Merkitseekö se kumppanin ulkonäkö sittenkään?

Olen sitä mieltä, että jos on kovat ulkonäkökriteerit niin jostain muusta joutuu joustamaan. Ellei ole niin harvinainen tapaus, että kosijoita on pilvin pimein. Ulkonäkö ei tee suhteesta pitkällä aikavälillä hyvää. Se on vain vetovoimaa, mutta ei kovin kannatteleva ominaisuus. Koska aina tulee joku toinen joka näyttää yhtä hyvältä tai paremmalta. Tai ainakin se uusi on kiinnostampi, koska häntä ei tunne vielä.

Se mikä yhdistää vuosikymmeniä kestäneitä suhteita on ystävyydenkaltainen läheisyys. Se että molemmat välittävät toisesta aidosti ja auttavat toisiaan, on yhteisiä päämääriä mihin mennään toisiaan auttamalla. Nämä eivät kariudu siihen, että kohtaa jonkun paremman näköisen arjessa, sillä hänen kanssaan ei ole sellaista yhteistä historiaa. Kovin pinnalliset ihmiset tosin eivät edes osaa muuttua aivan toisenlaiseksi ja muuttaa arvojaan niin että olisivat riittävän kypsiä oikeasti hyvään parisuhteeseen. He ovat suhteessa pinnallisten arvojen varassa, kunnes vääjäämättä kyllästyvät samaan naamaan.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai se vaikuttaa. Lihava nainen esimerkiksi ei herätä minkäänlaisia haluja. Ei sellasen kanssa parisuhteesta tulisi mitään. 

Minä lasken lihavuuden terveydelliseksi seikaksi, en ulkonäöksi.

Itse olen miettinyt asiaa, ja kyllä se varmaan sen 30-40% merkitsee. Sitten tulee tietynlainen sivistys, luonnea ja arvot. Vikana yhteiskunnallinen asema(koulutus, ammatti ym), jonka merkitys on hyvin pieni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ja mun mies oltiin alunperin kirjekavereita. Siinä vaiheessa kun tavattiin livenä ja oltiin sitä ennen jo ehditty molemmat ajatella että ehkä voitais olla enemmänkin kuin kavereita, niin ei se toisen ulkonäkö mitään merkannut koska toisen näki jo ns. kauniina koska tykkäsi toisesta.

Tosi hyvin sanottu! Oma rakas on aina kaunis.

Miksi näissä "onko ulkonäöllä merkitystä" keskusteluissa siirrytään aina puhumaan kauneudesta tai komeudesta? En usko, että tuo oma mieheni on yleisesti ottaen komea. Hiukset ovat ohentuneet, kasvoissa on arpia pahan aknen jäljiltä, kasvonpiirteet ovat epäsymmetriset, hampaat osin ristissä... mutta herramunvereni miten haluttava hän on, kun hänen sinisissä silmissään on pilkettä ja hän hymyilee!

Koska ulkonäkö = kauneus / komeus.

Ulkonäöllä on aina ollut merkitystä. Mutta nyt tuntuu että sen merkitys ei ole enää se 30-50 % vaan pikemminkin 80-95 %. Näkyy myös erotilastoissa.

Vierailija kirjoitti:

Kynsien pureskelu, suussa uitetut sormet. Todellinen turn off.

Sanasto kertoo jo itsessään paljon, siis esim "turn off". Jos kumppanin kanssa tapahtuu päinvastoin "turn on" niin kaipa se on sitä että kumppanin kohdalla "kiihottuu" tai siis "seksihalut kääntyvät päälle". On paljon ihmisiä jotka haluavat parisuhteesta paljonkin kiihottumista. Kenties he ovat sitten niitä ulkonäköä katselevia ihmisiä. Kenties he valitsevat kumppanin mm. katsellen silmillään ja kuunnellen sukuelimiään.

Mutta on paljon ihmisiä jotka eivät hae parisuhteesta kiihottumista. Kenties he eivät ole ulkonäön katselijoita.

Toivottavasti nuo erilaiset ihmiset eivät erehdyksessä päädy yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on myös seksisuhde, joten ehdottomasti ulkonäöllä on merkitystä. Ihmisen pitää olla sellainen, jonka kokee puoleensavetäväksi, haluttavaksi, sellaiseksi jota haluaa katsella ja kosketella.

Se taas ei tarkoita, että pelkkä puoleensavetävä ulkonäkö riittäisi vaan lisäksi pitää olla myös yhteensopivat luonteet, arvomaailmat, elämäntavat, tulevaisuuden suunnitelmat jne.

(Puoleensavetävä ulkonäkö taas ei tarkoita klassista kauneutta tai komeutta, minkä jokainen neuronormaali ymmärtää. Eipä tuo omakaan mies Dressmann-malliksi taatusti kelpaisi mutta minun silmääni miellytti ensihetkestä alkaen niin, että jo ensitreffeillä pyrin koskemaan tekosyyn varjolla ja treffien jälkeen laitoin jo samana iltana viestiä perään.)

Ulkonäköäkö kohtaan sinä tunnet sitä "puoleensavetävää tunnetta", himoa, seksihaluja, lähestymishaluja, kosketteluhaluja,..? Ulkonäönkö sinä haluat viedä sänkyyn kanssasi?

Eikös se kuitenkin voisi mennä pikemminkin näin: jos on kehkeytynyt toista ihmistä kohtaan jotain syviä tunteita ihan ulkonäöstä riippumatta niin sitten alkaa muodostua myös noita fyysisesti puoleensavetäviä tunteita?

Sinäkö haluat viedä sänkyyn sen joka näyttää hyvältä? Eikö sen kuitenkin pitäisi mennä niin että haluat viedä sänkyyn sen josta välität?

Olen kerran elämässäni erehtynyt suhteeseen, jossa en ensisilmäyksellä pitänyt miehen ulkonäöstä, mutta koska olimme viestitelleet ja soitelleet jo muutamia viikkoja, ajattelin etten halua olla pinnallinen vaan jatkaa tutustumista. Olihan hän kiva mies.

Tuhlasin puolitoista vuotta meidän molempien aikaa. En missään vaiheessa alkanut kokea häntä haluttavaksi. Sain kyllä orgasmin seksissä, koska hän oli hyvä käyttämään suutaan ja sormiaan, mutta minun ei koskaan tehnyt mieli seksiä hänen kanssaan. Minun ei tehnyt mieli mennä hänen kainaloonsa, ei halailla häntä, ei katsella häntä, ei mitään läheisyyttä. Kun olimme erillämme, kuvittelin ikävöiväni häntä, mutta todellisuudessa "ikävöin" sitä, että sain kokea olevani parisuhteessa enkä enää sinkku.

Mitä pitemmälle suhde eteni, sitä enemmän aloin vältellä kaikkea läheisyyttä. Keksin riidanaiheita, ettei tarvitsisi olla lähekkäin, vältin tapaamisia.

Tuosta kokemuksesta viisastuneena en ikinä enää yritä aloittaa suhdetta mieheen, josta en välittömästi tiedä, että häntä haluan katsella, kosketella ja hänen kanssaan haluan seksiä. Nykyinen puolisoni on sellainen. Joskus jään ihan vain katselemaan ikkunasta, kun hän tekee ulkotöitä, koska hän on niin iso ilo silmälle. Vaikka ei edelleenkään varmasti kelpaisi miesmalliksi.

Kuulosta siltä että et muutenkaan pitänyt hänestä juuri, ei johdu pelkästä ulkonäöstä. Muutenhan voisit olla kainalossa silmät kiinni. Ehkä johtui feromoneista?

Vierailija kirjoitti:

Olen kahdesti saanut pidemmän parisuhteen nettideiteistä, mutta niistä on jo aika kauan. Silloin nettideittailu oli vähän erilaista. Molemmilla kerroilla kummallakaan ei ollut kuvaa ja juteltiin niin aika pitkään. Vasta kun ensimmäiset treffit oli sovittu, vaihdettiin kuvat. Tuntuu nyt aika viattomalta.

Nykyään profiileissa lukee, etteivät vastaa kuvattomille. Halutaan joka monta kuvaa eri kulmista. Näistä "kuvat ensin" treffeistä ei ole tullut mitään, eikä moni edes halua jutella kunnolla vaan on kiire päästä näkemään livenä tykkääkö ulkonäöstä, äänestä, kehonkielestä jne. Koko homma on mennyt selvästi pinnallisemmaksi.

Kiire, kiire, alituinen kiire, siinäpä se... Moni tuntuu ajattelevan, että jos nyt "tuhlaan" tämän yhden kanssa hetkenkään liikaa, ehtii monta parempaa mennä ohi. Ei hyvä kokkikaan ajattele, että haudutettava lihapata on puolessa tunnissa valmis, vaan sen annetaan muhia hiljaisella lämmöllä monta tuntia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kauneus on katsojan kirjoitti:

en rumaa pystyisi katsomaan

Aika monet vauvat ovat rumia ja silti niiden äidit niitä katsovat.

Miksi valitset itsellesi kumppanin jos et välitä hänestä yhtä paljon kuin mitä äiti välittää vauvastaan?

Miksi valitset itsellesi kumppanin josta et välitä ihan maksimaalisen paljon?

Miksi haluat viettää aikaa intiimisti sellaisen ihmisen kanssa josta et välitä tasan sataprosenttisesti?

No tuo viimeinen kohta vastaa aika hyvin omaan kommenttiisi. Äitilapsisuhde on täysin eri asia kuin intiimisuhde. Intiimisuhde nimenomaan perustuu siihen, että kokee sen toisen henkilön seksuaalisesti haluttavaksi.

Sanan intiimi määritelmä on näköjään vähän epämääräinen, joten näköjään "intiimi" oli huono sanavalinta. Kaipa sen voi tulkita sinun tavoin siten että "intiimi = fyysinen läheisyys". Seksiä sisältävä suhde.

Mutta sen voi myös ehdottomasti tulkita että "intiimi = emotionaalinen läheisyys". Rakastava suhde.

Jotenkas...

Äitilapsisuhde = rakastava suhde.

Parisuhde = rakastava suhde.

Joten sikäli äitilapsisuhde ja parisuhde ovat sama asia.

Toki näin, mutta ilman sitä seksuaalista halukkuutta se parisuhde on pikemminkin kaverisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että jos on kovat ulkonäkökriteerit niin jostain muusta joutuu joustamaan. Ellei ole niin harvinainen tapaus, että kosijoita on pilvin pimein. Ulkonäkö ei tee suhteesta pitkällä aikavälillä hyvää. Se on vain vetovoimaa, mutta ei kovin kannatteleva ominaisuus. Koska aina tulee joku toinen joka näyttää yhtä hyvältä tai paremmalta. Tai ainakin se uusi on kiinnostampi, koska häntä ei tunne vielä.

Se mikä yhdistää vuosikymmeniä kestäneitä suhteita on ystävyydenkaltainen läheisyys. Se että molemmat välittävät toisesta aidosti ja auttavat toisiaan, on yhteisiä päämääriä mihin mennään toisiaan auttamalla. Nämä eivät kariudu siihen, että kohtaa jonkun paremman näköisen arjessa, sillä hänen kanssaan ei ole sellaista yhteistä historiaa. Kovin pinnalliset ihmiset tosin eivät edes osaa muuttua aivan toisenlaiseksi ja muuttaa arvojaan niin että olisivat riittävän kypsiä oikeasti hyvään parisuhteeseen. He ovat suhteessa pinnallisten arvojen varassa, kunnes vääjäämättä kyllästyvät samaan naamaan.

Riittäisikö sinulle seksitön suhde? Koska minä ajattelen niin, että jos ihmistä ei pidä puoleensavetävänä, niin hänen kanssaan ei halua seksiä. Jos taas häntä pitää puoleensavetävänä, niin silloinhan hänen ulkonäkönsä miellyttää.

Eihän nyt kukaan aikuinen ole vakavassa parisuhteessa, josta "vaihtaa toiseen, jos löytää paremmannäköisen".

Eivät ne sulje toisiaan pois.

Itselläni on niin, että mielenkiinto herää jos mies miellyttää silmää. Se komeus kuitenkin karisee nopeasti silmiltä pois kun mies avaa suunsa ja keskustelu ei natsaa ollenkaan. Jos taas natsaa, mies alkaa näyttää entistä paremmalta. Tähän vaikuttavat myös feromonit. Vaikka mies olisi komea ja jutut hauskoja ja kiinnostavia, ei välttämättä silti tee mieli olla lähellä. Joskus taas vastaavassa tilanteessa menee pää ihan sekaisin nopeasti, ja tässä uskon hormonituoksujen vaikuttavan vahvasti.

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 10 vuotta, ja monesti tuntuu että luemme toistemme ajatuksia. Muutkin ovat huomanneet tämän; viimeksi lauantaina ystäväni totesi että olisi ihana löytää mies jonka kanssa kemiat kohtaavat vielä vuosien jälkeen kuten meillä. Toisaalta taas viimeksi eilen katsoin miestäni lounasraflan pöydässä ja ajattelin että jösses, tuo mies sen kuin komistuu komistumistaan.

Molempia siis tarvitaan, sopivaa luonnetta ja ulkonäköä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on myös seksisuhde, joten ehdottomasti ulkonäöllä on merkitystä. Ihmisen pitää olla sellainen, jonka kokee puoleensavetäväksi, haluttavaksi, sellaiseksi jota haluaa katsella ja kosketella.

Se taas ei tarkoita, että pelkkä puoleensavetävä ulkonäkö riittäisi vaan lisäksi pitää olla myös yhteensopivat luonteet, arvomaailmat, elämäntavat, tulevaisuuden suunnitelmat jne.

(Puoleensavetävä ulkonäkö taas ei tarkoita klassista kauneutta tai komeutta, minkä jokainen neuronormaali ymmärtää. Eipä tuo omakaan mies Dressmann-malliksi taatusti kelpaisi mutta minun silmääni miellytti ensihetkestä alkaen niin, että jo ensitreffeillä pyrin koskemaan tekosyyn varjolla ja treffien jälkeen laitoin jo samana iltana viestiä perään.)

Ulkonäköäkö kohtaan sinä tunnet sitä "puoleensavetävää tunnetta", himoa, seksihaluja, lähestymishaluja, kosketteluhaluja,..? Ulkonäönkö sinä haluat viedä sänkyyn kanssasi?

Eikös se kuitenkin voisi mennä pikemminkin näin: jos on kehkeytynyt toista ihmistä kohtaan jotain syviä tunteita ihan ulkonäöstä riippumatta niin sitten alkaa muodostua myös noita fyysisesti puoleensavetäviä tunteita?

Sinäkö haluat viedä sänkyyn sen joka näyttää hyvältä? Eikö sen kuitenkin pitäisi mennä niin että haluat viedä sänkyyn sen josta välität?

Olen kerran elämässäni erehtynyt suhteeseen, jossa en ensisilmäyksellä pitänyt miehen ulkonäöstä, mutta koska olimme viestitelleet ja soitelleet jo muutamia viikkoja, ajattelin etten halua olla pinnallinen vaan jatkaa tutustumista. Olihan hän kiva mies.

Tuhlasin puolitoista vuotta meidän molempien aikaa. En missään vaiheessa alkanut kokea häntä haluttavaksi. Sain kyllä orgasmin seksissä, koska hän oli hyvä käyttämään suutaan ja sormiaan, mutta minun ei koskaan tehnyt mieli seksiä hänen kanssaan. Minun ei tehnyt mieli mennä hänen kainaloonsa, ei halailla häntä, ei katsella häntä, ei mitään läheisyyttä. Kun olimme erillämme, kuvittelin ikävöiväni häntä, mutta todellisuudessa "ikävöin" sitä, että sain kokea olevani parisuhteessa enkä enää sinkku.

Mitä pitemmälle suhde eteni, sitä enemmän aloin vältellä kaikkea läheisyyttä. Keksin riidanaiheita, ettei tarvitsisi olla lähekkäin, vältin tapaamisia.

Tuosta kokemuksesta viisastuneena en ikinä enää yritä aloittaa suhdetta mieheen, josta en välittömästi tiedä, että häntä haluan katsella, kosketella ja hänen kanssaan haluan seksiä. Nykyinen puolisoni on sellainen. Joskus jään ihan vain katselemaan ikkunasta, kun hän tekee ulkotöitä, koska hän on niin iso ilo silmälle. Vaikka ei edelleenkään varmasti kelpaisi miesmalliksi.

Kuulosta siltä että et muutenkaan pitänyt hänestä juuri, ei johdu pelkästä ulkonäöstä. Muutenhan voisit olla kainalossa silmät kiinni. Ehkä johtui feromoneista?

Ehkä, mutta viestien ja pitkien puheluiden perusteella olin jo enemmän tai vähemmän ihastunut hänen ääneensä ja siihen, mitä olin oppinut tuntemaan hänen luonteestaan. Mutta joka tapauksessa tuon kokemuksen jälkeen en ole koskaan ajatellut, että ulkonäöstä oppisi pikkuhiljaa pitämään.

Ulkonäkö on minulle kaikkein tärkein ominaisuus kumppanissa, sillä jos en välittömästi syty toisesta, en tule tavoittelemaan seksiä hänen kanssaan, ja niin jää parisuhdekin syntymättä. Jollekulle toiselle (ehkä etenkin naisille?) sen syttymisen saa aikaan esimerkiksi karisma, huumori tai keskusteluäly, mutta minulla sen aiheuttaa yleensä toisen ulkonäkö, etenkin ruumiinrakenne.

Onnistuuko parisuhde kaikkien hyvännäköisten kanssa? Ei tietenkään. Mutta ei-hyvännäköisten kanssa se epäonnistuu aina.

Ei jos on tissit.

Keskustelussa on unohtunut toisen tuoksu. Vaikka mies olisi kuinka komea, mukava jne, mutta jos hänen tuoksunsa ei nappaa, niin ei suhteesta tule mitään.

Vierailija kirjoitti:

Jospa onkin niin, että sekä ulkonäöllä, että persoonallisuudella on merkitystä?

Noinhan se on, ainakin minulla. 

En ikinä ottaisi kumppania, joka ei ole hyvännäköinen. En vaikka hänellä olisi maailman paras luonne.

En myöskään ikinä ottaisi kumppania jolla on kamala luonne, vaikka hän olisi maailman komein mies.

Minulle ei kelpaa yli 65 kg nainen. Kyllä naisen vartalon pitää olla kaunis eikä läskiä saa juurikaan olla.

Kiltti mies kirjoitti:

Minulle ei kelpaa yli 65 kg nainen. Kyllä naisen vartalon pitää olla kaunis eikä läskiä saa juurikaan olla.

En ole myöskään ikinä seurustellut about tuota painavamman naisen kanssa. Pitkäaikaisissa suhteissa kumppanini ovat olleet alle 60 kg. Lyhytaikaisemmista en osaa sanoa, kun ei ollut tapana punnituttaa vaa'alla ennen seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on myös seksisuhde, joten ehdottomasti ulkonäöllä on merkitystä. Ihmisen pitää olla sellainen, jonka kokee puoleensavetäväksi, haluttavaksi, sellaiseksi jota haluaa katsella ja kosketella.

Se taas ei tarkoita, että pelkkä puoleensavetävä ulkonäkö riittäisi vaan lisäksi pitää olla myös yhteensopivat luonteet, arvomaailmat, elämäntavat, tulevaisuuden suunnitelmat jne.

(Puoleensavetävä ulkonäkö taas ei tarkoita klassista kauneutta tai komeutta, minkä jokainen neuronormaali ymmärtää. Eipä tuo omakaan mies Dressmann-malliksi taatusti kelpaisi mutta minun silmääni miellytti ensihetkestä alkaen niin, että jo ensitreffeillä pyrin koskemaan tekosyyn varjolla ja treffien jälkeen laitoin jo samana iltana viestiä perään.)

Jokainen neuronormaali ymmärtää? Eiköhän me neuroepätyypilliset välitetä yleensä vielä vähemmän noista yleisistä standardeista.

Kylä aikuisena naisena merkitse miehen kehon kuva paljon ja pitus.Sekin tupakoiko käytääkö alkoholia. Kovin viehättävä ei ole miehet joilla  kuin raskaus vatsa ja housun vyötärö jossa vatsan alla.Hampaat hoitamattomat.Kehuskellen eläkettä ja silti torpasta torpaa käy vipaamassa rahaa ennen eläke päivää.Eikä mene perille me yksin asuvat naiset ikään katsomatta emme ole kerostalossa kiinostuneet hänestä tai hänen kaltaisista miehistä,