymisen normalisointia. Enpä muista monogamian ihannointia jossain IP-lehdessä.
Missä maassa sinä asut? Eihän täällä länsimaissa sellaista vaadita.
Kieltämättä olisi käytännöllistä perustaa perhe ja kasvattaa lapset aikuisiksi saman kumppanin kanssa. Sillä välttyisi monelta harmilta.
Itselleni se on ainakin tärkeä arvo. Kun rakastan ihmistä, kiinnyn todella paljon ja sitoudun, enkä halua alkaa katselemaan muita. Se tuntuu luontaiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä on vaadittu?
Älä jaksa. Joka ikisestä tuutistahan sitä normia paukutetaan päähän, lainsäädäntöasioista puhumattakaan.
Hän asuu sellaisessa maassa, jonka lainsäädäntöä ei kirjoiteta tällaisilla kirjaimilla. Se lainsäädäntö ei ole voimassa niissä maissa, joissa sillä uskonnolla ei ole merkitystä.
Koska tulee ruuhkavuodet. Koko ajan kiire, ei aikaa toiselle. Stressi, kun pitäisi ehtiä kaikki. Vaimo valittaa kun kotitöitä jää hänelle liikaa ja mies kun seksielämä alkaa kuolla. Nainen alkaa äksyilemään ja mies kaljoittelemaan. Sitten tulee rahahuolia ja toinen masentuu. Toista ärsyttää toisen saamattomuus ja toista taas toisen piilovittuilu. Sitten tulee klassisesti se ero.
Siksi kun parisuhde ja avioliitto ei ole pelkästään sek*iä ja panemista varten, vaan omaisuuden ja lasten kasvattamista ja hankkimista varten. Jos vaihdat koko ajan partneria, edellä mainitut asiat jäävät vajaiksi ja lisäksi näyt ulospäin epävakaana henkilönä.
Missä elämänmittaista monogamiaa vaaditaan? Se monogamia koskee sitä suhdetta mikä sinulla on sillä hetkellä, ei koko loppuelämää. Kun edes kykenisit kunnioittamaan sitä ihmistä kenen kanssa olet sillä hetkellä ja hänen seksuaaliterveyden turvallisuuttaan niin se olisi kiva asia. Koska monelle ihmiselle seksissä on myös henkinen ulottuvuus niin sitä ei voi olla kuin yhden ihmisen kanssa kerrallaan. Jos haluaa panna ympäriinsä ja ihmiset on pelkkiä tappeja ja reikiä niin ainakin on hyvä myöntää olevansa henkinen tyhjiö ja pelkkä tappi tai reikä.
Vierailija kirjoitti:
Koska tulee ruuhkavuodet. Koko ajan kiire, ei aikaa toiselle. Stressi, kun pitäisi ehtiä kaikki. Vaimo valittaa kun kotitöitä jää hänelle liikaa ja mies kun seksielämä alkaa kuolla. Nainen alkaa äksyilemään ja mies kaljoittelemaan. Sitten tulee rahahuolia ja toinen masentuu. Toista ärsyttää toisen saamattomuus ja toista taas toisen piilovittuilu. Sitten tulee klassisesti se ero.
Ja senkin voisi korjata sillä, että mies tekisi niitä kotitöitä eikä olisi kotona yksi palveltava lisää. Sitten jäisi vaimollakin energiaa seksiin eikä se kokisi olevansa vain perheessä palkollinen ja Hu0r@ puolisonsa silmissä. Mutta kun mies tekee ihan mitä tahansa, paitsi sen mitä pitäisi, koska kaikki pitäisi elämässä tulla ilman vaivannäköä.
Mitä mediaa seuraa niin ei kyllä vaikuta enää olevan tärkeä arvo. Enemmän ihannoidaan ympäriinsä panemista, kaikenlaisia avoin suhde- ja polyamoriavirityksiä ja itsensä myymistä.
Mistä kalifaatista sä oikein raportoit? Nykyäänhän sitä on lehtien "asiantuntijoiden" mukaan kokolailla epäonnistunut elämässään, jos nainen ei ole ennen kolmeakymmentä ottanut sisuksiinsa noin spermapankin verran lientä ja eri "tarjoajia".
Miehillä toki vähän erilainen tilanne, kun pitäisi tukea tuota ilmiötä, mutta sitten on kuitenkin sika, jos sitä toteuttaa.
Yleensä keski-iässä uudelleen avioituminen kohdalla toteutuu avioliiton alkuperäinen tarkoitus eli omaisuuden turvaaminen toisen kuollessa. Avioehtojen määrän nousu kertoo siitä että realismi on lisääntynyt.