Puoliso saattaa hautoa salaa eroa Psykologi listaa eroa enteilevät merkit, eikä riitely kuulu niihin

Vierailija kirjoitti:

Minä haudon eroa puolisooni, ja olen muuttunut niin että

A) olen yrittänyt lisätä omia harrastuksia ja menoja (jotta eron tultua mulla ei olis liikaa tyhjää aikaa surra ja märehtiä, vaan hyviä rutiineja)

B) olen alkanut pitää parempaa huolta ulkonäöstäni

C) olen puolisoani kohtaan ystävällisempi. Jotenkin kun tiedän, ettemme enää ole kauaa yhdessä, en halua olla toista kohtaan ilkeä. Yritän nauttia viimeisistä ajoista sopuisasti ja kohdella häntä kauniisti.

Vähän ristiriitaista ehkä, mutta näin huomaan toimivani...

Mun kaveri teki samoin, mutta sen mies haisto sen heti. Mies ei sanonut siitä yhtään mitäään. Sitä kesti tosi pitkään, kun tuli sitten ero. Mies oli jo uudessa suhteessa ja oli itse pelannut omat asiat kuntoon.

Kaveri sitten luuli, että helpottaa, kun suht mun mielestä törkeästi käsittelee eronsa olemalla siinä ns suhteessa ja tiputtaa uutisen toiselle, kun itse on ok. Mies oli sanonut, että kokemuksesta tiesin tämän tulevan ja hänellä on uusi nainen heippa. KAveri ei kestänyt sitä uutista miehen puolelta.

Minäkään en puhu enää suhteen ongelmista. Enkä oikein enää mistään muustakaan.

Erosta olen kyllä puhunut jo monta kertaa aiemmin mutta luulen että tulee miehelle yllätyksenä.

Yleensä lakataan siivoamassa yhteistä kotia. Innostus yhteisiin asioihin puuttuu, koska niitä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Minä haudon eroa puolisooni, ja olen muuttunut niin että

A) olen yrittänyt lisätä omia harrastuksia ja menoja (jotta eron tultua mulla ei olis liikaa tyhjää aikaa surra ja märehtiä, vaan hyviä rutiineja)

B) olen alkanut pitää parempaa huolta ulkonäöstäni

C) olen puolisoani kohtaan ystävällisempi. Jotenkin kun tiedän, ettemme enää ole kauaa yhdessä, en halua olla toista kohtaan ilkeä. Yritän nauttia viimeisistä ajoista sopuisasti ja kohdella häntä kauniisti.

Vähän ristiriitaista ehkä, mutta näin huomaan toimivani...

Tuo C-kohta selittäisi ehkä sen, että monesti vastapuolelle tulee illuusio siitä että meillähän menee aika hyvin. Harmi sinänsä.

Vierailija kirjoitti:

Omat menot lisääntyy. Varma merkki.

Joo erosin tämän takia, miestä ei kiinnostanut olla kotona tai lähteä kanssani mihinkään. Oli jatkuvasti omissa menoissaan. Totesin, että en selkeästi ole tarpeeksi mielenkiintoista seuraa. Mies oli ihmeissään, hänen mielestään kaikki oli hyvin.

Ilmeisesti tuo miehen "kaikki on hyvin" = "vaimo ei jaksa enää joka kerta riidellä miehen menoista."

No en minäkään enää jaksa riidellä siinä vaiheessa, kun päätös erota on tehty. Miksi käyttää energiaa siihen enää siinä vaiheessa?

Epäilen kyllä, että mies oli jo oman päätöksensä tehnyt ja toiseen naiseen rakastunut siinä vaiheessa, kun päätin itse lähteä. Sen verran vähän häntä kiinnosti enää mihinkään yhdessäoloon, tai yhdessä tekemiseen panostaa.

Aika moni mies alkaa ihastuttuaan tai sivusuhteen aloitettuaan treenaamaan läskejään.....

Vierailija kirjoitti:

Minä lakkasin yrittämästä keskustella mistään epäkohdista enkä provosoitunut enkä yrittänyt maanitella mihinkään. Mies kuvitteli, että nyt menee sitten pitkästä aikaa hyvin, kunnes jätin hänet. 

Minäkään en jaksa enää riidellä, siis yrittää parantaa asioita keskustelemalla, riitahan siitä tulee. Mutta siis kun toinen jalka on jo ovenraossa, niin mitäpä se hyvejää.

Miehellä varmaan on kiva olla kun saa perseillä miten tykkää. Luulee voittaneensa vissiin.

Vierailija kirjoitti:

Jos puolisosta nämä merkit huomaa, kannattaa ensiksi katsoa peiliin. Olisiko vaikka kannattanut suostua seksiin useammin, olla nalkuttamatta, olla leikkimättä marttyyria, hoitaa kotityöt kuten kuuluu jne.

Jos ei tunne läheisesti muita naisia kuin äitinsä, ei kannata osallistua keskusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Jos puolisosta nämä merkit huomaa, kannattaa ensiksi katsoa peiliin. Olisiko vaikka kannattanut suostua seksiin useammin, olla nalkuttamatta, olla leikkimättä marttyyria, hoitaa kotityöt kuten kuuluu jne.

Kannattaa katsoa peiliin todellakin, olisiko kannattanut jättää viinat juomatta, olisiko kannattanut ottaa vastuu perhe-elämästä, olisiko kannattanut huolehtia taloudesta, olisiko kannattanut ylipäätään käyttäytyä aikuisen tavoin. Moni mies kun pitää vaimoa itsestäänselvänä taloudenhoitajana, rahastonhoitajana (joka ei siis saa käyttää rahaa, mutta jonka pitäisi sitä pystyä aina miehen tarpeiden mukaan taikomaan eli käytännössä siis säästämään omasta ja lasten tarpeista, jotta mieslapsen ei tarvitse koskaan tinkiä haluistaan)...

Ketään ei kiinnosta seksi ilkeän, tympeän, äkäisen miehen kanssa. Miehet tulkitsevat nalkuttamiseksi sen, kun sanoo, että likaiset vaatteet voi viedä pyykkikoriin. Miesten mielestä nainen leikkii marttyyria, kun pyytää, että voisiko puoliso joskus hakea pirjopetterin hoidosta, että vaimo ehtisi käydä ruokakaupassa töiden jälkeen, miehen mielestä hänen osuutensa kotitöistä on se, kun kaksi kertaa vuodessa käy vaihdattamassa auton renkaat motonetin rengaspalvelussa ja kerran talvessa luo lumet.

Että kannattaisiko todellakin katsoa peiliin?

Joo, kauan "haudoin" eroa. Oikeastaan se mistä se viimeinen niitti silloin tuli kun vaimo oli viikon poissa ja tajusin etten kaivannut häntä sekuntiakaan ja että nautin elämästäni tuon viikon aikana enemmän kuin vuosiin. Sen jälkeen oli hetken hölmö olo kun mietin että miten en ollut nähnyt metsää puilta. Meidän ei vaan kannata enää toisiamme katsella, eikä se ole kenenkään vika. Sitten olin paljon rennompi vaimonkin seurassa kun olin jo sen päättänyt ja ymmärtänyt että näin tämän piti mennä. Ja sitten järjestelin asioitani ja kerroin eräs päivä, että kuuntelisitko hetken aikaa, olen päättänyt että meidän on parempi kummankin jatkaa eri suuntiin.

Ja siitä lähtien olen sitten kalastellut ja tehnyt joka päivä mitä huvittaa. Mistäs sitä tietää, jos vielä joskus osuisi joku samanhenkinen eteen. Mutta jos ei osu niin ei haittaa, itsensä kanssa viihtyy paremmin kuin hyvin. Avioliitto tuli kokeiltua ja nuorenahan siihen tuli lähdettyä. Eihän silloin nuorena osaa ajatella muuta kuin vehkeellään, tämä on totuus, jota ei moni sano ääneen.

Meidän tapauksessa taisimme sitten olla vain liian erilaisia ihmisinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos puolisosta nämä merkit huomaa, kannattaa ensiksi katsoa peiliin. Olisiko vaikka kannattanut suostua seksiin useammin, olla nalkuttamatta, olla leikkimättä marttyyria, hoitaa kotityöt kuten kuuluu jne.

Kannattaa katsoa peiliin todellakin, olisiko kannattanut jättää viinat juomatta, olisiko kannattanut ottaa vastuu perhe-elämästä, olisiko kannattanut huolehtia taloudesta, olisiko kannattanut ylipäätään käyttäytyä aikuisen tavoin. Moni mies kun pitää vaimoa itsestäänselvänä taloudenhoitajana, rahastonhoitajana (joka ei siis saa käyttää rahaa, mutta jonka pitäisi sitä pystyä aina miehen tarpeiden mukaan taikomaan eli käytännössä siis säästämään omasta ja lasten tarpeista, jotta mieslapsen ei tarvitse koskaan tinkiä haluistaan)...

Ketään ei kiinnosta seksi ilkeän, tympeän, äkäisen miehen kanssa. Miehet tulkitsevat nalkuttamiseksi sen, kun sanoo, että likaiset vaatteet voi viedä pyykkikoriin. Miesten mielestä nainen leikkii marttyyria, kun pyytää, että voisiko puoliso joskus hakea pirjopetterin hoidosta, että vaimo ehtisi käydä ruokakaupassa töiden jälkeen, miehen mielestä hänen osuutensa kotitöistä on se, kun kaksi kertaa vuodessa käy vaihdattamassa auton renkaat motonetin rengaspalvelussa ja kerran talvessa luo lumet.

Että kannattaisiko todellakin katsoa peiliin?

Just näin 😀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haudon eroa puolisooni, ja olen muuttunut niin että

A) olen yrittänyt lisätä omia harrastuksia ja menoja (jotta eron tultua mulla ei olis liikaa tyhjää aikaa surra ja märehtiä, vaan hyviä rutiineja)

B) olen alkanut pitää parempaa huolta ulkonäöstäni

C) olen puolisoani kohtaan ystävällisempi. Jotenkin kun tiedän, ettemme enää ole kauaa yhdessä, en halua olla toista kohtaan ilkeä. Yritän nauttia viimeisistä ajoista sopuisasti ja kohdella häntä kauniisti.

Vähän ristiriitaista ehkä, mutta näin huomaan toimivani...

Ymmärrettävää. Tuo C-kohta johtuukin ehkä siitä ettet koe enää olevasi loukussa? Olet itsenäisempi ja itsetuntosi on noussut - avioliitto ei enää ole samalla tavoin loukku kuin ennen.

Minä olen keski- ikäinen mies enkä ole eroamassa mutta olen silti toteuttanut nuo A ja B koska ruuhkavuodet on menneet enkä halua vanheta tv:n kanssa.

Kaverit on myös aikanaan kadonneet omaan perhekuplaansa ja yritän ihan tahallaan elvytellä joitain vanhoja ystävyyksiä ja löytää välillä uusiaikin tuttuja.

Huomaan myös että aina kun jompikumpi meistä tapaa muita ihmisiä TAI kun yhdessä tapaamme muita ihmisiä niin viihdymme myös yhdessä paremmin.

Kun ollaan oltu yhdessä ulkona ja pidetty kivaa miin seuraavana aamuna tulee jopa usein pantua, eikä se johdu krapulasta koska emme kumpikaan oikein juo vaan siitä että näemme toisemme parhaimmillamme, ilosina ja hauskoina.

Täytyy sanoa, että tuo yllä oleva repliikki on pitkästä aikaa rakentava, aito ja mukava tällä palstalla, missä niin monet puhuvat ilkeästi ja tahallaan väärin ymmärtäen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen hiljaisempi. En nosta enää keskusteluun itseäni häiritseviä asioita, koska ei kiinnosta ratkoa niitä. En enää välitä mitä mies tekee. Ihan sama.

Sama täällä, lisäksi olen alkanut pikkuhiljaa karsimaan tavaroita joita en halua mukaan. En ole vielä päättänyt mihin muutan.

Mä olen miettinyt eroa pitkään, mutten ole päättänyt. Tiedän jo sen asunnon, mihin muuttaisin (sijoitusasuntoni) ja olen jo sisustanut sen mielessäni. Siihen liittyen olen alkanut karsia turhaa tavaraa. Muuten olen buukannut vähän enemmän omia menoja. Toinen vaihtoehtokin on yhä mahdollinen, että emme eroa, tai eroa vielä. Kesällä vielä yritin aktiivisesti keskustella ja panostaa suhteen parantamiseen, mutta nyt en ole enää. Olen nykyään vähän katsovalla kannalla, että mihin suuntaan tämä tästä kehittyy ja keskityn enemmän itseeni. Miehen ajatuksista en tiedä, kun hän ei oma-aloitteisesti puhu mistään.

Vierailija kirjoitti:

Joo, haudon.

Kohta se eromuna sieltä kuriutuupi!

Mies toimii niin hirveällä tavalla ja koko suhteen taloudellinen vastuu on minulla, väkisin on alkanut ero painaa mieltä. En haluaisi, mutta se kuitenkin tuntuu melkein jopa paremmalta kuin jatkaminen näin.

Tätä ketjua lukiessani tajusin, että olen alkanut olla etäisempi, vaisumpi. Käyn enemmän itsekseni liikkumassa, jotta saan syyn olla rauhassa. En enää anna läheisyyttä kuten ennen, en tee aloitteita halaamisessa enkä tykkää pussata. Olen melkein kokoajan pahalla päällä. Riitelemme paljon. Miehen mielestä suhteemme on suurilta osin ok. Olen välillä maininnut eroamisesta kun on riidelty, mutta sitten perunut puheeni itku silmässä. On tämä hirveä välivaihe, kun ei vaan tiedä mitä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Mies toimii niin hirveällä tavalla ja koko suhteen taloudellinen vastuu on minulla, väkisin on alkanut ero painaa mieltä. En haluaisi, mutta se kuitenkin tuntuu melkein jopa paremmalta kuin jatkaminen näin.

Tätä ketjua lukiessani tajusin, että olen alkanut olla etäisempi, vaisumpi. Käyn enemmän itsekseni liikkumassa, jotta saan syyn olla rauhassa. En enää anna läheisyyttä kuten ennen, en tee aloitteita halaamisessa enkä tykkää pussata. Olen melkein kokoajan pahalla päällä. Riitelemme paljon. Miehen mielestä suhteemme on suurilta osin ok. Olen välillä maininnut eroamisesta kun on riidelty, mutta sitten perunut puheeni itku silmässä. On tämä hirveä välivaihe, kun ei vaan tiedä mitä tehdä.

Sama tilanne.

Joinakin päivinä olen vielä toiveikas toisina jo luovuttanut.

Meilläkin minä olen ollut taloudellisessa ja kaikessa muussakin arjen vastuussa eikä tähän näytä tulevan muutosta muuten kuin eroamalla. Miehen mielestä meillä olisi kaikki hyvin jos vaan puhuisin enemmän. Minä en enää jaksa puhua koska se johtaa vain uskomattomaan vänkäämiseen miehen osalta enkä tule millään lailla kuulluksi saati ymmärretyksi.

Mies ei tietenkään halua erota ja tiedän jo nyt että tulee tekemään siitä mahdollisimman hankalaa kaikin tavoin.

No, koitetaan jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Juuri salahautomisen vuoksi tahtoisin tietää merkit, jotta ei jäisi huomaamatta.

Joko on hiljaisempi eli ei kerro mitään tai sitten ne perinteiset eli on hyväntuulinen alkaa pitämään itsestään huolta jne. Eli ei mitään uutta tuossakaan tullut samat vanhat liirumlaarumit. Ja joo vaikka joku hiljaisempi ei välttämättä ole eroamassa voi olla puhtaasti väsynyt. Jos joku alkaa pitämään itsestään huolta ei välttämättä ole eroamassa vaan käynyt esimerkiksi lääkärissä, joka on iskenyt faktat pöytään.

Vierailija kirjoitti:

Minä haudon eroa puolisooni, ja olen muuttunut niin että

A) olen yrittänyt lisätä omia harrastuksia ja menoja (jotta eron tultua mulla ei olis liikaa tyhjää aikaa surra ja märehtiä, vaan hyviä rutiineja)

B) olen alkanut pitää parempaa huolta ulkonäöstäni

C) olen puolisoani kohtaan ystävällisempi. Jotenkin kun tiedän, ettemme enää ole kauaa yhdessä, en halua olla toista kohtaan ilkeä. Yritän nauttia viimeisistä ajoista sopuisasti ja kohdella häntä kauniisti.

Vähän ristiriitaista ehkä, mutta näin huomaan toimivani...

Listasit koomisesti asiat, jotka olisivat pitäneet suhteen kasassa, jos niistä olisi huolehdittu "aina".

Suosittelen että et aloita enää uusia suhteita, koska et vaan osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haudon eroa puolisooni, ja olen muuttunut niin että

A) olen yrittänyt lisätä omia harrastuksia ja menoja (jotta eron tultua mulla ei olis liikaa tyhjää aikaa surra ja märehtiä, vaan hyviä rutiineja)

B) olen alkanut pitää parempaa huolta ulkonäöstäni

C) olen puolisoani kohtaan ystävällisempi. Jotenkin kun tiedän, ettemme enää ole kauaa yhdessä, en halua olla toista kohtaan ilkeä. Yritän nauttia viimeisistä ajoista sopuisasti ja kohdella häntä kauniisti.

Vähän ristiriitaista ehkä, mutta näin huomaan toimivani...

Listasit koomisesti asiat, jotka olisivat pitäneet suhteen kasassa, jos niistä olisi huolehdittu "aina".

Suosittelen että et aloita enää uusia suhteita, koska et vaan osaa.

Ei vaan osaa porukka tuli alapeukuttamaan.

Parisuhteessahan ei siis missään tapauksessa tarvitse enää huolehtia ulkonäöstä, eikä ystävällisyydestä kumppanille. Lisäksi puolison pitää olla sirkustirehtööri ja luoda jatkuvasti viihdettä, koska aloitekyky ei kuulu parisuhteeseen.