Mitä viedä ystävälle?
Erittäin läheisen ystävän äiti kuoli viime yönä yllättäen sairaskohtaukseen. Olen illalla menossa hänen luokse käymään. Mitä voisi viedä "piristämään"? Surunvalittelu kukat tietysti, mutta mitä muuta? Mietin, että jos ostan jotain hänen lempiherkkuja. Vai olisiko parempi viedä vaikka joku omatekoinen ruoka, kun voimat arjen puuhiin on nyt varmasti vähissä. Mitä sinä veisit omalle ystävällesi tällaisessa tilanteessa? Tai mitä olet saanut, mitä arvostit erityisesti?
Kommentit (10)
Mielestäni ei tarvitse viedä mitään. Läsnäolo tärkeämpää
Kukat on kiva. Ruoka varmaan vähiten mielessä.
Ruoka on hyvä vaihtoehto. Pääasia, että ystävä näkee, että olet tukena ja autat häntä.
Tarjoaa varmaan sinulle vaikka kahvit, niin oliskos ihan vain jotkut leivokset ok? Omatekoinen ruokakin varmaan on mieleen, tuskin jaksaa itse miettiä mitä teksi.
En ole ollut tuollaisessa tilanteessa mutta mietin että ehkä kaverilta voisi jopa kysyä ruoan tuomisesta. Jos hänellä esim. onkin ruokaa jo enemmän kuin tarpeeksi. Mutta tästä varmaan osa on hyvin eri mieltä. Itse arvostaisin sitä jos kysytään.
Riippuu täysin siitä, onko hän ylipäänsä kykenevä syömään. Monella (kuten itsellänikin) menee ruokahalu akuutissa kriisissä. Läsnäolo ja kuuntelu ovat tärkeimmät asiat tällä hetkellä. Ja erityisesti aito kuuntelu, ei tuputa omaa asiaa ja analyyseja keskustelun tueksi, vaan kuuntelee vaan, jotta ystäväsi kokee, että tulee kuulluksi. Tiedän valitettavasti kokemuksesta.
Valmista, hyvää ruokaa.
Voisit aterioida hänen kanssaan, niin samalla toteat, että hän syö.
Kun oma rakas läheiseni menehtyi, painoni putosi viikossa 4 kiloa (47 kilosta 43 kiloon). Tietysti nestehukkaahan tuo oli suurin osa, mutta sen ensimmäisen viikon ajalta minulla ei ollut mitään muistikuvaa siitä, että olisin syönyt tai juonut. Oli pienet lapset ja heidät hoidin, mutta muutoin oli pelkkää sumua. - Sitten onneksi havahduin tilanteeseeni.
Koska ei ollut omia omaisia tai ystäviä lähellä, kukaan ei "katsonut perääni".
Tärkeintä kuitenkin on, että olet läsnä ja saatavilla.
Olen itse ollut jo kauan sitten samankaltaisessa tilanteessa (ystävän mies kuoli tapaturmaisesti). Silloin opin sen, että kun sanoja ei vaan ole, niin sanoja ei tarvitakaan - läsnäolo riittää. Silloin vaan halattiin ja itkettiin yhdessä.
Myöhemmin olen jutellut kaverille siitä, miten itseäni harmitti, kun en osannut sanoa mitään. Mutta kaverilta saanut vahvistuksen siitä, että sanoja ei tarvittukaan. Se halaus kertoi kaiken.
Ja tälllä reseptillä tarkoitus mennä tänäänkin
Ap
Veisin kahvipaketin, limsaa ja pitsat. Voisiko kysäistä mikä olisi hänen lempipitsansa.
up